Sulavoi

Sulavoi
Runoja
Heli Laaksonen
Otava 2006


Heli Laaksonen kuvaa uusissa runoissaan niitä toiveihaaveisulossiunelmi joita salassa kasvatamme ja joista jotkut päättyvät suruun. Tätähän elämä on, joskus voi eksyä Kauhajoe ja Jalasjärve välil ja jonakin aamuna taas marketi ostoskärry näyttä kulleronupult!

Laaksosen lounaismurteella kirjoittamat runot ovat uponneet suomalaisiin kuin voi kuumaan puuroon - murrerajoista välittämättä. Myös valloittavana esiintyjänä tunnettu runoilija on pukenut helliksi ja ilkikurisiksi sanoiksi ihmiseläjän tunteet. Oleksää koska tahtonu olla joku muu? E. Hee sanova mut tahtovat kyl.

Näistä ei jäänyt samalla lailla mieleen oikein mikään runo, kuin Raparperisyrän -kokoelman kohdalla. Tykkäsin kyllä runoista ja joissakin runoissa oli säkeitä, joista tykkäsin kovastikin, mutta yksittäiset runot eivät sillä lailla jääneet mieleen. Laitan tähän kuitenkin pari runoa, joista tykkäsin. Tai ensimmäisen oikeastaan siksi, että tilanne, josta runo kertoo oli tragikoomisuudessaan niin tuttu. Toinen ja kolmas olivat minusta muuten vaan koskettavia.

Mu elämän

Seisovapöytä.
Otan kaikki lajei.
Makkan loppureisun hytis jalat tyynyn pääl.
Käytävält kuulu kohtulliste riamunpitto.


Halohakkajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno


Kaunei uni

Tulet risumetäst
ja olet uuvuksis
heität kamari sänkky
seljälles ja sanot et
kirjotan viäl
elämästän kirja
ja nimeks
tule Unikuva

ja mää tahron puhel
sun kaikki muistos hyväks
naapur ei kaatan pihakoivu
äit ei hukkun
tähkä oliva ain painavi kämmenel
mittän paha ei ikä ollu

ja puhun ja puhun
sunt takasi ettet ol koska
mennykkä lähtenykkä
olet siin
tuvan pöyrä ääres
leivot
sun kätes o jauhois
mää autan
hajen hellan päält
sulavoi.


Kuva

Ole luonani aina

Never Let Me Go
Kazuo Ishiguro
Tammi 2005


Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita kodikkaassa sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Lapsia varjellaan siellä tarkoin ulkomaailmalta, ja heidät kasvatetaan uskomaan että he ovat erikoisia. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä?

Vuosia myöhemmin, nyt 31-vuotiaan Kathyn muistoista rakentuu unohtumaton tarina siitä, miten he kolme vähitellen oivaltavat totuuden näennäisen onnellisesta lapsuudestaan ja heitä odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromaanien hurjimmille uhkakuville.

Näin oikeastaan kirjaan perustuvan elokuvan trailerin ennen kuin kuulin koko kirjasta. En tiedä mikä sai minut lukemaan kirjan. Luultavasti nimi, varsinkin englanninkielinen nimi on minusta kaunis, Never let me go. Sitten lähdin työmatkalle ja hajamielisyyksissäni unohdin silloin lukemani kirjan, edellisen postauksen "Call Girlin" kotiin. Lentokentällä lentoa odottaessani silmäni sattuivat ensimmäiseksi pokkarihyllyssä juuri tähän kirjaan ja se tuntui merkiltä, joten ostin tämän itselleni matkalukemiseksi.

Tykästyin heti alussa Ishiguron kirjoitustyyliin. Se eteni sujuvasti ja jotenkin luontevasti. Tarinaa oli haastavaa lukea, koska liikutaan niin monissa eri aikatasoissa, eikä tarina etene täysin kronologisesti. Helpolla tämä ei päästä, mutta itse tykkäsin. Kummallista miten näin järkyttävän tarinan voi kertoa niin vähäeleisesti, todentuntuisesti, niin kuin se voisi pitää paikkansa. En oikein tiedä minkälaista loppuhuipennusta odotin, mutta sitä ei koskaan oikeastaan tullut. Asiat vain jäivät roikkumaan, lukija saa itse päättää mitä sitten tapahtui. Kirja oli kuin kummallinen ohikiitävä hetki elämässä, jonka aikana ei varsinaisesti edetä mihinkään pisteestä A pisteeseen B, mutta jona aikana ehtii tapahtua valtavasti. Vähän outo vertaus ehkä, mutta en osaa oikein muutenkaan kuvailla tuntemuksiani kirjasta. Mieleenjäävä.

Kuva

The Intimate Adventures of a London Call Girl

Belle de Jour
Phoenix 2005

'It occurs to me that that in a world of twelve-year-olds in sexy boots and nans in sparkly minidresses, the surest way to tell the prostitute walking into a hotel is to look for the lady in the designer suit'

Belle de Jour is the nom de plume of a high-class call girl working in London. This is her story.

From the summer of 2003 to the autumn of 2004 Belle charted her day-to-day adventures on and off the field in a frank, funny and award-winning web diary. Now, in her Intimate Adventures, Belle elaborates on those diary entries, revealing (among other things) how she became a working girl, what it feels like to do it for money, and where to buy the best knickers for the job. From debating the literary merits of Martin Amis with naked clients to smuggling whips into luxury hotels, this is a no-holds-barred account of the high-class sex-trade, and an insight into the secret life of an extraordinary woman.

Tämä odotti hyllyssäni varmaan melkein kaksi vuotta ennen kuin lopulta luin tämän. Olihan tämä ihan ok, mutta olen kai sen verran romantikko, että tavallaan tätä oli vähän masentavaa lukea. Yhden illan jutut ja maksullinen seksi eivät oikein taida olla minun juttuja. Tykkäsin kuitenkin kirjan päiväkirjanomaisesta rakenteesta, minusta tuntuu, että minulla ei ole nykyään aikaa keskittyä pidempään lukuun. Luen mieluummin koko luvun kerralla ja jos minulla ei ole aikaa keskittyä kokonaiseen lukuun kerralla, se meinaa jäädä kokonaan lukematta. Tässä tykkäsin kuitenkin siitä, että kirjaa pystyi lukemaan lyhyissä pätkissä. Kielellisesti tämä ei ollut niin simppeli kuin esimerkiksi aiemmin lukemani Twilight, mutta pysyin suunnilleen kärryillä. Osa sanastosta oli vähän vierasta. Belle de Jour -pseudonyymin taakse kätkeytyvä nainen on muuten mielenkiintoinen tapaus.

Kuva