Kirjan viemää

Ihmemaa

2012-02-10T21:14:00.002+02:00

A Place Called Here

Cecelia Ahern 2006

Gummerus 2008

Minusta P.S. Rakastan sinua oli ihana. Ja tämä Ihmemaa oli mielestäni myöskin ihan kiva. Ihan kiva kuulostaa vähän tylsältä, sellaiselta ettei se oikeastaan tarkoita oikeastaan yhtään mitään. En vaan keksi mitä muutakaan sanoisin, kun minusta tämä oli kiva. Kevyt, harmiton ja viihdyttävä.

Pääosassa oli siis Sandy Shortt, jonka koulutoveri Jenny-May katosi, kun tytöt olivat 10-vuotiaita. Siitä lähtien Sandy on pakkomielteisesti etsinyt kadonneita asioita ja ihmisiä. Etsiessään muita ihmisiä Sandy on katoaa itsekin ja siitä tämä kirja noin pohjimmiltaan kertoo, itsensä etsimisestä. Tai jos pinnallisia ollaan niin sitten tämä on hämmentävä tarina fantasiamaailmasta, jonne kadonneet ihmiset ja asiat päätyvät.

En kyllä voi sanoa ymmärtäneeni ihan täysin tätä tarinaa, mutta ei sillä niin väliä. Oikeastaan olisin halunnut tykätä tästä enemmän ja käyttää sanaa ihana tämän yhteydessä, mutta ei tämä niin mahtava ollut. Mietin vähän, että mikä tässä oli vialla, jotkut kirjat ovat ihania vaikka ei ihan niitä ymmärtäisikään, mutta tämä ei. Juttu oli ehkä siinä, että välillä tämä ajautui sellaiseksi "oi-niin-filosofiseksi-ja-syvälliseksi", tai sellaista tässä ehkä haettiin, mutta välillä jotkut lauseet tuntuivat jotenkin alleviivaavilta. Sellaisilta, että tämä on nyt todella tärkeää ja huomionarvoista, mutta jos jokin asia on oikeasti huomionarvoinen tai jotenkin olennainen, niin ei se tarvitse alleviivausta tai korostamista, se kyllä välittyy tekstistä muutenkin. Näin ainakin itse ajattelisin.

Mutta siis kevyt, harmiton ja viihdyttävä. Ja luen jatkossakin Cecelia Ahernin romaaneja.

Ai niin, olin ihan unohtaa, tämän kirjan suomenkielinen nimi on minun mielestä ihan onneton! Englanninkielinen on paljon parempi ja jotenkin sopiva, mutta suomenkielinen on vaan jotenkin väärä. Liikaa Ihmemaa Ozin kaltainen, vaikka siihen tässä kirjassa kyllä viitattiin aika paljon. Pitää muuten muistaa lukea sekin joskus.

Hehkua

2012-01-29T21:26:00.000+02:00

Splendor

Anna Godbersen 2010

Karisto 2011

Ja niin tuli Hollandin sisarusten tarina päätökseen. Kirja oli toki yhtä koukuttava kuin aiemmatkin osat, mutta silti tämä viimeinen osa oli minusta vähän pettymys. Lähinnä sen takia, että olin pettynyt siihen, miten Elizabethin tarina päättyi. Elizabeth oli siis sisaruksista suosikkini ja vaikka tarinan loppu olikin hänen osaltaan minulle kovasti mieleen niin minua, tässä vaiheessa haluaisin käyttää rumaa sanaa, mutta en käytä, joten sanon, että ketutti miten siihen päädyttiin. Minusta häntä kohdeltiin ihan kaltoin, paiskottiin kamalasta tilanteesta toiseen ja sitten tsädäm, kuin taikasauvan iskusta, kaikki olikin ihanaa ja päättyi hyvin. Olen vihainen, koska minusta hänen ei annettu kasvaa ihmisenä, keksittiin vain dramaattisia tapahtumia toisensa perään ja sitten suit sait kaiken ratkaisi tapahtuma, joka oli minusta oli huonosti pohjustettu ja jotenkin "helppo" ulospääsytie. Niin, että siinä oli ensimmäinen pettymyksen aihe.

Ja sitten päästään toiseen ärsytyksen aiheeseen. Tämä sitten sisältää spoilereita, joten jos ei halua tietää miten Dianan kävi niin kannattaa jättää tämä kappale lukematta. Minähän en missään vaiheessa ollut erityisen kiinnostunut tästä Diana-Henry-Penelope -triangelidraamasta. Niinpä minua otti aika lailla päähän, kun tajusin, että Diana ja Henry eivät loppujen lopuksi päädykään yhteen. Neljä kirjan verran luin heidän venkoiluaan yhteen pääsemiseksi ja sitten kun kaikki tähdet ja ihmiset ja ties mitkä ovat oikeissa asemissa niin Diana ei haluakaan rouva Schoonmakeriksi, vaan lähtee yksin Pariisiin. Voi hitsi, minkälainen antikliimaksi! Siis tavallaan ymmärrän hänen ratkaisunsa, mutta olisi ollut tyydyttävämpää jos kaksikko olisi lopulta saanut toisensa enkä olisi turhaan kahlannut heidän suhdekiemuroitaan läpi neljän kirjan verran.

Mitä tulee sitten muihin henkilöihin, niin minusta oli ihanaa kun Penelope sai maistaa omaa lääkettään. Linan puolesta olin surullinen ja iloinen. Minusta hänen tarinansa sai hyvän päätöksen. Jos ajattelen koko sarjaa niin minusta tämä ei oikeastaan ollut tarina Hollandin sisaruksista vaan ennemminkin tämä oli Dianan tarina ja ehkä hieman yllättäen Linan tarina. Minusta he kasvoivat jotenkin eniten sarjan aikana. Lina ehkä jopa hieman enemmän. Ihan älyttömän koukuttava sarja tämä kyllä oli ja haluan jossain vaiheessa tutustua Anna Godbersenin seuraavaan sarjaan, joka ilmeisesti sijoittuu 1920-luvulle.

Erheitä

2012-01-22T14:00:00.003+02:00

Envy
Anna Godbersen 2009
Karisto 2010

Tämä kirjaa jatkaa siitä mihin Juoruja jäi. Välissä on kulunut kaksi kuukautta Elizabethin olisi aika palata seurapiireihin. Edellisen kirjan lopun murhenäytelmä painaa kuitenkin edelleen raskaana. Pientä vaihtelua saadaan kun Schoonmakerin seurue siirtyy lomalle Palm Beachille Floridaan. Pieni maisemanvaihdos on aina välillä hyväksi ja olikin hauskaa lueskella miten hienot neidit saavat moitteita vilauttaessaan uintisukkien ja uimapuvun välistä ihoa ja makoilevat parasollien alla. Tuo sana parasol muuten häiritsi minua aika paljon. Luullakseni sillä tarkoitettiin niinkin yksinkertaista asiaa kuin auringonvarjo tai päivänvarjo, mutta minkä takia kääntäjä oli jättänyt noin selvän anglismin tekstiin.

Viihdyin kyllä mainiosti tämänkin osan parissa ja kolmas osa päättyi taas niin kutkuttavaan (ja mielestäni älyttömään) tilanteeseen, että tulen varmaan viihtymään viimeisenkin osan parissa. Henkilöistä tykkään eniten Elizabethista ja elättelen salaista toivetta sen suhteen, miten hänen tarinansa pitäisi päättyä viimeisessä osassa. Dianasta en suuremmin välitä ja hänen ja Henryn välinen suhde on minusta jotenkin ikävystyttävä.. Penelopea inhoan oikein todella, mutta jotenkin myös säälin häntä hieman. Hänen koko identiteettinsä perustuu yhteen ainoaan mieheen, joka ei edes rakasta häntä. Miten surullista. Ja sitten vielä Carolina. Inhoan ja ihailen hänen kykyään pudota jaloilleen. Hän on vähän samanlainen kuin Penelope, mutta silti jotenkin vähemmän vastenmielinen.

Jännittävää lukea, miten kaikki päättyy.

Juoruja

2012-01-16T23:13:00.001+02:00

Rumors
Anna Godbersen 2008
Karisto 2010

Juoruja jatkaa siitä mihin Huumaa jäi. Luvassa jälkeen rakkautta, petoksia, seurapiiritapahtumia, hevosajeluja ja niin edelleen.

Hankala kertoa juonesta paljastamatta liikaa, joten jätän sen kaikkien itse luettavaksi. Tämä oli yhtä koukuttava kuin ensimmäinen osa sarjaa. Diana-Henry-Penelope kolmiodraama ei totta puhuen kiinnostanut minua hirveän paljon, minusta se oli jopa vähän pitkästyttävä, mutta muuten tykkäsin paljon. Lopun tragedia iski kyllä luun kurkkuun paatuneelle romantikolle. En todellakaan osannut odottaa sitä ja se vei vähän lukuhaluja seuraavaa osaa kohtaan. Aloitin kuitenkin kolmannenkin osan viime yönä ja aion jatkaa neljänteenkin osaan. Sen verran jännittävän tarinan Anna Godbersen on kynäillyt, että haluan tietää saako paha palkkansa ja seisooko lopussa kiitos. Tällä hetkellä minua on alkanut kiinnostaa eniten Linan tarina. En suoraan sanoen pidä koko hahmosta, mutta silti, tai ehkä juuri sen takia hänen tarinansa kiehtoo eniten. Onhan se eräänlainen ruma ankanpoikanen -tarina.

Huumaa

2012-01-09T23:25:00.000+02:00

The Luxe
Anna Godbersen 2007
Karisto 2009

En ehkä olisi tullut lukeneeksi kirjaa ilman muiden kirjablogien vaikutusta. Kirja kuitenkin kuulosti mielenkiintoiselta, joten kun lähikirjastossani oli kolme ensimmäistä osaa nätissä rivissä, päätin lainata kaikki kerralla ja varata vielä neljännenkin. Vuodenvaide tuntui sopivalta ajankohdalta tutustua uuteen kirjasarjaan. Ja nyt olen ihan koukussa! Pidän nykyään melkoisena saaavutuksena jos onnistun lukemaan yhden kirjan kahdessa viikossa ja tämän ahmin, nimenomaan ahmin, kahdeksassa päivässä. Ihan mahtavaa viihdettä! Sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen. Lisäksi tykkäsin vaihtuvasta näkökulmasta, kun tarinaa kerrottiin eri hahmojen näkökulmasta ja lukujen alussa olevista "lainauksista". Kirjasta tuli heti mieleen Gossip Girl kohtaa vuoden 1899 ja kun selailin muita blogeja, totesin, että en ole mielipiteineni yksin.

Jos kirja on siis ennestään tuntematon, niin päähenkilönä ovat Hollandin kauniit sisarukset Elizabeth ja Diana. Vuosi on 1899 ja tapahtumapaikkana Manhattan. Tyttöjen isä on vasta kuollut ja jättänyt perheen taloudellisiin vaikeuksiin. Vastuu tilanteen korjaamiseksi lankeaa Elizabethille rikkaan naimakaupan muodossa. Tietenkään kaikki ei ole niin yksinkertaista ja luvassa on New Yorkin suhkuseurapiirien jäsenten välistä juonittelua, rakastavaisten salaisia kohtaamisia, tanssiaisia ja kulissien pystyssä pitämistä keinolla millä hyvänsä.

Oikeastaan kirjan lopun voi arvata jo esipuheesta, mutta se ei häirinnyt minua yhtään. Oli vain jännittävää seurata miten siihen päädyttiin. Ja ainakin minut loppu sai janoamaan jatkoa tarinalle. Niinpä, kun luin kirjan viime yönä loppuun, minun oli pakko hieman aloittaa jo kakkososaa. Esipuheen perusteella taidan arvata miten kakkoskirja päättyy, mutta nyt haluan tietää, mitä siinä välissä tapahtuu.

Vuoden 2011 tiivistelmää ja 2012 suunnitelmia

2012-01-06T16:12:00.000+02:00

Loppiaisen kunniaksi ajattelin käydä vielä vähän vuotta 2011 läpi.

Eli yhteensä luin 37 kirjaa, joista yksi oli äänikirja. Tahti ei mitenkään päätä huimaa, mutta tulos on huimasti parempi kuin edellisvuotinen.

Näistä kirjoista

26 oli romaaneja
4 tietokirjaa
3 runokirjaa
3 omaelämäkerrallista/muistelmateosta
1 sarjakuva

Englanniksi luin yhteensä 9 kirjaa, eli hieman vajaan neljäsosan, mikä on aika jees. Uskaltaisin väittää, että tänä vuonna luku kasvaa, mutta katsotaan nyt..

Kotimaisilta kirjailijoilta oli yhteensä neljä kirjaa, joista vain yksi oli romaani. Aika huono, mutta ei mitenkään yllättävä tulos. Ulkomaiset kirjailijat tuntuvat vievän voiton jos pitää valita.

Maailmalla matkustin kirjan mukana Intiassa, Turkissa, Irlannissa, Englannissa, Yhdysvalloissa, Kongossa ja itse asiassa myös Saksassa, mutta en laskenut sitä omaan Reading globally -haasteeseeni mukaan, koska olen nipo ja vaadin kirjailijan olevan kotoisin tai ainakin asuvan ko. maassa. Sori Markus Zusak, The Book Thief on ihan mahtava kirja, mutta ei täytä vaatimuksiani.

Vuoden Top 5-kirjat olivat:

Ole luonani aina
One Day
Unelmieni mies
Myrkkypuun siemen
The Book Thief

Luin kyllä mielestäni enimmäkseen tosi hyviä kirjoja tänä vuonna, mutta nuo viisi olivat sellaisia, että ne tuntuivat liikuttavan minua ihmisenä eniten tai olivat muuten vain hienoja.

Uusia tuttavuuksia, joihin haluan ehdottomasti tutustua enemmän olivat:

Heli Laaksonen
Kazuo Ishiguro
David Nicholls
Ian McEwan
Kiran Desai
Curtis Sittenfeld
Markus Zusak

Itse asiassa tajusin juuri, että luin enimmäkseen vain uusia tuttavuuksia. Nopealla silmäyksellä vai Nora Roberts, Marian Keyes, Barbara Kingsolver ja Outi Nyytäjä olivat ennestään tuttuja.

Tarkoitukseni oli myös lukea omassa hyllyssä lukemista odottavat kirjat vuonna 2011, mutta se nyt ei ihan onnistunut. Ostin sen verran uusia kirjoja ja lainasin kirjastosta, että tilanne taitaa olla melko lailla plus-miinus-nolla.. Oman hyllyn kirjojen lukeminen jatkuu siis tänäkin vuonna. Laitan myös itselleni ehdottoman ostokiellon toistaiseksi. En kuitenkaan ota stressiä noiden sivupalkissa mainittujen kirjojen lukemisen kanssa. Hiljaa hyvä tulee, uskottelen itselleni.

Tässä varmaan tärkeimmät viime vuoden osalta.

Sitten voinen siirtyä vuoden 2012 tavoitteisiin.

Vuonna 2012

aion lukea vähintää 40 kirjaa

luen kirjat, jotka odottavat lukemista omassa hyllyssä

jatkan Reading globally -haasteen parissa

aion myös lukea muutaman klassikon ja täydentää siten näitä listoja

osallistun Goodreadsin Bookworm Bitches -ryhmän aakkoshaasteeseen, jossa luetaan kirjoja nimen alkukirjaimen mukaan, tämän toteutan englanninkielisen nimen perusteella

lisäksi ajattelin tänä vuonna lukea kokonaisia kirjasarjoja, jotka ovat roikkuneet lukulistallani jo iäisyyden

muuten ei mitään uutta auringon alla

en edelleenkään lupaa mitään syväluotaavia kirja-analyyseja

en edelleenkään lue uutuuksia heti niiden saavuttua

pyrin nauttimaan hienoista tarinoista ja toivottavasti saan inspiroitua jonkun muun lukemaan kirjoja

ai niin ja sitten yritän parantaa tapani suomalaisten kirjailijoiden suhteen

Lopuksi toivotan kaikille oikein hienoa ja kirjarikasta vuotta 2012!

A Natural History of Domesticated Mammals

2011-12-31T14:49:00.001+02:00

A Natural History of Domesticated Mammals
Juliet Clutton-Brock
2. painos
Cambridge University Press 1999

Humans have manipulated and changed the ways of life of other mammals for thousands of years. This new edition of A Natural History of Domesticated Mammals explores the progress that has been made in understanding the origins of domestication and its spread, both biologically and culturally, across the world. The archaelogical evidence for the earliest dating of domestication of each species is included, reflecting the recent expansion in such studies.

Human history has been inexorably linked with the exploitation and often very cruel treatment of animals. In today's society attitudes to animal welfare have improved, and it is beginning to be recognized that an understanding of the ecology and behavioural patterns of the wild species is necessary in ensuring the well-being and correct husbandry of their domesticated descendants. This book provides up-to-date information on the natural history of all the mammals on which human societies have depended for their survival.

Tästä tuli sitten vuoden viimeinen kirja. Mietin oikeastaan pitäisikö kirjoittaa tästä ollenkaan, kun luin tämän oikeastaan työjuttujen takia, mutta miksipä ei. Tämä oli mielestäni oikein yleistajuinen ja kiehtova kirja nisäkkäiden domestikaatiosta. Toki tämä toinen painos on jo aika vanha, mutta uudempaa ei ole julkaistu ja ilmeisesti tämä kuitenkin pitää edelleen aika hyvin kutinsa, vaikka tietysti molekyylibiologinen tietämys domestikaatiosta on mennyt huimasti eteenpäin. Kirjan saatavuus on kyllä aika heikko, oman kappaleeni tilasin Yhdysvalloista käytettynä. Kunto on tosin erinomainen. Suosittelen kyllä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita nisäkkäiden kesytyshistoriasta ja arkeologiasta.

Kuva

Bossypants

2011-12-31T01:25:00.002+02:00

Bossypants
Tina Fey 2011
Hachette Audio 2011
Read by Tina Fey

Marraskuun loppupuolella haltuuni päätyi Tina Feyn muistelmateos Bossypants viitenä MP3-tiedostona. En muista milloin olen viimeksi kuunnellut äänikirjaa, ehkä lapsena jos koskaan. Olin hieman epäluuloinen, vaikka aika monessa kirjablogissa niitä on kuunneltu viime aikoina. Latasin MP kolmoset kännykkääni ja lähdin Itsenäisyyspäivänä kävelylenkille napit korvilla. Voilà! Tinan ääni imaisi minut heti mukaansa. Siis Tina Fey on ihana! Fiksu, hauska ja kaunis. Mikä esikuva kaikille naisille. Siis tätä mieltä olin aika pitkälti jo ennen kuin kuuntelin äänikirjan. Äänikirja vain vahvisti käsitystäni. Alussa Tina kertoo enemmän lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja loppua kohden enemmän siitä, miten hän päätyi ammatillisesti siihen pisteeseen, missä hän nyt on. Väliin mahtuu myös varsin henkilökohtaisia tarinoita. Ja kaikki tämä Tina Feyn mahtavan itseironisen huumorin säestämänä. Välillä kirja vaikuttaa ehkä hieman kevyeltä ja sekavalta, mutta väliin mahtuu myös todella hienoja oivalluksia naiseudesta, kauneudesta, äitiydestä, hyvästä johtajuudesta ja elämästä yleensä.

Jos Tina Fey ei ole ennestään tuttu, niin hänen ansioihinsa kuuluu legendaarisen, jo vuodesta 1975 Yhdysvalloissa pyörineen, Saturday Night Liven ensimmäisen naispuolisen pääkäsikirjoittajan titteli. Lisäksi hän on esiintynyt samaisessa sarjassa. Vuonna 2006 hän jätti sarjan ja loi Suomenkin televisiossa pyörivän komedia-sarjan 30 Rock. Hän on voittanut lukuisia palkintoja sekä käsikirjoituksistaan että näyttelemisestään ja vuonna 2010 hänestä tuli nuorin Mark Twain Prize for American Humor -palkinnon voittaja. Ja lisäksi hän on naimisissa ja kahden lapsen äiti. (Nämä tiedot ovat peräisin Wikipediasta ja Internet Movie Databasesta.) Kerrassaan ehtivä nainen!

Yleisesti ottaen minusta oli yllättävän kiva kuunnella äänikirjaa. Tosin tein sellaisia huomioita, että en voi kuunnella kerralla hirveän pitkiä pätkiä, koska ajatukseni rupeavat karkailemaan ja takaisin päin on hankalampi mennä kuin oikeaa kirjaa lukiessa. Noin viidentoista minuutin bussimatkat töihin ja takaisin olivat sopivan mittaisia, toisaalta myös kävelylenkillä oli mukava kuunnella. Tässä äänikirjassa minua tosin välillä ärsytti ajoittain huono äänenlaatu, ääni ikään kuin haipui jonnekin. Muuten tykkäsin.

Kuva

Poltettu unelma

2011-12-31T00:25:00.002+02:00

Poltettu unelma
Unto Heikura 2010
Omakustanne

Kamarimusiikkifestivaalin aikaan Kuhmossa liikkuu monen sortin soutajaa. Silloin tapaavat eri kokoonpanoissa soittavat musiikkimaailman huiput, pianistit ja viuluvirtuoosit, yhtyeet ja konserttivieraat toisiaan.Samaan aikaan huumekauppiaat, peräkamaripojat ja Petroskoin mafiaveljet virittävät ansojaan, mutta rajamiehet, tulli ja virkavalta valvovat järjestystä, Keskellä hektistä Kuhmo-sykettä tapahtuu Juminkeon takapihalla murha, jonka selvittelemiseen myös teoksen kirjoittaja vasten tahtoaan joutuu.

Kotiseutukirjailijana tunnettu Heikura kuvaa teoksessaan Kuhmoa, kuhmolaisia ja Kuhmon kesätapahtumaa humoristiseen tapaansa. Poltettu unelma on romaani, joka kätkee sisäänsä jännittävän kappaleen Kuhmon historiaa ja nykypäivää.

En varmaan muuten olisi tätä koskaan lukenut, mutta olen syntynyt ja kasvanut Kuhmossa. Samoissa maisemissa tuli joulukin vietettyä vanhempieni luona ja siellä törmäsin tähän teokseen. Oli hassua lukea kirjaa, kun pystyin (lähes) koko ajan näkemään tapahtumapaikat mielessäni sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Jonkinlaisesta lojaaliudesta Kuhmoa ja kuhmolaisia kohtaan en pystyisi sanomaan tästä mitään negatiivista jos sellaista olisi. Minusta tätä oli mukava lukea ja opin paljon uutta liittyen Kuhmoon ja Kalevalaan, mikä oli muuten erittäin suuressa roolissa tarinassa. Go Kuhmo, go!

Kuva

Reading globally: Suomi

Sika pussaa!

2011-12-29T00:05:00.000+02:00

Viivi ja Wagner
Sika pussaa!
Juba
Arktinen Banaani 2010

Yritän epätoivoisesti vielä kaunistella tämän vuoden lukusaalistani ja sarjakuvat nopealukuisina auttavat tässä kovasti. En tiedä miksi en lue sarjakuvakirjoja useammin. Nämä Viivi ja Wagner -sarjakuvat ovat hauskoja ja luen sanomalehtien muutkin sarjakuvat jos satun sanomalehtiä selaamaan. Kaikille ovat varmaan tuttuja nämä naisen ja sian yhteiselämästä kertovat stripit, joten enempiä esittelyjä ei varmaan tarvita. Viihdyin kirjan parissa hyvin. Jotkut stripit saivat hihittämään oikein kunnolla, toiset eivät niinkään, mutta kiva näitä oli lukea. Ihailtavan pitkäpinnainen Viivi kyllä on..

Kuva

Kukoistavat huonekasvit

2011-12-28T23:44:00.000+02:00

Kukoistavat huonekasvit

Kasvata hyvinvoivia ja terveitä huonekasveja

The Complete Guide to Houseplants

Valerie Bradley 2006

Karisto 2007

Kukoistavat huonekasvit on monipuolinen ja helppokäyttöinen huonekasvien hoito-opas, joka sisältää runsaasti tietoa kodin eri huoneisiin sopivien kasvien valinnasta, niiden hoidosta ja säilyttämisestä rehevänä. Teos sisältää yli 300 värikuvaa, täydelliset hoito-ohjeet kustakin kasvista ja ja paljon käteviä kasviluetteloita ja vihjelaatikoita.

OIKEAT KASVIT OIKEISIIN TILOIHIN JA TILANTEISIIN

Opit sijoittamaan erilaisissa olosuhteissa viihtyvät - rehevälehtiset, kukkivat, tuoksuvat, köynnöstävät tai eksoottiset -huonekasvit kaikiin kodin tiloihin: olohuoneen varjoisaan nurkkaukseen tai valoisaan viherhuoneeseen, vetoisaan käytävään tai ksoteaan kylpyhuoneeseen.

KÄYTÄNNÖLLISET JA YKSITYISKOHTAISET NEUVOT

Opit tunnistamaan terveet kasviyksilöt jo myymälässä, valitsemaan helppohoitoiset kasvit, sijoittelemaan ne parhaalla mahdollisella tavalla ja hoitamaan kasveja oikein - kastelemaan, leikkaamaan, torjumaan tauteja ja tuholaisia ja lisäämään kasveja pistokkaista.

LAAJA AAKKOSELLINEN KASVIHAKEMISTO

Löydät kirjasta kaiken tarvittavan tiedon 250 tavallisimmasta ja muutamasta hiukan eksoottisemmastakin huonekasvista - tutuista saniaisista ja murateista näyttävään loistotuliköynnökseen ja komeisiin orkideoihin.

Viimeisen puolen vuoden aikana herännyt huonekasvihulluus sai minut hankkimaan tämän kirjan itselleni ja lukemaan sen pikku hiljaa pitkin syksyä. Ihan kiva huonekasvikirja, mutta ei mikään huippu. Kirjan alussa on ihan mukavasti tietoa kasvien valinnasta ja hoidosta niiden lisäämiseen ja sijoitteluun. Sitten alkaa kasviesittelyt, missä oli mielestäni suurimat puutteet. Kun minusta ne ei todellakaan olleet mitään tavallisimpia. Siis joitakin tavallisia kasveja oli kyllä esitelty, mutta aika monet vaikuttivat minusta siltä kuin olisivat enemminkin puutarhakasveja meillä Suomessa. Ja aika monen kohdalla luki, että sopii viherhuoneeseen. Viherhuoneeseen? Monellako Suomessa on sellainen kukkia varten? Miellän ne itse enemmän tomaattin ja kurkkujen kasvatuspaikoiksi. Toinen juttu, mikä minua ärsytti, on kasvien järjestäminen aakkosjärjestykseen tieteellisen nimen mukaan. Tieteelliset nimet ovat minulle hyvinkin tuttuja, mutta minusta lukijaa olisi palvellut paljon enemmän kasvien järjestäminen esim. hoitovaatimusten mukaan tai jonkinlaisiin ryhmiin esim. mehikasvit, kaktukset... Nyt järjestys oli vähän sekava, vaikka lopun aakkosellinen hakemisto kyllä helpottaa jonkin tietyn kasvi löytämistä. Sain kuitenkin ihan hyviä vinkkejä ja ideoita mitä huonekasveja haluan kokeilla seuraavaksi.

Kuva

Älä rakasta minua vielä

2011-12-28T18:09:00.000+02:00

The Cricket on the Hearth
Charles Dickens
Delfiini Kirjat 2008
Ilmestynyt suomeksi vuonna 1934 nimellä "Kotisirkka"

Kaunis nuori Dot ja häntä paljon vanhempi kuorma-ajuri John: miten he voisivatkaan olla onnellisia yhdessä vauvasta huolimatta? Ilkeämielinen
lelukauppias Tackleton ja hänen aivan liian nuori morsiamensa May: miten
sellainen liitto voisikaan olla mahdollinen? Köyhä Caleb ja hänen ihastuttava,
mutta sokea tyttärensä Bertha: miten tyttö voisi päästä totuudesta perille?
Dickens on luonut kuolemattomia henkilöhahmoja, joiden inhimillisistä piirteistä hän kutoo humoristisen ja samalla traagisen tapahtumien verkon. Ei myöskään kannata ylenkatsoa Boxer-koiran kaltaisia, riemukkaita eläinhahmoja, joiden toilailut synnyttävät lukijassa iloisia naurunpyrskähdyksiä. Kaiken todistajana on lieden kupeessa sirittävä sirkka, joka on todellisuudessa itse Läsnäolo.

Tässä vuonna 1845 kirjoitetussa teoksessaan Charles Dickens (1812–1870) puhuu tapansa mukaan sanaleikkien, arvoitusten ja huumorin kieltä – syvällistä ihmismielen ymmärrystä unohtamatta.

Leppoisaa joulunajan luettavaa. Ei ole oikein muuta sanottavaa. En tykkää suomenkielisestä nimestä. Kirjan on aiemmin julkaistu suomeksi nimellä Kotisirkka, mikä on minusta paljon sopivampi.

Kuva

Hyvää Joulua!

2011-12-24T12:46:00.002+02:00

Oikein ihanaa ja kirjojen täyteistä joulua lukijoilleni!

Oma taivas

2011-12-23T22:32:00.000+02:00

The Lovely Bones
Alice Sebold 2002
WSOY 2003

ILMIÖKSI NOUSSUT BESTSELLER ILOSTA SURUN KESKELLÄ

Kun ensi kerran tapaamme Susie Salmonin, lumisena joulukuun päivänä vuonna 1973 kadonnut tyttö on jo kuollut. Tarkkaillessaan elämää taivaspaikaltaan Susie kertoo lukijoilleen tarinan, joka hämmentää paitsi rajuudellaan myös kauneudellaan.

Oma taivas on kertomus perheestä ja ensirakkautensa juuri kokeneesta tytöstä. Mutta se on myös tarina ilosta, joka ihmeellisesti löytää paikkansa surun keskellä. Alice Seboldin esikoisromaani herättää niin järkytyksen, innostuksen kuin hellyydenkin tunteita ja se tunnetaan myös Oscar-voittaja Peter Jacksonin ohjaamana menestyselokuvana.

Jos kuvailisin tätä yhdellä sanalla käyttäisin adjektiivia kuulas. Minusta tämä oli surullinen ja kaunis tarina menetyksestä ja miten jatkaa elämää sen jälkeen. Tässä minun pokkaripainoksessani kirjan nimen alla on eräänlaisena alaotsikkona vai miksi sitä nyt pitäisi kutsua, teksti: Tarina elämästä ja kaikesta mitä tapahtui sen jälkeen. Se kuvaa oikeastaan aika hienosti tarinan sisältöä. Pidin kirjasta paljon ja haluaisin antaa sille täydet pisteet, mutta en voi, koska en pitänyt kirjan lopusta. Tein sen virheen,että luin joitakin arvioita kirjasta ennen kuin olin itse päässyt loppuun ja minulle selvisi loppuhuipennus ennen aikojaan. Se oli ärsyttävää ja vei lukemisesta vähän makua varsinkin kun loppuhuipennus kuulosti ei niin mahtavalta. En halua spoilata mitään, joten en sano siitä mitään, mutta minusta se ei vain sopinut tarinaan. Minä olisin kirjoittanut tälle erilaisen lopun, mutta ehkä minun versioni olisi sitten ollut liian ennalta arvattava. Antaisin tälle ehkä kolme ja puoli tähteä viidestä, jos pitäisi jotenkin pisteyttää.

Kuva

Akvaariokäsikirja

2011-12-18T20:35:00.001+02:00

Süsswasseraquaristik
Peter Beck 2001
Karisto 2011

Sukella sisään!
Akvaarion vedenalainen pienoismaailma

Akvaarion perustaminen vaihe vaiheelta - tyhjästä altaasta lasin takaiseen vesimaailmaan
Tarkat ja selkeät kuvaukset suosituimmista kalalajeista
Mitkä kalalajit viihtyvät toistensa seurassa
Terveys - tautien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy
Retki akvaariokalojen luonnolliseen elinympäristöön

Ongelmanratkaisu - nopea apu yhdellä silmäyksellä

Ongelmien tunnistaminen
Syiden löytäminen
Parannuskeinot

Ihan kiva ja selkeä opaskirja aloittelevalle akvaarioharrastajalle, jollainen itsekin haluaisin olla. Tai omalla kohdallani voisi varmaan sanoa, että muutaman vuoden tauon jälkeen olisi kiva aloitella harrastusta uudelleen. Kaikki olennainen akvaarion perustamisesta on kerrottu ja aloittelijoille sopivia kalalajeja esitelty. Pidin myös noista ongelmanratkaisuoppaista. Ei mene kovin syvälle, mutta aloittelija pääsee varmaan hyvin tämän kanssa alkuun.

Kuva

Tuiki tuiki tähtönen

2011-12-11T16:38:00.000+02:00

(The Brightest Star in the Sky)
Marian Keyes 2009
Tammi 2010

Tervetuloa Star Streetille taloon numero 66!

Levy-yhtiössä työskentelevä Katie viettää syntymäpäiviä ullakkohuoneistossaan. Rinnalla on yrityssaneerauksia toimeenpaneva piinkova Conall - mikä menestyvä ja onnellinen pari! Kerrost alemman asunnon jakavat kaksi puolalaista adonista ja pippurinen taksikuski Lydia, jolla on pelottavan terävä kieli. Heidän alapuolellaan ikivanha Jemima odottaa vierailulle komeaa kasvattipoikaansa Fionnia, josta on tuleva tähti. Pohjakerroksessa loikoilevat sohvalla toisiinsa kietoutuneina Matt ja Maeve, rakastuneet sydänkäpyset.

Nyt paikalle on saapunut salaperäinen vierailija, ja suuret muutokset odottavat Star Streetin asukkaita. Vanhat salaisuudet ovat nousemassa pintaan tuoden mukanaan rakkautta, surua ja yllättävää toivoa.

En keksi muuta tapaa kuvailla ajatuksiani tästä kirjasta, kuin vanha kunnon plus-miinuslista.

Plussat:
- Ihan mielenkiintoinen ja uudenlainen lähestymistapa Marian Keyesiltä. Idea ihan herttainen, aikuisten satu.
- Mukaansatempaavasti kirjoitettu.

Miinukset:
- Toteutus ei ole mielestäni kovin onnistunut. Ilmeisesti tässä oli tarkoitus kertoa tarina niin, että pienet vihjaukset siitä, mitä on tapahtunut, pitäisivät lukijan mielenkiintoa yllä, mutta minua alkoi vain ärsyttää. Tuli sellainen olo, että kakaise nyt vain ulos, mitä on tapahtunut. Muistaakseni Kuuleeko kukaan? -romaanissa paljastettiin myös vähän kerrallaan, mitä on tapahtunut, mutta siinä toteutus taisi olla onnistuneempi..
- Kirjan henkilöt olivat mielestäni kovin yksiulotteisia ja varsinki mieshahmot olivat minusta jopa naurettavia.

Minusta tämä oli aika heikko esitys. Tavallaan ihan nopea lukea ja mukaansatempaava, mutta Marian Keyes on kirjottanut niiiiin paljon parempiakin chick lit -romaaneja, että tämä oli melkoinen mahalasku.

Kuva

The Book Thief

2011-12-01T22:56:00.000+02:00

The Book Thief
Markus Zusak 2005
Black Swan 2007

"Brilliant and hugely ambitious" New York Times

"Extraordinary, resonant, beautiful and angry" Sunday Telegraph

HERE IS A SMALL FACT

YOU ARE GOING TO DIE.

1939. Nazi Germany. The country is holding its breath.

Death has never been busier.

Liesel, a nine-year-old girl, is living with a foster family on Himmel Street. Her parents have been taken away to a concentration camp. Liesel steals books. This is her story and the story of the inhabitants of her street when the bombs begin to fall.

SOME IMPORTANT INFORMATION

THIS NOVEL IS NARRATED BY DEATH.

It’s a small story, about:

a girl

an accordionist

some fanatical Germans

a Jewish fist fighter

and quite a lot of thievery.

ANOTHER THING YOU SHOULD KNOW

DEATH WILL VISIT THE BOOK THIEF THREE TIMES.

Miten voi olla mahdollista, että kirja, joka sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen natsi-Saksaan ja jonka kertojana on kuolema, onnistuu tästä kaikesta huolimatta olemaan täynnä lämpöä, inhimillisyyttä ja jopa huumoria? Kertakaikkisen, päätä huimaavan, järkyttävän, hieno kirja. Kirja jäi mieleeni, kun luin ensimmäisen sivun bremeniläisessä kirjakaupassa heinäkuussa 2009. Tiesin, että haluan lukea sen joku päivä ja englanniksi. Elokuussa 2011 olin jälleen Saksassa ja tutkin kirjakaupan pientä englanninkielisten kirjojen valikoimaa. Näin siellä Kirjavarkaan ja valinta oli tehty. Nyt sen lopulta luin. Ja rakastin kaikkea siinä. Lyhyitä, riisuttuja lauseita, pieniä välihuomautuksia, jotka rytmittivät lukemista, Maxin piirustuksia. Sitä, että kuolema paljasti tapahtumia jo etukäteen. Toisinaan asioiden paljastuminen liian aikaisin pilaa lukunautinnon, toisinaan ei.

"Of course, I'm being rude. I'm spoiling the ending, not only of the entire book, but of this particular piece of it. I have given you two events in advance, because I don't have much interest in building mystery. Mystery bores me. It chores me. I know what happens and so do you. It's the machinations that wheel us there that aggravate, perplex, interest and astound me."

Ja ihmiset. Papan niin ilmeinen lämpö ja rakkaus Lieseliä kohtaan sekä inhimillinen hyvyys, Maman rosoinen, muttei yhtään vähäisempi kiintymys. Rudy, joka ihailee Jesse Owensia ja rakastaa Lieseliä. Nytkähtelevä Tommy Muller. Pormestarin vaimo -raukka kirjastossaan. Ja Max, voi Max, joka haluaa nähdä taivaan.

Suurenmoinen tarina.

Kuva

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

2011-11-14T20:33:00.000+02:00

The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows 2008
Otava 2010

"Jos teillä on aikaa kirjeenvaihtoon kanssani, voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Kolmeen itse asiassa. Miksi porsaspaistipäivällinen piti salata? Millä tavalla porsas oli syy perustaa kirjallinen piiri? Ja vielä tärkein.: Mikä on perunankuoripaistos ja miksi se sisältyy piirinne nimeen?"

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on saanut kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn kanaalisaarelta - ja hän vastaa siiihen. Alkaa tiivis kirjeenvaihto, jonka kautta kerrotaan lämmin, koskettava ja huumorintäyteinen tarina kirjojen lohtua tuovasta voimasta maailmassa, jossa hyville ihmisille tapahtuu myös pahoja asioita.

Olin lukenut tästä kaksi kolmasosaa, kun vihdoin keksin, miksi en ollut tähän totaalisen rakastunut. Tykkäsin kyllä kovasti ja tämä oli oikea hyvän mielen kirja, mutta ei kuitenkaan täysi napakymppi minulle. Juliet oli minusta ärsyttävä, en osaa sanoa miksi, mutta näin vain oli. Kirjallisen piirin jäseniin sen sijaan olin ihan rakastunut! Olisi ihanaa kuulua tällaiseen piiriin, syödä Will Thisbeen perunankuoripaistosta ja saada Isola Pribbyn tulkinta pääni muhkuroista. Suosittelen.

Kuva

Karvat pystyssä

2011-10-31T23:17:00.000+02:00

Karvat pystyssä
Nuuskijatutkimuksia

Dog On It
A Chet and Bernie Mystery

Spencer Quinn 2008
WSOY 2011

Karvaisten etsivien ja kovaksikeitettyjen dekkarien ystäville!

Ole hyvä, taputa Chetiä! Se on Nuuskijatutkimusten kaiken nähnyt ja siksi lakoninen mutta sitäkin rakastettavampi kertoja, joka tykkää hunajamuroista ja kovasta vauhdista. Se ymmärtää enemmän kuin antaa ymmärtää, ja vaikka se ei selvinnyt poliisikoirakoulusta, se työskentelee yksityisetsivä Bernien parina tämän etsivätoimistossa. Bernie taas on ihan oikea poliisi, joskin syystä, jota Chet ei vielä tiedä, hän on siirtynyt yksityisyrittäjäksi.

Bernie saa eronneelta Cynthia Chamblissilta tehtäväksi etsiä tämän kadonnut 15-vuotias tytär Madison. Chet on kuullut, että Berniellä on pahoja kassavirtaongelmia, ja vaikka se ei tiedäkään mitä ne ovat, se auttaa parhaansa mukaan. Chetin ja Bernien nenät näyttävät suunnan ja venäläiset grynderit vauhdin, kun etsiväpari yrittää saada teinityttöä kodin turvaan ja pysyä itsekin hengissä.

Myrkkypuun siemenen jälkeen piti saada jotain mahdollisimman erilaista luettavaa eikä oman kirjahyllyn antimet houkuttanut. Annoin itselleni luvan käydä vaihteeksi kirjastossa ja tämä herätti huomioni heti. Dekkari kerrottuna koiran näkökulmasta! Ajatus kuulosti niin hurmaavalta, että oli pakko lainata. Miten tätä nyt kuvailisi, venytti jonkin verran realistisuuden rajoja, mutta oli niin leppoisaa luettavaa, että lukukokemus oli hyvä. Ja tykkään niin paljon koirista, että jos tälle suomennetaan jatkoa, luen nekin. Chetin ja Bernien tutkimuksia on ilmestynyt tähän mennessä neljän romaanin verran ja tämä oli siis sarjan aloitus, ehkäpä jatkoa tulee suomeksikin jossain vaiheessa.

Kuva

Myrkkypuun siemen

2011-10-26T22:32:00.000+03:00

The Poisonwood Bible
Barbara Kingsolver 1998
Like 2004 (1. suomenkielinen painos 1999)

Äidin ja neljän tyttären eeppinen selviytymistarina Belgian Kongossa.

Lähetyssaarnaaja Nathan Price saapuu vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa Belgian Kongoon vuonna 1959. Naiset joutuvat huomaamaan, että kaikki, mitä he ovat tuoneet mukanaan aina raamatusta kukkien siemeniin muuttaa hallitsemattomasti muotoaan Afrikan maaperällä. Isän fanaattinen ristiretki sekä Afrikan rehevöivä kauheus ja kauneus vaikuttavat peruuttamattomasti jokaisen elämään. Naisten tarinaan kietoutuu myös Kongon traaginen kohtalo: itsenäisyystaistelu Belgian siirtomaahallintoa vastaan sekä asema suurvaltapolitiikan ja maailmankaupan pelinappulana.

Myrkkypuun siemen on intohimoinen ja väkevä tutkimusmatka ihmisyyteen ja toisiinsa punoutuviin, säihkyvän kauniisiin ja synkän humoristisiin ihmiskohtaloihin. Ennen kaikkea se on kuitenkin viiden naisen selviytymistarina vieraalla maaperällä, jossa pelastuksen tuovat rakkaus, luottamus sekä perheen ja oman minän eheytyminen.

Tunnelma tiivistyy luku luvulta. Kirja pitää otteessaan alusta loppuun. Ja kun se loppuu, harmittaa. - Iltalehti

Uskaltaisin väittää, että tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista tänä vuonna ja hyvin pitkään aikaan. En oikein osaa sanoa mitään, mikä tekisi oikeutta tälle tarinalle. Barbara Kingsolver on hieno tarinankertoja, kieli on kaunista, mutta ei hienostelevaa sanoilla kikkailua, mitä inhoan. Pidin kirjan rakenteesta ja siitä, miten jokaisella kertojalla oli oma äänensä ja persoonansa. Minuun vetosi eniten Adah, minusta tuntui, että huikaisevasta älystään huolimatta hän oli kuitenkin hieman altavastaaja vammansa vuoksi. Jossain vaiheessa pidin eniten Leahista, ajattelin, että hän muuttui eniten tarinan edetessä, mutta loppujen lopuksi ymmärsin kuitenkin eniten Adahia. Rachelia inhosin koko ajan, mutta rupesin sitten miettimään, että hänen tapansa selviytyä vain oli erilainen. Se, että hän oli minusta pinnallinen ja itsekeskeinen, ei tee hänen tavastaan selviytyä vähemmän arvokasta kuin muiden, joita ymmärsin ehkä vähän paremmin. Ainoa, jota kohtaan en tuntenut minkäänlaista myötätuntoa missään vaiheessa, oli perheen isä. Vastenmielinen hahmo uskonnollisessa fanaattisuudessaan. Barbara Kingsolver on koulutukseltaan biologi ja sen huomaa luonnon kuvauksesta. Kuvaus Kongon itsenäistymisestä oli myös kiinnostava, vaikka en yleensä sellaisesta ole kiinnostunut. Monella tapaa vaikuttava romaani ja vaikka aihe on raskas, tämä on kuitenkin hyvin mukaansa tempaava ja ajoittain sarkastisen hauska.

Saan tästä yhden maan lisää reading globally-haasteeseeni. Pyrin lukemaan kirjoja, joiden kirjoittajat ovat kotoisin kohteena olevasta maasta, mutta tämä on turhan haastava siinä suhteessa. Barbara Kingsolver on kuitenkin itse asunut Kongossa, mikä varmasti tuo lisää autenttisuutta tarinaan.

Reading globally: Kongon demokraattinen tasavalta

Koirani vai minä?

2011-10-14T21:36:00.001+03:00

It's me or the dog
How to have a perfect pet
Victoria Stilwell 2005
Nemo 2006

Vetääkö koirasi hihnasta? Riehaantuuko se, kun ovikello soi? Karkaako koirasi, kun päästät sen vapaaksi? Kerjääkö se ruokapöydässä? Hyppiikö se vieraita vasten?

Koirasi on ihana! Mutta tuntuuko joskus siltä, että koira kuljettaa isäntäänsä?
Tv:stä tuttu koirakouluttaja Victoria Stilwell ratkoo koiranomistajan arkisia ongelmia menemällä koteihin ja tutustumalla ongelmiin paikan päällä. Tässä kirjassa Stilwell opettaa sinua ajattelemaan koiraksi.
Yrittääkö koirasi purra, kun se joutuu kylpyyn, kynsienleikkaukseen tai muuhun epämiellyttävään tilanteeseen? Onko koirasi kateellinen perheen uudelle vauvalle? Uhkaako liittosi hajota, joudutko valitsemaan koirasi ja puolisosi välillä?
Victoria Stilwell kieltää kohtelemasta koiraa kuin ihmistä. Kun koira käyttäytyy huonosti, vika on yleensä siinä, ettei ihminen osaa kommunikoida eläimen kanssa. Stilwell vakuuttaa, että kun opettelet johtamaan koirasi laumaa, sekä koirasi että läheisesi voivat paljon paremmin. Koira tarvitsee lapsen tapaan rajoja ja rakkautta. Stilwell opettaa, kuinka päästä eroon jatkuvasta haukkumisesta, selvitä pitkistä automatkoista ja ohjata lasten ja koiran välistä vuorovaikutusta.
Koirani vai minä? -kirjasta on hyötyä kaikenlaisten koirien omistajille. Kirja käsittelee kaikkia koiran kouluttamisen perusasioita: tottelevaisuutta, oikeata ruokavaliota, sisäsiisteyttä, ulkoiluttamista, ihmisten kanssa olemsita ja hauskanpitoa.

Olen katsonut satunnaisesti tv:stä Victoria Stilwellin koirankoulutusohjelmaa/ohjelmia ja olen tykännyt kovasti hänen otteestaan, joten halusin lukea kirjankin. Satuin löytämään kirjan kesällä huipputarjouksesta Suomalaisesta kirjakaupasta, joten mukaan lähti. Tykkäsin kirjasta. Kivoja koirakuvia ja simppeleitä ohjeita. Ei mene kovin syvälle, mutta toimii varmaan hyvin johdantona koiranomistajan arkeen. Olen Victorian kanssa samaa mieltä, että koiraa ei voi kohdella kuin ihmistä ja minusta tämä kirja toimii hyvänä lähtökohtana ihmisen ja koiran väliselle kommunikaatiolle. Harmi, että minulla ei ole vieläkään omaa koiraa, jonka kanssa kokeilla Victorian oppeja.. Yritin vertailla tätä Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -teokseen, mutta en oikein muistanut mitään ja siitä onkin näköjään kaksi vuotta, kun olen lukenut Fennellin kirjan, luulin, että siitä olisi vain vuosi..

Kuva

Rebekka

2011-10-09T20:22:00.001+03:00

(Rebecca)
Daphne du Maurier 1938
Loisto 2008

Unohtumaton Rebekka

Rebekka ilmestyi vuonna 1938 ja nosti tekijänsä Daphne du Maurierin maailmanmaineeseen. Arvostelijat ylistivät kirjaa, miljoonat lukivat sen ahmien, siitä tehtiin elokuva ja teatterisovitus.

Romaani kertoo Manderleyn kartanon omistajan Max de Winterin ja hänen nuoren vaimonsa Carolinen tarinan. He tapaavat Monte Carlossa ja avioituvat lyhyen tuttavuuden jälkeen. Rakkautta kuitenkin varjostaa muisto Maxin entisestä vaimosta, jumaloidusta Rebekasta.

Daphne du Maurier yhdistää romantiikan ja trillerin aineksia kuvatessaan naisen taistelua miehestään tilanteessa, jossa vastustaja ei ole enää saavutettavissa. Hän kehittää vähitellen todellisen kauhutunnelman, joka hellittää vasta kun totuus Rebekasta paljastuu.

Alussa oli hieman vaikeuksia lähteä liikkeelle, mutta sen jälkeen kun pääsin eroon tunteesta, että haluan tarttua päähenkilöä hartioista, ravistaa ja sanoa, että kasvata itsellesi selkäranka, nainen! tarina imaisi minut mukaansa ja loppujen lopuksi lukukokemus oli ihan positiivinen. Minusta oli ihan uskomattoman turhauttavaa lukea, miten epävarma ja pelokas päähenkilö, Caroline, (en muuten tiedä miten päähenkilön nimen on päätelty olevan Caroline, kun sitä ei mainita missään vaiheessa) oli koko ajan. Takakannen mainitsema kauhutunnelma syntyy osittain siitä pysähtyneisyydestä, mikä Manderleyssa vallitsee, miten kaikki on säilytetty niin kuin ne ennen olivat. Asia, jota minun oli vaikea käsittää, olisinko minä 21-vuotiaana nuorena vaimona ollut yhtä epävarma ja alistunut tilanteeseen, yrittämättä lainkaan ottaa tilannetta haltuuni, tehdä asioita omalla tavallani? En tiedä, mutta en voinut ihan ymmärtää päähenkilöä, minkä takia kauhutunnelma ei kunnolla purrut minuun. Siitä huolimatta tämä oli minusta oivallinen romaani.

Kuva

Mother Goose

2011-10-02T16:40:00.003+03:00

Mother Goose
Old Nursery Rhymes
Illustrated by Arthur Rackham
Wordsworth Classics 1994

Traditional rhymes and stories have been collected under the wing of Mother Goose for centuries, and this collection of favourite nursery rhymes has been put together by the masterly illustrator Arthur Rackham. It is a wonderful collection of old favourites, from Jack and Jill, Baa, Baa, Black Sheep and Who Killed Cock Robin? to comic alphabets and the fearful fate of Anthony Rowley.

It is illustrated with Rackham's beautiful pen and ink drawings, and is one of his finest books.

Heräteostos Suomalaisen Kirjakaupan alekirjaosastolta. Ihan ok. Oli nämä ihan kivoja, mutta siinä oikeastaan kaikki. Osa oli sikäli tuttuja, että niille on varmaan suomalaiset vastineet, mutta suurin osa oli vieraita. Tällaiset lorut ovat varmaan niin kulttuuriin sidonnaisia, että niitä ei ehkä ymmärrä jos ei ole natiivi englanninpuhuja.

Kanteen on näköjään iskenyt painovirhepaholainen, rymes pitäisi varmaan olla rhymes.. :)

Kuva

Unelmieni mies

2011-09-18T00:45:00.001+03:00

(The Man of My Dreams)
Curtis Sittenfeld 2006
WSOY 2007

"Olin valtiotieteen luennolla. Istuin melko edessä ja ajattelin: Menen naimisiin seuraavan ihmisen kanssa, joka astuu luentosalin ovesta sisään. Ajatus vain pompahti mieleen. Sitten ovi avattiin ja suljettiin saman tien, eikä kukaan tullut sisään. Tarkoittaako se siis, että kohtaloni on jäädä yksin?"

Henry on juuri sellainen kuin Hannah on kuvitellut poikaystävän olevan, sellainen jonka tyttöystävänä olemisen pitäisi olla jokaisen syntymäoikeus. Mutta Henry on Figin, Hannahin serkun poikaystävä ja siksi saavuttamaton.

Omaa unelmiensa miestä etsiessään Hannah ehtii tapailla miehiä, jotka rakastavat häntä enemmän kuin hän ansaitsee, ja miehiä jotka särkevät hänen sydämensä. Hän toivoo, että olisi jo ohittanut ajan, jolloin pitää olla hauska ja jännittävä. Hän haluaa vain löytää miehen, jonka kanssa tilata ruokaa kotiin ja käpertyä sohvan nurkkaan.

Mutta miten löytää joku jota rakastaa ja joka edes vähän rakastaa takaisin, kun ystävienkin saaminen on niin vaikeaa? Milloin ei voi enää syyttää vanhempiaan inhottavasta lapsuudesta?

Curtis Sittenfeldin toinen romaani Unelmieni mies kertoo siitä, miten minuus syntyy ja muovautuu. Se on samaan aikaan viiltävän hauska ja herkkä tarina aikuistumisesta, unelmista ja yksinäisyydestä.

Toisinaan sitä onnistuu lukemaan juuri oikean kirjan juuri oikealla hetkellä. Tämä odotti lukemista hyllyssäni ehkä pari vuotta, kun takakannen teksti sai minut vakuuttumaan, että voisi olla oikea aika lukea kirja. Kirja oli sitten vähän erilainen kuin mitä odotin, mutta teki minuun suuremman vaikutuksen, kuin mitä se olisi luultavasti tehnyt jos se olisi ollut sitä, mitä odotin. Minun oli niin helppo samaistua Hannahin ongelmiin, että se oli välillä ahdistavaa ja välillä jopa inhosin Hannahia, kun näin hänessä sellaisia piirteitä itsestäni, mistä en pidä. Hurjaa, miten vajaaseen 230 sivuun pystyy sisällyttämään niin paljon asioita, jotka ravisuttavat sisintä. Menin niin pitkälle, että ostin itselleni muistikirjan, jotta saatoin kirjoittaa muistiin kohtia, jotaka tekivät minuun erityisen suuren vaikutuksen, jotta en unohtaisi niitä. Tässä niistä yksi.

Onko Hannah pitäynyt isäänsä hirviönä? Isän antama tärkein opetus on, niin Hannah on aina uskonut, tämä: rajoja voi rikkoa monin tavoin, eikä sitä usein tiedosta ennen kuin ne ovat rikki. Keksikö Hannah sen opetuksen itse? Vähintään hän tuli isää puolitiehen vastaan ja nieli sen. Ei vain lapsena vaan myös nuorena ja vielä aikuisenakin, kuluvaan hetkeen saakka. Hannah ymmärtää nyt, että Allison ei niellyt sitä, ei varmaankaan ole niellyt vuosiin. Siksi Allison ei riitele isänsä kanssa eikä pidä mykkäkoulua pitkiä ajanjaksoja. Miksi vaivautua? Hannah on aina luullut, että Allison peloteltiin osoittamaan isänrakkautta, mutta ei - Hannah on itse nähnyt isänsä vihan suurempana kuin se koskaan oli.

Tällaisen lukukokemuksen jälkeen kaipaisi jotain lämmintä ja lohdullista.

Reading globally: Yhdysvallat

Kuva

The Secret Garden

2011-09-13T20:35:00.002+03:00

(The Secret Garden)
Frances Hodgson Burnett 1911
Wordsworth Classics 1993

Mary Lennox was horrid. Selfish and spoilt, she was sent to stay with her hunchback uncle in Yorkshire. She hated it.
But when she finds the way into a secret garden and begins to tend it, a change comes over her and her life. She meets and befriends a local boy, the talented Dickon, and comes across her sickly cousin Colin who had been kept hidden from her. Between them, the three children work astonishing magic in themselves and those around them.
The Secret Garden is one the best-loved stories of all time.

Voi että tämä oli ihana! En tiedä miten en ole lukenut tätä aiemmin, tai ainakaan en muista lukeneeni, mutta hyvä, kun luin tämän nyt. Tämä oli niin ihana hyvän mielen kirja, täynnä lapsuuden viattomuutta ja taikaa. Jos olisin lukenut tämän lapsena olisin ollut niin kateellinen Marylle, hänen salaisesta puutarhastaan, Dickonista ja Misselthwaite Manorista. Englantilaisissa kartanoissa on jotain niin jännittävää. Minun olisi varmaan pitänyt elää 1800-luvun englantilaisessa kartanossa... Tykkäsin myös kovasti Yorkshiren murteesta, jota Dickon, Martha, heidän äitinsä ja Ben Weatherstaff puhuivat. Sitä oli yllättävän helppo ymmärtää kirjoitettuna vaikka se erosi aika paljon kirjan muutoin kirjakielisestä(?) tekstistä. Suosittelen!

Kuva

Mennyt maailma

2011-09-08T23:40:00.000+03:00

Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat

Brideshead Revisited
The Sacred and Profane Memories of Charles Ryder
Evelyn Waugh 1945
Otava 1949

ROMAANI VARAKKAAN AATELISPERHEEN ELÄMÄSTÄ VUOSISADAN ALUN ENGLANNISSA HUOKUU HILLITTYÄ CHARMIA JA DEKADENSSIA

Charles Ryder on varaton opiskelija, kun hän ystävystyy Oxfordissa railakasta elämää viettävän aatelisen Sebastian Flyten kanssa. Kun hurmaava Sebastian kutsuu hänet perheensä kartanoon, Charles joutuu perheen äveriään elämän pauloihin - ja Sebastianin sisaren Julian viettelemäksi.

Charles Ryderistä tulee kuuluisa taidemaalari, maailmanmatkaaja ja perheenisä. Mutta Flyteistä hän eoi pääse eroon. Sebastianin toteuttaessa surullisen repaleista elämänkohtaloaan Afrikassa Charles kohtaa uudelleen vastustamattoman Julian.

Rakastan 1800-luvun Englantiin sijoittuvia romaaneja ja BBC:n televisiosarjoja. Luulin tämänkin sijoittuvan sille aikakaudelle, mutta tämä sijoittuikin 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, mikä oli ensimmäinen pettymys. Toinen oli se, että minun oli todella vaikea päästä tarinaan sisään aluksi. Lopulta pääsin, mutta tämä jäi minusta varsin mitäänsanomattomaksi lukukokemukseksi. Jotenkin kuivaksi, kukaan henkilöistä ei oikeastaan herättänyt kiinnostustanut, paitsi ehkä Charlesin isä, jonka rooli oli ihan mitätön. Minusta tämä oli sellainen tarina, joka olisi vaatinut perinpohjaisen, polveilevan 600-sivuisen selvityksen Charlesin ja Flyten perheen vaiheista, mutta sen sijaan tämä jäi 330-sivuiseksi pintaraapaisuksi, joka jätti kylmäksi. En ymmärtänyt henkilöiden suhteita toisiinsa tai miksi asiat menivät niin kuin menivät. Olisin halunnut kunnon lukuromaanin.

Kuva

Menetyksen perintö

2011-08-17T23:44:00.000+03:00

(The Inheritance of Loss)
Kiran Desai 2006
Otava 2007

VUONNA 2006 BOOKER-PALKINNON VOITTANUT, VIILTÄVÄN KAUNIS ROMAANI KOLONIALISMIN JÄLKEISEN INTIAN UNELMISTA JA TRAGIKOOMISESTA TODELLISUUDESTA.

Himalajalla, Kanchenjungavuoren juurella, katkeroitunut tuomari viettää eläkepäiviään ainoana seuranaan kokki ja irlanninsetteri Mutt. Hänen yksinäinen elämänsä järkkyy, kun ovelle saapuu nuori Sai, orvoksi jäänyt tyttärentytär, jota hän ei ole koskaan nähnyt.

Kokin poika Biju taas etsii onneaan New Yorkissa. Laittomana siirtolaisena hän kulkee kurjasta ravintolapestistä toiseen, mutta isän haaveissa elää loistava tulevaisuus.

Sitten Nepalin kansallismieliset nousevat kapinaan, ja elämä Himalajalla syöksyy kaaokseen.

"KIRAN DESAI KIRJOITTAA HUMORISTISESTI, UPEAN RUNOLLISESTI JA AISTILLISESTI.

- SUOMEN KUVALEHTI

"ELÄMÄÄ, TUNTEITA, ÄLYÄ JA VÄREJÄ VÄLKKYVÄ KUVAUS INTIASTA."

-ETELÄ-SAIMAA

En ole valitettavasti ikinä käynyt Intiassa ja minulla on siitä varsin ristiriitainen kuva. Uskoisin siellä käynnin olevan melko vaikuttava kokemus ja niin oli tämä kirjakin. Kiran Desai kirjoittaa niin voimakkaasti, että Intian pystyy haistamaan ja maistamaan, sekä hyvässä että pahassa. Tämä avasi silmiä monella tapaa, ei pelkästään Intiasta mutta myös laittomasta siirtolaisuudesta. Kuvaus Bijun kokemuksista New Yorkissa oli... avartavaa. Millainen ero todellisuuden ja kokin kuvitelmien välillä olikaan! Asumis- ja työolosuhteet New Yorkissa ovat karut, työpaikka vaihtuu taajaan ja tuhansia ihmisiä kärkkyy jatkuvasti työtäsi ja sitten Intiaan jääneet sukulaiset vielä pyytävät auttamaan jatkuvasti maahan saapuvia intialaisia asunnon ja työpaikan saannissa.. On siinä melkoiset paineet laittomalla siirtolaisella. Tarina ei ollut ihan keveimmästä päästä, mutta ei kuitenkaan loputtoman kurjaa luettavaa. Kieli soljui eteenpäin miellyttävästi ja välissä pilkahteli lämmintä huumoria. Suosittelen.

Reading globally: Intia

Kuva

Kartta

2011-08-10T23:30:00.000+03:00

Väsäsin tuollaisen kartan sivun loppuun, mistä voi seurata mistä maista olen lukenut Reading globally -haasteen puitteissa.. Sain siihen vasta kolme maata, aika surullinen tulos, mutta lähtökohta oli kaksi ennen kuin muistin, että olen lukenut Marian Keyesin Hurmaavan miehen maaliskuussa, joten sain Irlannin mukaan kartalle. Seuraavaksi tulee sitten Intia...

Sementtipuutarha

2011-08-04T18:31:00.002+03:00

(The Cement Garden)
Ian McEwan 1978
Otava 2009

"Julie vaihtoi kuvitellun konepistoolin veitseen ja sanoi painaessaan sen kurkulleni: - Hiukan harmia sinusta vielä niin vetäisen tästä. Sitten hän painoi nyrkin nivusteni lähelle. - Tai tästä, hän kuiskasi dramaattisesti, ja me nauroimme molemmat."

Tällaista on teini-ikäisen Jackin nykyinen perhe-elämä. Julie, Jack, Sue ja Tom jatkavat vanhempiensa kuoleman jälkeen elämää isossa talossa kykyjensä mukaan. Vanhin sisaruksista on kuudentoista, nuorin vasta kuuden. Vapaus hämmentää, perhesuhteet vääristyvät, roolileikkeihin hiipivät luvattomat jännitteet.

"OSUU SUORAAN SYDÄMEEN."

- New York Times

Tästä psykologisesti loistokkaasti esikoisromaanista alkoi sukupolvensa merkittävimmän brittikirjailijan Ian McEwanin komea ura.

Häkellyttävä. En oikein osaa sanoa muuta tästä romaanista. Ensimmäinen Ian McEwanin romaani, jonka luin, mutta ei jää viimeiseksi.

Kuva

Suoraa puhetta

2011-07-31T17:17:00.002+03:00

(Straight Talking)
Jane Green 1997
Otava 1997

"Mun ei todellakaan ollut tarkoitus olla sinkku kolmikymppisenä. Munhan piti olla niinku mutsi, eiks niin? Naimisissa, pari pentua, siisti koti ja siippa..."

Konstailematon, hauska ja rehellinen romaani Tashasta, joka lähtee etsimään miestä tositarkoituksella ja oppii kantapään kautta monta tärkeää asiaa elämästä.

Tämä on yksi lempi-chick lit-romaanejani. Tämä on varmaan myös yksi ensimmäisimpiä chick-lit-romaaneja, mitä olen lukenut, siksi tällä onkin erikoispaikka sydämessäni. Nyt en ollut lukenut tätä vuosikausiin, kun ostin tämän keväällä kirppikseltä. Ajankohta tuntui sopivalta, joten päätin lukaista tämän nyt pitkästä aikaa. Minusta tämä on lajissaan varsin onnistunut, nopealukuinen, viihdyttävä ja minusta Tasha on ihan inhimillinen hahmo, vaikka hänen ratkaisujaan ei aina ihan ymmärtäisikään. Loppu hyvin, kaikki hyvin kumminkin. En muuten muistanut, että tämä oli käännetty puhekielelle, mikä oli minusta vähän hämmentävää enkä ole ihan varma pidänkö siitä, mutta ehkä se jollain tapaa tekee tästä vähän helpommin lähestyttävän, niin kuin juttelisi "tyttöjen kesken" miehistä samoin kuin se, että kirja on kirjoitettu niin kuin Tasha kertoisi asioita tyttökaverilleen.

The Black Book

2011-07-25T20:37:00.012+03:00

(Kara Kitap)
Orhan Pamuk 1990
Faber and Faber Limited 2006

'Dazzling…turns the detective novel on its head.' Independent on Sunday

'A glorious flight of dark, fantastic invention.' Patrick McGrath

ORHAN PAMUK’S HUGELY ACCLAIMED NOVEL IN A STUNNING NEW TRANSLATION.

Galip’s wife has disappeared. Could she have left him for Celál, a popular newspaper columnist? But Celál, too, seems to have vanished. As Galip investigates, he finds himself assuming the enviable Celál’s identity, wearing his clothes, answering his phone calls, even writing his columns. Galip pursues every conceivable clue, but the nature of the mystery keeps changing, and when he receives death threat, he begins to fear the worst.

With its cascade of beguiling stories about Istanbul, The Black Book is brilliantly unconventional mystery. It has long been cherished by Turkish readers as the novel where Orhan Pamuk found his original voice – and now, in Maureen Freely’s beautiful new translation, readers in English may encounter all its riches.

'An extraordinary novel…Up there with best of Eco, Calvino, Borges and Márquez.' Observer

Kävin tosiaan Turkissa kesäkuussa, myös Istanbulissa, ja siellä ollessa tuntui hyvältä ajatukselta ostaa joku kirja turkkilaiselta kirjailijalta. Päädyin Orhan Pamukiin, koska en ollut aiemmin häneltä mitään lukenut ja tämä vaikutti mielenkiintoiselta kirjalta. En tiedä mistä kiikasti, ehkä osittain omasta englanninkielen taidostani, osittain jostain muusta, mutta en pysynyt tässä yhtään kärryillä. Meni jonkin aikaa ennen kuin edes hahmotin kirjan rakenteen, joka toinen luku vei tarinaa eteenpäin, joka toinen oli ”Célalin” kirjoittama kolumni, jotka kyllä jollain tapaa sulautuivat myös varsinaiseen tarinaan. Mielestäni englanninkielen taitoni on ihan ok, mutta tämän kohdalla lukeminen oli lähinnä turhauttavaa, sanakirjaa ei halunnut katsoa koko ajan, mutta ilman sitä jotain tuntui jäävän pimentoon. Minun oli pakko pitää kaksi taukoa ja lukea välillä muuta, mutta melkoista pakkopullaa tämän loppuun lukeminen oli. Loppujen lopuksi minua ei oikeastaan edes enää kiinnostanut mitä kirjassa tapahtui, luin vain eteenpäin. En tiedä onko tätä suomennettu, jos on, niin voisin ehkä vilkaista suomennosta joskus, mutta eiköhän Orhan Pamuk englanniksi ollut minun osaltani tässä.

Reading globally: Turkki

Kuva

One Day

2011-07-24T21:52:00.006+03:00

One Day
David Nicholls
Hodder & Stoughton 2009

'An international phenomenon'

THE SUNDAY TIMES

YOU CAN LIVE YOUR WHOLE LIFE NOT
REALISING THAT WHAT YOU'RE LOOKING
FOR IS RIGHT IN FRONT OF YOU.

15TH JULY.

Emma and Dexter meet on the night of their graduation. Tomorrow they must go on their separate ways.

So where will they be on this one day next year? And the year after that?

And every year that follows?

'A wonderful, wonderful book'

THE TIMES

'Incredibly moving'

MARIAN KEYES

'You really do put the book down with the hallucinatory feeling that they've become as well known to you as your closest friends'

JONATHAN COE

'Funny, warm and wise'

INDEPENDENT

Monet ovat kehuneet tätä kirjaa ja kun satuin Suomalaiseen kirjakauppaan heinäkuun 15. päivä, bongasin kirjan englanninkielisten pokkareiden hyllystä ja tajusin, että kirjan tapahtumapäivä on juuri se sama, niin pakko se oli ostaa. Luulen, että en ole lukenut mitään englanninkielistä kirjaa niin nopeasti kuin tämän, sain tämän loppuun jo keksiviikkona, mutta en ole päässyt netin ääreen ennen kuin nyt.

Ei minulla oikeastaan ole mitään sanottavaa tästä mitä muut eivät olisi jo sanoneet. Minusta tämä oli samalla kertaa ihana ja kamala, molempia samasta syystä. Tällaista elämä on. Menetettyjä tilaisuuksia, epävarmuutta, epätietoisuutta,

Fanny Hill

2011-07-13T15:49:00.004+03:00

Fanny Hill - Kurtisaanin muistelmat
(Fanny Hill: Memoirs of a Woman of Pleasure)
John Cleland 1748 & 1749
Otava 1969

Englantilainen sanomalehtimies John Cleland vei Fanny Hillin romaanikäsikirjoituksen rahapulassa kustantajalle vuonna 1749 - ja sai siitä 20 puntaa. Fanny Hillistä tuli salaa klassikko; viranomaiset nimittäin kielsivät kirjan ja vasta 1963 sai Fanny Hill kotimaassaan vapautensa takaisin. Fanny Hillin suosioita kuvastaa se, että ensimmäisen painoksen kappaleista ei yksikään ole säilynyt meidän päiviimme saakka - teos kirjaimellisesti kului kansan käsissä. Kirja kertoo orvon tyttörukan seikkailuista Lontoon ilotaloissa. Poloinen Fanny joutuu sattumalta erään bordelliemännän palvelukseen ja mukaan paheelliseen elämään. Mikään pyhäkoulutyttö hän ei ole, mutta ei liioin turmeltunut. Ensirakkaus kauniiseen nuorukaiseen asuu vahvana hänen sydämessään ja johtaa lopulta hänet hyveen kaidalle "kuihtumattomien ruusujen peitossa olevalle tielle". Fannylla on hyvää makua ja hienostuneisuutta ja sitä on kirjan kirjoittajallakin. Romaani on oivallinen ajankuvaus 1700-luvun puolivälin iloisesta ja nautinnonhaluisesta Englannista.

Orhan Pamuk alkoi tökkiä aika pahasti, joten oli pakko lukea välillä jotain muuta. En ole ikinä lukenut kirjaa, jossa olisi harrastettu seksiä yhtä paljon kuin tässä kirjassa. Sen ei tietysti pitäisi tulla yllätyksenä jos kyse on kurtisaanin muistelmista... Minusta oli jotenkin hämmentävää lukea eroottista kirjaa, joka on kirjoitettu yli 260 vuotta sitten. Tietysti seksiä harrastettiin silloinkin ja kaikkihan tietää mikä maailman vanhimman ammatin sanotaan olevan, mutta seksi ei tosiaan tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee 1700-lukua.. Ehkä se on juuri siinä; seksiä tuputetaan nykyään joka suunnasta, mutta 1700-luvun ihmisten ajattelee olevan sievistelijöitä, jotka harrastavat seksiä pelkästään lisääntymistarkoituksessa ja nyt tämä kirja romutti sen kuvitelman. Tai jotain sellaista.. Täytyy muuten antaa täysi tunnustus monipuolisesta sanastosta, jolla sukupuolielimiä ja seksiä kuvattiin. Tässä hallussani olevassa painoksessa oli lisäksi aika ajoin piirroskuvia, mitkä saivat minut vilkuilemaan ympärilleni hieman nolona, kun luin tätä eilen rautatieaseman kahvilassa..

Vesipuutarhat

2011-06-21T23:13:00.008+03:00

(Gardens of Water)
Alan Drew
Otava 2009

Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt.
Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria.

”Sinun täytyy kieltää poikaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa”, Sinan sanoi.
”Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi.” Marcusin anovat silmät muistuttivat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt.

Tuhoisa maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet.

Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen?

Vain siksi että haluaa olla vapaa?

Tämä oli varsin oivallista luettavaa kun matkustin puolitoista viikkoa Turkissa. Kirjaan tuli uusia ulottuvuuksia, kun oli itse maassa, jonne kirja sijoittui. Kirja oli nopealukuinen ja minusta ihan miellyttävästi kirjoitettu ja avasi silmiä (niin kyllä teki itse matkakin), mutta loppujen lopuksi kirja jäi minusta jotenkin vaisuksi ja loppu oli pettymys. En ole ihan varma mitä odotin, mutta odotukset eivät täyttyneet. Lyhyt tuomio: nopealukuinen, mutta vähän vaisu. Muuten, kirjan nimi on minusta todella kaunis.

Voisin laittaa tämän Reading Globally -haasteeseen, mutta en laita, koska ostin matkalla erään Orhan Pamukin kirjan ja luen sen seuraavaksi.

Kuva

Kirkas

2011-06-04T23:58:00.010+03:00

Kirkas - Läpinäkyvä romaani
(Clear: A Transparent Novel)
Nicola Barker
Gummerus 2006

Syyskuussa 2003 newyorkilainen taikuri David Blaine alkoi paastota Thamesin yllä riippuvassa läpinäkyvässä laatikossa. Tasan 44 päivää myöhemmin hän tuli ulos. Ainakin tämä on totta. Entä loput? Mekkalointi? Mädät kananmunat? Panettelu? Parittelu? Petkutus?

Nicola Barkerin uusi romaani punoo yhteen faktaa ja fiktiota. Tuloksena on häikäisevän kirkas, hervottoman hauska ja äärimmäisen älykäs kertomus ajastamme. Maineesta, illuusioista, seksistä ja nälästä.

Olen aiemminkin maininnut, että pidän Nicola Barkerista eikä tämäkään pettänyt. Välillä tosin tunsin itseni vähän tyhmäksi, satiiri ei taida olla minun juttu. Hävyttömän hauska tämä kyllä oli ja Barkerilla on ihanan nyrjähtänyt huumorintaju. Barkerin henkilöhahmot ovat myös ihmeellisen elävän tuntuisia ja tarinan kerronta uppoaa minuun ihan täysin. Tykkään.

Reading Globally: Iso-Britannia

Kuva

Sulavoi

2011-05-30T23:08:00.006+03:00

Sulavoi
Runoja
Heli Laaksonen
Otava 2006

Heli Laaksonen kuvaa uusissa runoissaan niitä toiveihaaveisulossiunelmi joita salassa kasvatamme ja joista jotkut päättyvät suruun. Tätähän elämä on, joskus voi eksyä Kauhajoe ja Jalasjärve välil ja jonakin aamuna taas marketi ostoskärry näyttä kulleronupult!

Laaksosen lounaismurteella kirjoittamat runot ovat uponneet suomalaisiin kuin voi kuumaan puuroon - murrerajoista välittämättä. Myös valloittavana esiintyjänä tunnettu runoilija on pukenut helliksi ja ilkikurisiksi sanoiksi ihmiseläjän tunteet. Oleksää koska tahtonu olla joku muu? E. Hee sanova mut tahtovat kyl.

Näistä ei jäänyt samalla lailla mieleen oikein mikään runo, kuin Raparperisyrän -kokoelman kohdalla. Tykkäsin kyllä runoista ja joissakin runoissa oli säkeitä, joista tykkäsin kovastikin, mutta yksittäiset runot eivät sillä lailla jääneet mieleen. Laitan tähän kuitenkin pari runoa, joista tykkäsin. Tai ensimmäisen oikeastaan siksi, että tilanne, josta runo kertoo oli tragikoomisuudessaan niin tuttu. Toinen ja kolmas olivat minusta muuten vaan koskettavia.

Mu elämän

Seisovapöytä.
Otan kaikki lajei.
Makkan loppureisun hytis jalat tyynyn pääl.
Käytävält kuulu kohtulliste riamunpitto.

Halohakkajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno

Kaunei uni

Tulet risumetäst
ja olet uuvuksis
heität kamari sänkky
seljälles ja sanot et
kirjotan viäl
elämästän kirja
ja nimeks
tule Unikuva

ja mää tahron puhel
sun kaikki muistos hyväks
naapur ei kaatan pihakoivu
äit ei hukkun
tähkä oliva ain painavi kämmenel
mittän paha ei ikä ollu

ja puhun ja puhun
sunt takasi ettet ol koska
mennykkä lähtenykkä
olet siin
tuvan pöyrä ääres
leivot
sun kätes o jauhois
mää autan
hajen hellan päält
sulavoi.

Kuva

Ole luonani aina

2011-05-18T19:42:00.006+03:00

Never Let Me Go
Kazuo Ishiguro
Tammi 2005

Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita kodikkaassa sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Lapsia varjellaan siellä tarkoin ulkomaailmalta, ja heidät kasvatetaan uskomaan että he ovat erikoisia. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä?

Vuosia myöhemmin, nyt 31-vuotiaan Kathyn muistoista rakentuu unohtumaton tarina siitä, miten he kolme vähitellen oivaltavat totuuden näennäisen onnellisesta lapsuudestaan ja heitä odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromaanien hurjimmille uhkakuville.

Näin oikeastaan kirjaan perustuvan elokuvan trailerin ennen kuin kuulin koko kirjasta. En tiedä mikä sai minut lukemaan kirjan. Luultavasti nimi, varsinkin englanninkielinen nimi on minusta kaunis, Never let me go. Sitten lähdin työmatkalle ja hajamielisyyksissäni unohdin silloin lukemani kirjan, edellisen postauksen "Call Girlin" kotiin. Lentokentällä lentoa odottaessani silmäni sattuivat ensimmäiseksi pokkarihyllyssä juuri tähän kirjaan ja se tuntui merkiltä, joten ostin tämän itselleni matkalukemiseksi.

Tykästyin heti alussa Ishiguron kirjoitustyyliin. Se eteni sujuvasti ja jotenkin luontevasti. Tarinaa oli haastavaa lukea, koska liikutaan niin monissa eri aikatasoissa, eikä tarina etene täysin kronologisesti. Helpolla tämä ei päästä, mutta itse tykkäsin. Kummallista miten näin järkyttävän tarinan voi kertoa niin vähäeleisesti, todentuntuisesti, niin kuin se voisi pitää paikkansa. En oikein tiedä minkälaista loppuhuipennusta odotin, mutta sitä ei koskaan oikeastaan tullut. Asiat vain jäivät roikkumaan, lukija saa itse päättää mitä sitten tapahtui. Kirja oli kuin kummallinen ohikiitävä hetki elämässä, jonka aikana ei varsinaisesti edetä mihinkään pisteestä A pisteeseen B, mutta jona aikana ehtii tapahtua valtavasti. Vähän outo vertaus ehkä, mutta en osaa oikein muutenkaan kuvailla tuntemuksiani kirjasta. Mieleenjäävä.

Kuva

The Intimate Adventures of a London Call Girl

2011-05-14T15:50:00.004+03:00

Belle de Jour
Phoenix 2005

'It occurs to me that that in a world of twelve-year-olds in sexy boots and nans in sparkly minidresses, the surest way to tell the prostitute walking into a hotel is to look for the lady in the designer suit'

Belle de Jour is the nom de plume of a high-class call girl working in London. This is her story.

From the summer of 2003 to the autumn of 2004 Belle charted her day-to-day adventures on and off the field in a frank, funny and award-winning web diary. Now, in her Intimate Adventures, Belle elaborates on those diary entries, revealing (among other things) how she became a working girl, what it feels like to do it for money, and where to buy the best knickers for the job. From debating the literary merits of Martin Amis with naked clients to smuggling whips into luxury hotels, this is a no-holds-barred account of the high-class sex-trade, and an insight into the secret life of an extraordinary woman.

Tämä odotti hyllyssäni varmaan melkein kaksi vuotta ennen kuin lopulta luin tämän. Olihan tämä ihan ok, mutta olen kai sen verran romantikko, että tavallaan tätä oli vähän masentavaa lukea. Yhden illan jutut ja maksullinen seksi eivät oikein taida olla minun juttuja. Tykkäsin kuitenkin kirjan päiväkirjanomaisesta rakenteesta, minusta tuntuu, että minulla ei ole nykyään aikaa keskittyä pidempään lukuun. Luen mieluummin koko luvun kerralla ja jos minulla ei ole aikaa keskittyä kokonaiseen lukuun kerralla, se meinaa jäädä kokonaan lukematta. Tässä tykkäsin kuitenkin siitä, että kirjaa pystyi lukemaan lyhyissä pätkissä. Kielellisesti tämä ei ollut niin simppeli kuin esimerkiksi aiemmin lukemani Twilight, mutta pysyin suunnilleen kärryillä. Osa sanastosta oli vähän vierasta. Belle de Jour -pseudonyymin taakse kätkeytyvä nainen on muuten mielenkiintoinen tapaus.

Kuva

Day 30 – Your favourite book of all time

2011-04-30T11:11:00.003+03:00

Margaret Atwoodin Sokea surmaaja. Siitä on muutama vuosi kun luin sen, mutta muistan, että rakastin sitä välittömästi. Sittemmin olen metsästänyt sitä divareista omaan hyllyyni. Vielä ei ole onnistanut.

Päivät 27, 28 & 29

2011-04-29T22:16:00.003+03:00

Äh, unohdin tämän taas...

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita. En tosiaan arvannut mitään etukäteen. Minua vietiin kuin pässiä narussa, niin sanotusti.

Day 28 – Favourite title
Tässä nyt muutamia kirjoja, jotka tulee mieleen.

Her Fearful Symmetry (en tiedä mikä tuossa vetoaa)
Tuokio tuulessa
Tuulen viemää (joo, tykkään tuulesta)
Kukkien verellä kirjoitettu
Never Let Me Go
Missä kuljimme kerran

Day 29 – A book everyone hated but you liked

Ja nyt pääsimmekin koko haasteen ehkä vaikeimpaan kohtaan. Minulla ei ole tästä harmainta aavistusta. En ylipäänsä puhu kovin paljon kirjoista muiden ihmisten kanssa eikä tule blogimaailmastakaan mitään mieleen.. En pysty sanomaan mitään.

Day 26 – A book that changed your opinion about something

2011-04-26T22:10:00.007+03:00

En ole ollut erityisen kiinnostunut runoista, mutta joku opettaja luki joskus runoja Hal Sirowitzin kokoelmasta Äiti sanoi ja runot olivat niin kiinnostavia, että minun oli lainattava se kirjastosta. Se oli ensimmäinen runokokoelma, jonka luin. Sen jälkeenkin luetut runokokoelmat voi varmaan laskea melkein yhden käden sormin, mutta ehkä tuo Äiti sanoi muutti jonkin verran käsitystäni runoista. Nykyään niitä on minusta välillä ihan mukavakin lukea runoja.

Päivät 24 ja 25

2011-04-25T20:14:00.006+03:00

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Onko ihan tylsää sanoa jo aiemmin mainittu On the Origin of Species? Vaikka olisikin, niin sanon silti, minusta se on tärkeä kirja ja kuuluu yleissivistykseen.

Day 25 – A character who you can relate to the most

Ja tämäkin on tullut mainittua jo miljoona kertaa, mutta Sue Graftonin luoma Kinsey Millhone. Tunnen sielunsiskoutta Kinseytä kohtaan, vaikka en ole ihan varma olemmeko sittenkään niin samanlaisia.

Katen uusi elämä

2011-04-25T20:04:00.003+03:00

Considering Kate
Nora Roberts
Harlequin Silk 2007

Kaiken piti olla täydellistä...

Kate Stanislaski käänsi selkänsä ballerinana hankkimalleen maineelle, kunnialle ja menestykselle. Hän palasi kotitanhuville aloittaakseen uuden uran baletinopettajana. Hän oli päättänyt, ettei tyytyisi vähempään kuin täydelliseen. Ja täydellisyyden tavoittelu koskisi sekä tanssikoulua että yksityiselämää. Tanssistudioksi sopiva rakennus löytyi, mutta ikivanha talonröttelö tarvitsisi perusteellisen remontin. Sen tekijäksi saapui täydellinen kirvesmies, kaikkien mahdollisten mittapuiden mukaan, eikä Katen elämässä mikään jäänyt ennalleen...

Tämä oli taas tämmönen harlekiini-pokkari Nora Roberts. Melkoista höttöä, mutta ihan luettava. Joiltain osin muistuttaa omaa tilannettani, joten sikäli ihan mielenkiintoinen, vaikka ei kyllä tarjonnut kovin syvällistä katsausta asiaan. Ei ole oikein mitään kommentoitavaa.

Raparperisyrän

2011-04-25T20:01:00.001+03:00

Heli Laaksonen

Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2002

RAPARPERISYRÄN on Heli Laaksosen (s. 1972) toinen oma runokokoelma.

Ensimmäinen, Pulu uis, sai Suomen Kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon vuonna 2000 ja nousi murrerunouden klassikoksi.

Laaksonen kirjoittaa lounaismurteella. Hän on syntynyt Turussa, varttunut Uudessakaupungissa ja asuu Laitilassa.

Kuulin jokunen viikko takaperin Heli Laaksosen haastattelun YleX Iltapäivässä ja tuli heti sellainen olo, hän on minun tyyppiseni ihminen. Halusin sitten tutustua hänen runoihinsa, vaikka toki olin kuullut hänestä aiemminkin. Viime viikolla satuin sitten törmäämään tähän Raparperisyrän kokoelmaan kirjastossa ja mukaan lähti. Lounaismurteella kirjoitetut runot olivat minusta varsin hupaisia, ja pelkästään jo murteen ymmärtäminen oli haaste, kun itse olen Kainuusta kotoisin. Täytyy tunnustaa, että muutaman sanan merkitys jäi mysteeriksi ja välillä piti lukea useampaan otteeseen, että tajusi mitä runossa sanotaan. Suurin osa runoista oli minusta ihan ok, mutta tykkäsin parista runosta kovastikin ja laitankin ne vielä tähän loppuun. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen lukukokemus ja voisin lukea enemmänkin Laaksosen runoja tulevaisuudessa.

Aik

Joskus mää makka liikkumat paikalan
ja koita olla oikke hilja
ete aik huamasis munt
ja ruppeis viuhtoma taas ettippäi
ja vaatima munt ja fölisäs murhettuma.

Eilä aamuste see onnistus;
mää kattosi vaam peito ravost
ja oli nii hiljaksis
et aik luul ete mää ol viäl kottinkan tullu
ja munt naurut
ko see ol nii levotoine
komppas mu laatikoi
avo kaapei
polt tupakki
ja koit saar aikkatas kuluma.

Kyl see munt siält sit löys,
ketä nyy jaksa iankaikem paikalaska maat.

Ehtohartaus sinises Ooppelis

Vast
sit ko mu vanh sohlo
Ooppel kulkke sattesem pimiä yä
läpi, mää pyyrä antteks ja karu ja sano ääne,
et kui hyvin kaik on menny, ei voi ko kiittä,
kiittä vaa, suarista selkäs ja avat ovi, et kyl mää jaksa
ja kyl mää ehri ja mukava ko kysysi, kosk mää saan
tulla, anna mun viäl jaksa, jätä mul koko vimma ja
hinku, an mul hiukan kaapist viäl syränt lissä ja
pitkä miält ja niim pal pal, kaikkist enite mää
tartte rohkeut, ete mun tart koskam
peljät ja luul.

Kuva

Päivät 22 ja 23

2011-04-23T13:06:00.003+03:00

Favourite book you own

Tykkään hankkia itselleni ne kirjat, joista pidän, niin kuin varmaan aika monet. Siksipä onkin nyt hankalaa sanoa, mikä omistamistani kirjoista on suosikkini. Kotiopettajattaren romaani, Ylpeys ja ennakkoluulo, Outoja otuksia, Herrasmiehiä ja huijareita...

Taidan kuitenkin lähteä hieman eri linjoille ja sanoa Darwinin On the Origin of Species, koska se on muovannut käsitystäni maailmasta ja elämästä kaikkein eniten.

A book you wanted to read for a long time but still haven't

Minulla on kymmeniä kirjoja käsittelevä lista kirjoista, jotka haluaisin lukea mutta en vieläkään ole lukenut. Osa kirjoista on lisätty listaan varmaan kymmenen vuotta sitten... Valitse niistä sitten yksi. Olkoon se nyt sitten Dorian Greyn muotokuva,sen olen halunnut lukea jo pitkään. En edes tiedä miksi.

Day 21 – Favourite book from your childhood

2011-04-21T22:39:00.004+03:00

Lapsuuden suosikkikirja, minulla ei varmaan ollut mitään yksittäistä suosikkikirjaa. Luin niitä jo aiemmin mainittuja Nummelan ponitalli -kirjoja ja muita Merja ja Marvi Jalon hevoskirjoja. Luin tietysti myös Neiti Etsiviä ja Dana-tytöt -kirjoja. Vihervaaran Annat ja Pienet runotytöt tuli myös luettua. Mitään yksittäistä kirjaa ei vaan tule mieleen.

Ei kun tuleepas! Muistin juuri, että tykkäsin hirveästi siitä yhdestä lastenkirjasta missä Jori ja Matilda -nimiset hiiret menevät naimisiin ja muuttavat nukkekotiin.. Piti oikein googlettaa, mikä se kirja oli. Heather S. Buchanan: Jori ja Matilda muuttavat nukketaloon. Se se on!

Day 19 – Favourite book turned into a movie

2011-04-20T20:27:00.004+03:00

Mitähän päässäni on eilen liikkunut, kun olen elänyt jo haastepäivää numero 20.. Romanttinen suosikkikirjani olisi pitänyt paljastaa vasta tänään, no en ole tänään sen romanttisemmalla tuulella kuin eilen, joten vastaus ei olisi muuttunut mitenkään. Tänään sitten vuorossa lempikirja, josta on tehty elokuva.

Tai pikemminkin lempielokuva, joka perustuu kirjaan. Eli Irvine Welshin Trainspotting, josta Danny Boyle ohjasi vuonna 1996 samannimisen elokuvan. Näin elokuvan kauan ennen kuin luin kirjan ja tykkään kummastakin valtavasti. Minusta ne toimivat erillisinäkin teoksina, omina itsenään, hirveän hyvin. Ja Ewan McGregor on ihana.

Day 20 – Favourite romance book

2011-04-19T23:08:00.003+03:00

Voi hitsi, että pitikin tulla tämmönen just tänään, kun tuntuu, että pää on kaikkea muuta kuin romanttisia ajatuksia täynnä...

Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua on ihana ja romanttinen, en ole varma onko se suosikkini, mutta korkealle se sijoittuu.

Day 18 – A book that disappointed you

2011-04-18T22:34:00.004+03:00

Tätä piti miettiä hetki, mutta sitten keksin. Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia. Suden vuosi oli minusta todella hyvä ja minulla oli odotukset korkealla Alastonkuvien suhteen, mutta en oikeastaan pitänyt siitä erityisen paljon. Nyt en enää tiedä uskallanko lukea enempää Hämeen-Anttilan kirjoja...

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

2011-04-17T21:53:00.003+03:00

Nick Hornbyn High Fidelity on yksi suosikeistani ja päätin lainata sitä, koska siinä on yksi kohta joka jäi voimakkaasti mieleeni, kun luin kirjaa.

I can see everything once it's already happened - I'm very good at the past. It's the present I can't understand. -Nick Hornby (High Fidelity)

Day 16 – Favourite female character

2011-04-17T01:04:00.004+03:00

Suosikkinaishahmoni on jo aiemmin mainittu Kinsey Millhone. Tykkään Kinseyn itsenäisyydestä ja siitä, että hän tuntuu olevan sinut itsensä kanssa. Kinsey on vahva ja rohkea nainen, joka ei tarvitse miestä pitämään huolta itsestään.

Day 15 – Favourite male character

2011-04-15T16:45:00.004+03:00

Tämä voi olla jonkun mielestä vähän outo valinta, mutta minulla on ollut vuosikausia pieni pala sydämestäni varattuna Kay Scarpetta-kirjojen etsivä Pete Marinolle. En pysty oikein selvittämään tätä järkevästi, mutta minuun on aina vedonnut hänen uskollisuutensa Scarpetalle. Onhan se mies melko karkeakäytöksinen ja roisi suustaan, mutta minusta on aina tuntunut siltä, että karskin äijäkuoren alla on silti melko herkkä ja omalla tapaa lämmin ihminen. En tosin ole nyt moneen vuoteen lukenut yhtään Scarpetta-kirjaa, joten voi olla, että Marino on muuttunut tai minä olen muuttunut tässä vuosien varrella.

Päivät 13 ja 14

2011-04-14T22:15:00.004+03:00

Hups, nyt se tapahtui. Unohdin haasteen eilen ihan täysin. Tänään siis haastekysymyksiä kaksin kappalein.

Day 13 – Your favourite writer

Kuka minun lempikirjailija oikeastaan on? En minä vaan tiedä. Tykkään monista kirjailijoista. Miten valita yksi kirjailija, kun on useita lempikirjailijoita eri genreissä? Yksi, joka on ylitse muiden?

Sanon Jane Austenin, ihan vaan sen takia (no okei ei pelkästään sen takia), että voin mainita Ylpeyden ja ennakkoluulon tässä haasteessa.

Day 14 – Favourite book of your favourite writer

Eli Ylpeys ja ennakkoluulo. BBC:n minisarjaan sarjaan rakastuin ensisilmäyksellä. Kirjan hienouden tajusin kunnolla vasta toisella lukukerralla. Jane Austen osasi.

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

2011-04-12T16:57:00.003+03:00

Tämänpäiväinen haaste on taas vähän hankalampi, kun en oikein keksi mikä voisi olla sellainen kirja, jota ennen rakastin, mutta en enää. Pitää kai sanoa joku lastenkirja. Luin alakouluikäisenä Neiti Etsiviä niin kuin monet muutkin ja tykkäsin niistä kovasti, mutta nykyään ne ovat ehkä menettäneet taikansa. Tai no en ole lukenut niitä vuosikausiin, mutta luulen, että ne eivät enää toimisi entiseen malliin. En keksi mitään muutakaan.

Day 11 – A book you hated

2011-04-11T20:31:00.003+03:00

Hahhah, tämänkin kirjan olen maininnut aiemmin, mutta Hallgrimur Helgasonin 101 Reykjavik, täytti minut inholla ja halveksunnalla, jollaista en ole sitä ennen enkä sen koommin kokenut mitään kirjaa lukiessani. Vihasin päähenkilöä sydämeni kyllyydestä enkä saanut kirjasta muutenkaan mitään irti. Varsin traumaattinen kirja siis.

Day 10 – Favourite classic book

2011-04-10T21:21:00.004+03:00

Olin kahden vaiheilla tämän suhteen. Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo vs. Bronten Kotiopettajattaren romaani. Kotiopettajattaren romaani vei tällä kertaa voiton. Kotiopettajattaren romaani teki minuun vaikutuksen ensimmäisellä lukukerralla, Ylpeys ja ennakkoluulo vasta toisella.

Heinäpaali roihuaa

2011-04-09T23:05:00.006+03:00

Heinäpaali roihuaa - näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta
Outi Nyytäjä
TEOS 2004

Voisi luulla, että vanha maupassantilainen Ranska, jossa juorut , juonet ja salapaheet kukoistavat, olisi mennyttä. Ei ole. Se elää yhä Ranskan maaseudulla.

Tähän elämänmuotoon tarvitaan pikkukaupunki, joka talvisin tyhjenee turisteista. Tarvitaan sivukylä ja asukkaat, jotka päällisin puolin elävät tapahtumatonta elämää. Tarvitaan myös kaupunginjohtaja, tyly, puhumaton mies... (osa tekstistä jää kirjaston tarran alle)

Tarvitaan (taas osa tekstistä tarran alla) Hänen olisi pitänyt olla näyttelijätär, elokuvatähti. Nyt hän on äkäpussi, joka ei tunne estoja.

Tarvitaan surua ja iloa, kukkia, kiviaitoja, kolmijalkaisia koiria ja kissanpoikia, joilta joku on puraissut puolet korvalehteä.

Ja ennen kaikkea, on aina pystyttävä sanomaan: "Täällä ei koskaan tapahdu mitään."

Paitsi silloin kun naapurikunnassa diskoon himoava maanviljelijä lähtee sinne traktorillaan hyvässä maistissa. Pakko mennä traktorilla, kun ajokortti on kuivumassa. Ja kun hän aamuyöstä palaa, on joku kiusamielinen sytyttänyt peräkärryn heinäpaalin tuleen. Mies ajaa kilometrin, pari, ja vasta silloin poliisi äkkää hänet ja hänen omaperäisen tuliperformanssinsa.

Maupassantilainen maailma edellyttää jatkuvaa tarkkaavaisuutta, paranoiaa ja luonnollista vahingoniloa.

Minusta Outi Nyytäjä vaikuttaa kerrassaan mainiolta persoonalta. Löysin hänen kolumninsa äidin tilaaman Anna-lehden sivuilta joskus vuosituhannen alussa. Ilmeisesti tämänkin kirjan kolumnit on joskus julkaistu Annassa, mutta en ole ihan varma, kirja on joka tapauksessa keikkunut luettavien kirjojen listalla jo vuosikausia. Osa kolumneista oli sellaisia, että niiden punainen lanka ei oikein auennut minulle, mutta joukkoon mahtui oikeita helmiä ja välillä nauroin ääneen. Nyytäjällä on jotenkin ihanan anarkistinen ote elämään ja laitan tähän loppuun vielä yhden sitaatin häneltä, joka tosin ei ole tästä kirjasta. En muista mistä sen joskus luin, mutta se jäi mieleen.

"Pahin kuolemansynti on penseys - ettei olla kuumia eikä kylmiä vaan haaleita" -Outi Nyytäjä

Kuva

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

2011-04-09T22:50:00.005+03:00

Tämäkin oli vähän hankala, mutta sitten muistin. Harry Potter ja viisasten kivi. Muistan kuinka pikkusiskoni oli lainannut ensimmäisen Harry Potterin kirjastosta ja ajattelin, että lukaisen sen itsekin ihan uteliaisuudesta. En uskonut kirjan olevan omaan makuuni, kun fantasia ei ole oikein ollut juttuni, mutta rakastuin kirjan maailmaan ja henkilöihin ihan välittömästi.

En muuten tajua, miten en muistanut mainita Harry Potteria, kun luettelin haasteen aiemmassa postauksessa lempisarjojani...

Day 08 – Most overrated book

2011-04-08T15:12:00.003+03:00

Tämän olen maininnut aiemminkin, mutta kerronpa sen taas. Hemingwayn Vanhus ja meri. Olen lukenut sen jopa kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran lukion äidinkielen kurssille, toisen kerran kun halusin tietää, oliko se todella niin ikävystyttävä ja tylsä kirja, kuin miltä se ensimmäisellä kerralla vaikutti. Olihan se. Joihinkin ihmisiin varmaan uppoaa, mutta minä en kuulu niihin.

Day 07 – Most underrated book

2011-04-07T22:30:00.008+03:00

Tämä on niin paha. En oikein tiedä mitkä kirjat ovat aliarvostettuja. Tekisi mieli sanoa Humisevalla harjulla -blogin Cathyn tavoin hömppäkirjat, mutta en halua olla matkija.

Yksi suosikeistani on Nicola Barkerin Outoja otuksia. Kirjailija on saanut IMPAC Dublin -palkinnon romaanistaan Apposen avoinna ja olen lukenut sen ja se löytyy jopa kirjahyllystäni, mutta Outoja otuksia on silti suosikkini näistä kahdesta. Kolmaskin teos Kirkas odottaa hyllyssäni lukemista. Suosittelen siis Nicola Barkeria ja erityisesti teosta Outoja otuksia.

Day 06 – A book that makes you sad

2011-04-06T21:05:00.005+03:00

Harry Potter ja Feeniksin kilta. En anna Rowlingille anteeksi sitä, että hän tappoi Siriuksen. Ei muuta lisättävää.

Day 05 – A book that makes you happy

2011-04-05T20:30:00.004+03:00

Tämä onkin paha, kirja joka tekee minut iloiseksi/onnelliseksi. Haluaisin sanoa jonkun riipaisevan, ehkä vähän surullisen romaanin, josta kuitenkin jää sellainen lohdullinen olo, että kaikki järjestyy. Melankolisen, mutta toiveikkaan romaanin. Mutta hitsi, en keksi sellaista! Olen kai unohtanut sellaisen romaanin tai sitten en ole vielä lukenut sitä. Pakko siis valita jotain kevyempää.

Oikeastaan, Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua voisi täyttää vaatimuksen. Jos mennään vielä kevyempään, niin Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa tekee iloiseksi. Erlend Loen romaanitkin tekevät hassulla tavalla onnelliseksi, en vaan osaa sanoa, mikä niistä toimii siinä mielessä parhaiten... Hankala kysymys.

Day 04 – Favourite book of your favourite series

2011-04-04T15:30:00.004+03:00

Pikainen postaus töistä, kun ei myöhemmin ehdi. Eli lempisarjani lempikirja.

Lempisarjani on siis Sue Graftonin aakkosdekkarit ja niistä suosikikseni on muodostunut H niin kuin henkirikos. En ole lukenut sitä nyt useampaan vuoteen ja se puuttuu toistaiseksi omasta kokoelmastanikin, mutta kun saan sen jostain hankittua omaksi, niin varmasti luen heti.

Minuun "Henkirikos" teki jo ensimmäisellä lukukerralla vaikutuksen, koska se tuntui niin virkistävän erilaiselta alkupään osiin verrattuna ja se on säilyttänyt suosikin asemansa, vaikka sen jälkeen on myös ilmestynyt hyviä osia. Kuten sanottua, edellisestä lukukerrasta on vierähtänyt useampi vuosi ja muistikuvat ovat ehkä vähän hämärtyneet, toivottavasti aika ei ole sentään kullannut niitä, mutta valitsin tämän koska siinä on hyvä juoni ja huumoria ja lisäksi Kinsey on poissa omalta mukavuusalueeltaan. Oivallinen dekkari.

Day 03 – Your favourite series

2011-04-03T16:39:00.005+03:00

Nuorempana luin Nummelan ponitalli-kirjoja erittäin ahkerasti, samaten muut Merja Jalon hevoskirjat tuli luettua, kuten myös Neiti Etsivät ja perinteisempiä Viisikkoja ja Anna-kirjoja sekä Pieni runotyttö-kirjoja. Anna ja Pieni runotyttö-kirjoja pitäisi muuten lukea näin aikuisällä ja katsoa vieläkö ne ihastuttavat...

Myöhemmin olen lukenut mm. Himoshoppaajaa ja Cornwellin Kay Scarpetta-kirjoja.

Lempisarjakseni valikoitui nyt kuitenkin Sue Graftonin aakkos-dekkarisarja, jonka löysin muistaakseni noin 15-16 vuotiaana. Olen lukenut suurimman osan varmaan kahteen kertaan ja muistan, kun luin kaikki kaikki siihen mennessä ilmestyneet osat yhtenä kesänä putkeen. Yliannostus ei ollut kaukana... Minua on aina viehättänyt kirjojen päähenkilö Kinsey Millhone ja hänen itsenäisyytensä. Olen alusta asti tuntenut jonkinlaista hengenheimolaisuutta Kinseyn kanssa. Olisi myös vallan hienoa jos olisi lähes yhdeksänkymppinen entinen leipuri vuokraisäntänä. :) Nämä aakkosdekkarit ovat muuten ainoa kirjasarja, jota kerään omaan hyllyyni. En tosin erityisen aktiivisesti, tällä hetkellä hyllyssä on kuusi kirjaa, mutta eiköhän se siitä kartu pikku hiljaa.

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times

2011-04-02T21:21:00.004+03:00

Tämä on vähän paha, luen kyllä kirjoja välillä toisenkin kerran, mutta mitä olisin lukenut useammin kuin kolme kertaa..

Ehkä joku Nummelan Ponitallin kirja, mitä luin nuorempana hyvinkin ahkerasti. Linnavuoren aaveratsastajat tai Ruunalankosken salaisuus voisivat olla sellaisia, kun ne ovat minulla omana.

Day 01 – Best book you read last year

2011-04-01T22:07:00.003+03:00

Päivä numero yksi 30 days of books -haasteessa.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset voisi olla aika ilmeinen valinta, mutta en halua sanoa sitä, koska en näe sitä erillisenä kirjana vaan nimenomaan osana sarjaa. Dickensin Saiturin joulu oli myös hyvä, mutta tällä kertaa vaaka kallistuu tattadadaa, Ruotsin suuntaan!

Paras kirja, jonka luin viime vuonna on mielestäni Håkan Nesserin Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä. Se oli minusta erittäin taidokkaasti kirjoitettua psykologista jännitystä, joka todella piti otteessaan.

Twilight

2011-04-01T21:44:00.006+03:00

Stephenie Meyer

When Isabella Swan moves to the gloomy town of Forks and meets the mysterious, alluring Edward Cullen, her life takes a thrilling and terrifying turn. With his porcelain skin, golden eyes, mesmerizing voice, and supernatural gifts, Edward is both irresistible and impenetrable. Up until now, he has managed to keep his true identity hidden, but Bella is determined to uncover his dark secret.

What Bella doesn't realize is that the closer she gets to him, the more she is putting herself and those around her at risk. And it might be too late to turn back...

Deeply seductive and irressistibly compelling, Twilight is an extraordinary love story that will stay with you long after you have turned the final page.

Armoitettu perässä hiihtäjä kun olen, luin tämänkin vasta kun kaikki muut ovat lukeneet koko sarjan noin viisi miljoonaa kertaa, olettaisin. En edes pilaile, vaikka on aprillipäivä, kun sanon, että olin melko ikävystynyt tätä lukiessani. Bella: "Ooh, Edward sinä olet niin kaunis ja sulavaliikkeinen ja minä olen tällainen kömpelö suohirviö." Edward: "En voi pysyä poissa luotasi vaikka olen vaaraksi sinulle." Tämän tyyppistä vuoropuhelua reilut 400 sivua. Huhhuh. Hemmetti, ei kukaan voi olla niin kömpelö nahjus kuin Bella tässä kirjassa on ja Edward on pelkkä pelottava stalkkeri koko jätkä.

Oikeastaan ainoa hyvä puoli mitä nyt äkkiä keksin on se, että englanti oli niin helppoa, että ei tullut ymmärtämisvaikeuksia vaikka ihan jokaista sanaa ei tiennyt. Arvelin etukäteen, että tämä voisi olla suomeksi liian tuskastuttavaa luettavaa, joten lainasin kirjastosta alkuperäiskielellä. Tulipahan ainakin treenattua englanninkieltä...

Kuva

30 days of books

2011-03-31T22:43:00.005+03:00

Ääh, löysin Kuuttaren blogista sellaisen haasteen, johon on ihan pakko osallistua. 30 days of books. Tästä tulee hankalaa, kun joka päivälle on oma aiheensa, pitää varmaan opetella käyttämään Bloggerin ajastus -toimintoa. Oikeastaan pursuan jo intoa, että pääsen miettimään näitä juttuja! Jotkut näistä ovat kyllä aika vaikeita...

Tässä aiheet:

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Kuka, mitä, missä, milloin, mitä mielessä nyt?

2011-03-31T21:30:00.008+03:00

Meri heitti minulle monessa muussakin blogissa nähdyn haasteen. Kiitos kovasti!

Kuka?

Marja, melkein 27 vuotias (apua) tohtorikoulutettava luonnontieteiden alalla. Neuroottinen, synkkyyteen taipuvainen, omalla tavallaan hassun hauska, teenjuoja, (wannabe-)travelleri, eläinten ystävä, viherpiipertäjä, tv-sarja-addikti, elokuvien katsoja. Kirjaholisti.

Mitä?

(Surullisen vähän) Luettuja kirjoja, ajoittain jotain muutakin kirjoihin liittyvää.

Missä?

Bloggaan työpöydän ääressä.

Luen sängyssä, sohvalla, joskus lattialla, autossa, junassa, bussissa, lentokoneessa, ulkona.

Milloin?

Bloggaan kun saan jonkun kirjan luettua tai iskee muuten vaan tarve kirjoittaa jotain.

Nykyisellään luen enimmäkseen vaan illalla sängyssä. Haluan tehdä tähän muutoksen!

Mitä mielessä nyt?

Pitäisi lukea Twilight loppuun, mitä ruokaa ostaisi viikonlopuksi, pitäisikö osallistua 30 days of books -haasteeseen, miksi tämä kurkkukipu ei mene pois ja olenko työpaikan sisäilmaongelmien uusin uhri. Miksi vietän niin paljon aikaa netissä vaikka lukisin mieluummin kirjoja. Miksi lukemisesta on tullut niin hirveä stressinaihe...

Olen tylsä ja laiska enkä jaksa tarkistaa kuka tämän on jo tehnyt, joten en haasta ketään henkilökohtaisesti. Kaikki halukkaat saavat tarttua haasteeseen Ja minulle saa linkata jos niin tekee. :)

Hurmaava mies

2011-03-02T14:04:00.009+02:00

(This Charming Man)
Marian Keyes
Tammi 2008

Uutinen hurmuripoliitikko Paddy de Courcyn kihlauksesta kohahduttaa koko maata, mutta neljälle naiselle asia on erityisen merkityksellinen.

Stylisti Lolalla on toden totta syytä olla kiinnostunut siitä, kenet Paddy nai, sillä vaikka hän on tämän tyttöystävä, hän ei todellakaan ole tuleva morsian. Murheen murtama Lola pakenee Dublinista pieneen rannikkokylään toipumaan. Lomaidylli kuitenkin rikkoutuu, kun paikalle päristelee helikopterilla piinkova toimittaja Grace. Hän on päättänyt kirjoittaa paljastusjutun de Courcysta ja uskoo, että Lolalla on hallussaan tarinan ainekset. Marniella, Gracen kaksoissisarella, saattaisi myös olla Paddysta paljon kerrottavaa. Paluu menneisyyteen uhkaisi kuitenkin romahduttaa Marnien huolella rakentaman täydellisen elämän kulissit. Entäpä tuleva rouva de Courcy, Alicia? Hän on odottanut tätä hetkeä kauan ja päättänyt ryhtyä täydelliseksi poliitikon vaimoksi. Mutta tunteeko hän todellisen, kamalan hurmaavan Paddy de Courcyn?

Minusta tämä poikkesi Marian Keyesin aiemmista romaaneista. Keyes ei ole aiemminkaan kaihtanut rankkoja aiheita eikä alkoholismi ja parisuhdeväkivalta poikkea tästä mitenkään, mutta minusta tämä ei ollut lainkaan niin kepeästi kirjoitettu kuin aiemmat romaanit. Aika ajoin jopa varsin ahdistava. Erityisesti silloin kun oli Lolan ja Marnien vuoro kertoa tarinaa. Kaikki neljä naista siis vuorottelivat ja kertoivat tarinaa eteenpäin valottaen samalla menneisyyttä. Olen aiemminkin maininnut pitäväni tämäntapaisesta kerronnasta eikä tämä ollut poikkeus. Toimi minusta hyvin. Keyesille tyypillistä kepeää kerrontaa päästiin lähimmäs Lolan ollessa kerrontavuorossa, joka muistutti itse asiassa myös vähän Bridget Jonesin päiväkirjaa, katkonaista päiväkirjanomaista kerrontaa. Luin jonkun arvion kirjasta, missä moitittiin juuri näitä Lolan osuuksia, mutta minusta ne olivat parasta antia. Näennäisen keveyden piili melko viiltävä tarina. Lolan osuudet myös irrottivat parhaat naurut. Sen sijaan Alicia jäi kyllä melkoiseen statistin rooliin, ei tuonut mielestäni tarinaan oikein mitään.

Reading globally: Irlanti

Kuva

Hairahdus ja haaste

2011-02-05T22:55:00.005+02:00

Hairahdin ostamaan vielä kaksi kirjaa Suomalaisen kirjakaupan alesta. Ei hyvä. Mutta ei niitä voinut sinne jättää! Ian McEwanin Sementtipuutarhaa katselin jo aiemmin ja nyt se oli vielä 40 % lisäalessa, joten mukaan lähti. Alan Drew'n Vesipuutarhat pokkarina lähti myös mukaan, sitäkin olen katsellut jo aiemmin. Varsinaisen ostosysäyksen antoi se, että se oli pöydällä ainoa laatuaan. Iski kauhea paniikki, mitä jos se onkin oikea kirjojen kirja ja ikuisesti saavuttamattomissa, jos en sitä nyt osta. Niin siinä sitten kävi, en voinut olla ostamatta. Uusien kirjojen ostonopeuteni ylittää lukunopeuteni, tarvitsisin porttikiellon kirjakauppoihin... Tajusin muuten juuri, että molempien kirjojen nimessä esiintyy sana puutarha. Se oli kyllä ihan tahatonta.

Sitten se haaste, en muista ketkä bloggaajat ovat mukana kirjallisessa maailmanvalloituksessa, ja olen liian laiska tarkistamaan, mutta päätin itsekin lähteä leikkiin mukaan. Oikeastaan olen harrastanut sitä jo Librarythingin Reading Globally -ryhmässä, mutta koska en ole saanut lisättyä uutta maata listaani varmaan yli vuoteen, päätin nyt aloittaa alusta täällä blogissa. En aseta itselleni mitään aikarajoja, joten katsotaan nyt miten tässä edetään vai edetäänkö lainkaan. Tavoitteena on kuitenkin lukea yksi kirja jokaisesta YK:n tunnustamasta maasta, joita on 192. Jotta kirja täyttäisi vaatimukseni, kirjoittajan täytyy olla kotoisin ko. maasta tai olla vähintään asunut siellä pitempään. Ja kirjan tapahtumien tulee sijoittua ko. maahan. Tarvittaessa voin joustaa säännöistä, mutta vain jos on pakko.

Eipä sitten muuta. Taidan mennä nyt lukemaan.

Keskipäivän polte

2011-02-02T20:49:00.004+02:00

(High Noon)
Nora Roberts
Gummerus 2009

Herraskaisessa perintötalossa syvän etelän paahteessa asuvan Phoebe McNamaran elämä ei ole juhlahumua - hän on paitsi yksinhuoltajaäiti myös Savannahin paras panttivanki- ja kriisineuvottelija. Työlleen omistautuneen Phoeben työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun hän kohtaa upporikkaan baarinpitäjän, Duncan Swiftin, jonka entinen alainen uhkaa hypätä katolta. Duncan ihastuu väistämättä neuvokkaaseen sankarittareen.

Phoeben yksityisyyden rajat murtuvat entisestään, kun hän alkaa saada uhkailuviestejä ja hänen kimppuunsa hyökätään. Piileksiikö vihamies tuttavien joukossa? Suhdepeliä pelaaviin, juoniviin työkavereihinkaan ei voi aina luottaa. Piinaaja koventaa pian otteitaan. Selviääkö Phoebe uransa kovimmasta koetuksesta tunteiden myrskytessä?

Kai se kertoo kirjasta jotakin, jos sivuhenkilöiden kohtalo kiinnostaa enemmän kuin itse päähenkilöiden? Näin kuitenkin kävi. Selasin välillä kirjaa eteenpäin, koska halusin tietää mitä kirjan muille henkilöille tapahtuu. Phoebe ja Duncan olivat minusta kohtuullisen epäkiinnostavia ja sokerisia. Kirja ei missään vaiheessa tempaissut kunnolla mukaansa. Luin myös melko epäimartelevan arvion kirjasta netistä ja se varmaan osaltaan vaikutti. Kolme Nora Robertsia peräjälkeen näköjään koettelee sietokyvyn rajoja, kirjamakuni on ilmeisesti kokenut jonkinasteista muutosta. Romantiikan nälkäinen teini-ikäinen minäni ei varmaan olisi pitkästynyt tämän kanssa, aikuinen minäni kyllä.

Kuva

Sitä sun tätä

2011-01-26T21:39:00.005+02:00

Vuosi on alkanut harvinaisen vilkkaan sosiaalisen elämän merkeissä, joten en ole lukenut hirveästi (tulipa nyt tämäkin tekosyy käytettyä lukemattomuudelle), en ole myöskään laiskuuttani viitsinyt tehdä minkäänlaista yhteenvetoa viime vuodesta, mitä blogeissa on viime aikoina näkynyt paljon. Nyt iski kuitenkin inspiraatio. Tässä siis joitakin poimintoja viime vuodelta:

Pitkällisen ynnäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että olen lukenut viime vuonna vain 21 kirjaa(?), mikä on heikoin tulos sitten, no, lukemaan oppimisen. Siihen ei sisälly ne pari tenttikirjaa, mitkä myös luin, mutta joista en kirjoittanut tänne, mutta 21 on kyllä ihan uskomattoman huono suoritus! Tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin...

Valittuja paloja vuodelta 2010:

Pahin pettymys:
Alastonkuvia

Vuoden klassikko:
Saiturin joulu

Luku-urakka, jolle ei näyttänyt tulevan loppua, mutta tuli kuitenkin:
On the Origin of Species

Vuoden paras romanttinen:
Julian rakkaus

Ärsyttävintä lässynläätä:
Kadonnut ruusu

Psykologista jännitystä, joka jäi mieleen:
Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä

Vuoden lempikirja, jos nyt joku pitää valita:
High Fidelity

Hämmentävä, mutta jotenkin hieno:
Kosmonautti

Sarjan päätös:
Harry Potter ja kuoleman varjelukset
(Tähän olisi kelvannut tuo Rei Shimurakin, mutta Harry ja kumppanit vievät suuremman palan sydämestäni.)

En lisäksi voi olla mainitsematta, Erlend Loen Tosiasioita Suomesta, koska se vaan on niin minua.

Varsinaisia haasteita en vuodelle 2011 aseta. Pelkästään sen, että enemmän kuin 21 kirjaa on ehdottomasti luettava. Ja sivupalkin kirjat pitää lukea ennen kuin saan ostaa lisää.

Aikojen yli

2011-01-04T19:10:00.005+02:00

(Time Was)
Nora Roberts, 1989
Silk 2007

Kirjan kansikuvaa ei löytynyt netistä ja kirja jäi vanhemmilleni, koska se on äitini hyllystä, joten takakannen tekstikin puuttuu. Kyseessä on siis Nora Robertsin vanhempaa tuotantoa, jota ei varmaan ole koskaan julkaistu kovakantisena Gummeruksen toimesta. Tämä oli siis Silkin julkaisema ja Silk-sarja on Harlequinin omaisuutta. Juonesta sen verran, että Liberty Stone valmistelee kulttuuriantropologian väitöskirjaa syrjäisessä metsämökissä. Eräänä myrskyisenä yönä hän näkee, kun metsään syöksyy lentokone, jonka hävyttömän komean lentäjän Libby raahaa mökkiinsä hoivattavaksi. Mies, Caleb Hornblower, ei sitten olekaan ihan tavallinen lentäjä, mistä seuraa sydänsuruja molemmille, koska tietysti kaksikko rakastuu toisiinsa alta aikayksikön. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

No tämä oli tämmöstä Harlequin-tasoista romanttista viihdettä. Vähän sellainen vasemmalla kädellä huitaistun oloinen, mutta lukihan tuo. Henkilöt eivät suuremmin herättäneet tunteita puoleen eikä toiseen, koska olivat sen verran ohuita hahmoja.

Saiturin joulu

2010-12-30T00:33:00.006+02:00

(A Christman Carol, in Prose: Being A Ghost Story of Christmas)
Charles Dickens

Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2007

Vanha itsekäs saituri Ebenezer Scrooge saa eräänä jouluyönä vieraakseen menneen, nykyisen ja tulevan joulun henget. Henget saavat Scroogen avaamaan silmänsä, ja hän muuttuu lempeäksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joka haluaa tuoda joulun myös lähimmäistensä sydämiin.

Charles Dickensin vuonna 1843 kirjoittama kertomus on edelleen yksi maailman tunnetuimmista joulutarinoista, joka yhdessä P.J. Lynchin loistavan kuvituksen kanssa levittää rakkauden ja hyvän tahdon sanomaa.

En muista missä kaikissa lukublogeissa tästä blogattiin ennen joulua, mutta niiden innoittamana luin itsekin tämän. Joudun tunnustamaan sivistymättömyyteni ja paljastamaan, että oikeastaan koko tarina oli minulle ihan tuntematon. Nimi oli ehkä hämärästi tuttu, mutta muuten en tarinaa tuntenut. Nyt olen kuitenkin iloinen, että muut lukutoukat sivistivät minua tarinan olemassaolosta ja luin kirjan. Tykkäsin tarinasta ja kuvituksesta, mietin jopa tekisinkö tämän lukemisesta jokajouluisen perinteen. Täytyy kyllä ihmetellä, että miten tämä oli laitettu lasten- ja nuortenosastolle kotikaupunkini kirjastossa, kun on tämä kuitenkin aika synkkä, ennemmin mieltäisin tämän aikuisten saduksi.

Kuva

Enkelten putous

2010-12-30T00:05:00.008+02:00

(Angels Fall)
Nora Roberts
Gummerus 2008

Reece Gilmore on vaeltanut pitkään nähdäkseen allaan avautuvan huikaisevan maiseman. Pakomatkalla tuskaisesta menneisyydestään hän on asettunut Angel's Fistin pikkukaupunkiin Wyomingissa, josta hän toivoo löytäneensä edes väliaikaisen turvasataman. Hetken idyllin rikkoo väkivaltainen kohtaus, jota hän kanjonin reunan näköalapaikaltaan sattuu todistamaan.

Viranomaiset eivät kuitenkaan löydä murhapaikalta mitään. Ei jälkiä kamppailusta.Ei edes jalanjälkiä. Eikä kukaan Angel's Fistissä tunnu uskovan hermoheikkonapidetyn Reecen kertomusta- paitsi salskea mutta yrmeä erakkokirjailija, Brody. Reecen on pakko alkaa luottaa Brodyn lisäksi itseensä saadakseen Angel's Fistissä vaanivan murhaajan satimeen.

Kaikki Nora Robertsia lukeneet tunnistavat kyllä kaavan: nainen tapaa miehen, välissä on hankaluuksia, joihin usein liittyy murha, pari päätyy petiin, mysteeri ratkeaa ja tarinan lopussa voikin sitten jo kuulla kuvitteellisten hääkellojen iloisen kilkatuksen. En muista yhtään Robertsin kirjaa, jossa tämä sama kaava ei toistuisi, mutta toisaalta miksi keksiä pyörää uudestaan? Ihan toimivaa viihdettä. Sopi mainiosti Originin jälkeiseen aikaan ja jouluviihteeksi.

Kuva

On the Origin of Species

2010-12-12T22:42:00.011+02:00

On the Origin of Species
By Means of Natural Selection
or the
Preservation of Favoured Races
in the Struggle for Life

Charles Darwin
Edited with an Introduction and Notes by Gillian Beer
Oxford World's Classics 2008

En usko, että tämä kirja kaipaa suurempaa esittelyä (ainakin toivon niin!), joten keskityn omiin ajatuksiini. Vuosi 2009 oli Darwin juhlavuosi. Darwinin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta ja Lajien synnyn, kuten On the Origins of Species... suomeksi tunnetaan, ensimmäisen painoksen julkaisusta 150 vuotta. Sen kunniaksi ajattelin, että olisi aika lukea tämä jokaisen itseään kunnioittavan biologin kirjahyllyyn kuuluva teos.

En olisi ikinä uskonut, että tästä tulisi näin pitkä ja takkuinen taival. Aihe on tuttu, sanasto on tuttu, mutta silti tahkosin tätä yli vuoden. VUODEN! Aloitin viime vuoden marraskuussa ja nyt voin vihdoin sanoa lukeneeni tämän loppuun. Välillä meni viikkoja, että en koskenut koko kirjaan vaan se tuijotti syyttävästi yöpöydältä. Asetin itselleni deadlineja, toukokuuhun mennessä olen lukenut tämän, lokakuuhun mennessä kirja on luettu, ei nyt ainakaan vuosi voi mennä lukemiseen... Eipä vissiin. Yksi tärkeimmistä syistä, projektin venymiseen oli loppujen lopuksi englanninkieli. Päälauseet ovat hiivatin pitkiä, sivulauseet ovat hiivatin pitkiä ja kun juuri ja juuri saa tolkun sivulauseesta, on jo unohtanut päälauseen sanoman ja koko lausehässäkkä pitää lukea uudelleen. Kun tähän yhdistää perfektionismin ja vaatimuksen siitä, että kaikkien sanojen merkitys pitää ymmärtää, niin metsään menee. Uuvuin omien vaatimusteni keskellä ja lakkasin välittämästä (ja lukemasta).

Pitkittyneen luku-urakan seurauksena ja kieliongelmien takia en oikein päässyt tästä jyvälle. En ole muutenkaan Darwinin veroinen luonnontieteilijä ja on turha odottaa, että koskaan olisinkaan, mutta haluan silti saada paremman käsityksen Lajien synnystä ja Darwinin nerokkuudesta, joten aion lukea tämän vielä joskus suomeksi. Nyt haluan kuitenkin lukea jotain höyhenen kevyttä ja nopealukuista, kun ei Origin enää luo syyttäviä katseita yöpöydältä.

Kuva

2 x 100 Kirjaa

2010-12-05T19:36:00.005+02:00

Olen törmännyt tähän haasteeseen nyt niin monessa blogissa, että pakko tehdä itsekin.

Have you read more than 6 of these books? The BBC believes most people will have read only 6 of the 100 books listed here.

Bold those books you've read in their entirety.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Bernieres
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

20/100, yksi viidesosa. Ei nyt varsinaisesti saa hihkumaan riemusta, mutta on se nyt yli kolme kertaa enemmän kuin tuo kuusi.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Carroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Myös 20/100. Luulin, että näitä olisi ollut vähemmän... Vielä on monta hyvää kirjaa lukematta.

High Fidelity

2010-11-03T21:35:00.005+02:00

Nick Hornby (1995)

Takakannessa on vain joukko ylistyksiä kirjaa kohtaan, joten jätän ne nyt kirjoittamatta. Kirja kertoo Robista, joka on 35-vuotias, ja omistaa ei-niin-menestyvän levykaupan. Tyttöystävä Laura on juuri jättänyt Robin ja Rob on jokseenkin hukassa. Käydessään läpi suhdettaan Lauraan, Rob käy samalla läpi entisiä naissuhteitaan ja omaa elämäänsä.

Siinäpä se oikeastaan oli. Kuulostaa vähän tylsältä, mutta ei oikeasti ollut. En tiedä pitäisikö olla huolestunut, koska tunsin hengenheimolaisuutta 35-vuotiaaseen mieheen, kun olen itse lähes 10 vuotta nuorempi ja nainen. Vai pitäisikö olla vain iloinen, että jotkut ongelmat ovat riippumattomia iästä tai sukupuolesta (tai aikakaudesta)? Niin tai näin, pidin kirjasta valtavasti. Musiikkiviittaukset (ja niitä oli paljon!) menivät välillä hieman ohi, koska en tiennyt läheskään kaikkia artisteja tai biisejä. Tapahtuma-aika 90-luvun alkupuolella toi oman hassun lisänsä tarinaan. Muistan kyllä miten itse pienenä nauhoittelin kasetille suosikkikappaleita, mutta Rob teki siitä ihan oman taiteenlajinsa. Kaikki viittaukset kokoelmakasetteihin saivat aikaan hienoista hihitystä.

Suomeksi tämä on käännetty nimellä Uskollinen äänentoisto, jos ei englanniksi halua lukea. Englanniksikin tämä oli kyllä helppo ja nopea lukea (sitä ei tosin uskoisi, koska luin tätä lähes kuukauden). Kirjasta on myös tehty samanniminen elokuva, jonka katsoin vuosi tai kaksi sitten. Pääosassa on ihana John Cusack ja näin hänet koko ajan mielessäni, kun ajattelin Robia. Myös leffa oli minusta ihan mainio, vaikka en muista siitä oikein mitään. Tekisi oikeastaan mieli katsoa se nyt uudestaan.

Kosmonautti

2010-10-12T18:27:00.005+03:00

Katri Lipson
Tammi 2008 (Loisto 2009)

Svetlana Kovalevna, kiusattu nuori musiikinopettaja, ei hevin unohda uransa ainoaa valopilkkua: ujoa Serjozaa. Sen, että poika rakasti häntä salaa, tiesi silti vain Sasa, jonka kanssa Serjoza makasi lumessa tuijottaen yötaivasta, heistä kun piti tulla kosmonautteja. Vaatimattomissa oloissa eläneen pojan onni tuntuu kääntyvän, kun ammoin tehty nuorisodokumentti herättää Kremlin ja koko maailman sympatiat siinä esiintynyttä avaruuteen haikailijaa kohtaan. Mutta missä on Serjoza?

"Hieno ja hämmentävä, ehdottomasti."
- Antti Majander, HS

"Lipsonin romaani herättää vanhanaikaiselta kalskahtavaa sääliä ja myötätuntoa - ja muistuttaa, että ilman niitä inhimillisyys katoaa maan päältä."
- Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoraadin perusteluista

Ostin Jyväskylän kirjamessuilta yhden pokkarin ja sain kaupan päälle toisen. Vaihtoehtoja oli tämä ja Tuomas Vimman Gourmet. Jostain syystä en lämmenyt Vimmalle, joten otin tämän, vaikka en ollut kuullutkaan koko kirjasta. Olen valintaan ihan tyytyväinen, mutta ensimmäsitä kertaa ikinä, tuli sellainen olo, että kirja pitäisi lukea uudelleen saman tien. On pakko yhtyä tuohon Antti Majanderin kommenttiin, hämmentävä. Kyllä. En ole ihan varma mitä Serjozalle lopulta tapahtui, mutta tuntuu, että romaanissa on hienoutta, jota en ihan täysin tavoittanut. Kuulostaapa sekavalta... No mutta suosittelen ja luen joskus uudestaan.

Kuva

Elämäni kirjoina

2010-09-29T23:08:00.013+03:00

Satun ja Kuuttaren innoittamana minäkin tein tämän nyt. Haastan blogilliset lukijani tekemään tämän.

Oletko mies vai nainen?

Ranskalaisen luutnantin nainen

Kuvaile itseäsi

Järki ja tunteet

Kuinka voit?

Elämän merkit

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi

Kolea talo

Mihin haluaisit matkustaa?

Afrikan taivas

Kuvaile parasta ystävääsi

Alice in Wonderland

Mikä on lempivärisi?

Uljas Musta

Millainen sää on nyt?

Kirkas

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Mustalla merkitty

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Kaksoiselämää

Mitä elämä sinulle merkitsee?

Labyrintti

Millainen parisuhteesi on?

Bridget Jones - elämäni sinkkuna

Mitä pelkäät?

Ansassa

Päivän mietelause?

Kaikkea hyvää sinulle

Minkä neuvon haluaisit antaa?

Nouse siivillesi

Miten haluaisit kuolla?

Vihreä kuolema

Mottosi?

Käärmeitä ruusutarhassa

Ihana ja todella rakastettu (ja töissä menee myös superhyvin)

2010-09-27T20:02:00.015+03:00

Underbar och älskad av alla (och på jobbet går det också jättebra)

Martina Haag

Schildts 2007

Bella on kolmekymppinen näyttelijä, jolla ei mene kaikki ihan putkeen.

1. Hänen vaatekomeronsa sisältö on vuodelta 1993.

2. Jouluaattona hän esiintyy joulupukkina entisen poikaystävänsä uuden tyttöystävän sukulaisille.

3. Bellan uran huippuhetkiin kuuluu mm. hermostuneen muurahaisen rooli piirretyssä lastenelokuvassa ja päärooli selluloosaa käsittelevässä tiedotusfilmissä.

4. Ansiosidonnaisia työttömyyspäiviä on jäljellä enää kuukaudeksi.

5. Ja tietenkään Bellalla ei ole ketään, kenen kanssa jakaisi elämänsä.

Mutta eräänä päivänä Bella saa unelmiensa puhelun Dramatenista, Ruotsin kansallisteatterista. Hän tapaa myös Micken, komean ja itsevarman näyttelijän, ja heidän välilleen sukeutuu lupaava suhde.

Alkaako Bellan elämä siis lopultakin sujahtaa uomiinsa? Siltä lupaavasti näyttää. Nyt enää vain ne akrobaattitemput, joita rooli vaatii. Ja pianhan Bella toki sellaiset oppii...

Häikäilemättömän hauska sinkkuromaani!

Ensinnäkin oli vaihteeksi piristävää lukea chick littiä, joka ei sijoittunut Englantiin tai Yhdysvaltoihin. Hauskakin tämä oli, sellaiseen bridgetjonesmaiseen tyyliin ja junamatka kului mukavasti tätä lukiessa. Mutta mutta, tämä tuntui loppuvan kesken. Bella kohelsi kyllä ansiokkaasti, mutta tarina ei johtanut mihinkään. Mistä heräsi kysymys, että mikä pointti tämän julkaisemisessa on ylipäänsä ollut. Googlettamalla selvisi, että Bellan tarinalle on ilmestynyt jatkoa, joten kai tämä oli jonkinlainen alkusoitto? Pitää varmaan lukea joskus se jatko-osakin, oli tämä kuitenkin sen verran hyvä aivot narikkaan -kirja.

Kuva

Rei Shimura Havaijilla

2010-09-27T18:54:00.004+03:00

(Shimura Trouble)

Sujata Massey

Gummerus 2009

Rei Shimuran pesti tiedusteluagenttina päättyy, ja Rei palaa kotiin Kaliforniaan, sillä sairas isä kaipaa hoivaa. Rauha rikkoontuu, kun koko Shimuran klaani saa oudon kutsun: suvun havaijilainen patriarkka viettää 88-vuotisjuhliaan! Kukaan Shimuroista ei ole tiennyt, että isotädin sukuhaara elää niinkin lähellä.

Pian Havaijille saavuttuaan Rei huomaa, että sukulaisilla on muutakin mielessään kuin pelkät kekkerit. Vastahankaisesti hän suostuu selvittämään sukua vuosikymmeniä vaivannutta maanomistuskiistaa. Tutkimukset pysähtyvät kuin seinään, kun maastopalo on viedä juhlavierailta hengen. Kaiken kukkuraksi serkkupoika saa syytteen tuhopoltosta. Onneksi hätiin rientää Rein entinen esimies Michael. Kun paikalle pölähtää vielä Rein vanha heila Hugh Glendenning, tiedossa on kuumaakin kuumempi viikko.

Rei Shimura Havaijilla on amatöörietsivästä kertovan suositun dekkarisarjan päätösosa. Leppeät pasaatituulet puhaltavat, ja vannoutuneille Shimura-faneille on tarjolla mukava yllätys.

Höh, nyt kyllä tulee ikävä Reitä. Viihdyttävä kirja niin kuin Rei Shimuran seikkailut ovat yleensäkin olleet. Rein seikkailuille tuli ihan mukava, joskin yllättävä päätös. Minusta päätös oli ehkä vähän epäuskottava, mutta en sano siitä sen enempää, etten paljastaisi liikaa.

Kuva

Shakespearen salaisuus

2010-09-12T22:07:00.006+03:00

(Interred with Their Bones)

Jennifer Lee Carrell

Bazar 2010

Kauan sitten kadonnut näytelmä...

Häikäilemätön murhaaja...

Amerikkalainen Shakespeareen erikoistunut kirjallisuudentutkija Kate Stanley on Lontoossa ohjaamassa Hamlet-näytelmää. Ennen ensi-iltaa hän tapaa omintakeisen tutkijakollegan, joka kertoo tietävänsä jotain järisyttävää, mutta ei paljasta mitä. Ennen kuin Kate saa tietää mitä asia koskee, teatterissa syttyy raju tulipalo. Kun palo on saatu sammutettua, rakennuksesta löytyy ruumis. Teatterin lavalla on tehty murha, joka muistuttaa karmivalla tavalla Hamletin isän kuolemaa.

Pian Kate uppoutuu Shakespearea koskevien salaisuuksien vyyhtiin. Yrittäessään selvittää arvoituksellista palapelia hän joutuu matkustamaan eri puolille maailmaa, mutta joku seuraa hänen kannoillaan. Liikkeellä on myös sarjamurhaaja, jonka murhat on suunniteltu Shakespearen näytelmien mukaan.

"Pahat työmme usein eloon jäävät,

vaan hyvät luiden kera haudataan."

Jatketaan Shakespeareen linkittyvällä linjalla. En tunne Shakespearen tuotantoa kovin hyvin, mikä on harmi, koska Shakespearen tuntemuksesta olisi ollut hyötyä tätä lukiessa. Siitä huolimatta ja ehkä aiheen tuntemattomuuden ansiosta, kirja oli oikein jännittävä jä sivistävä. Toimintaa riitti ja kirjallisuusviittaukset olivat kiehtovia. Lukeminen vaan venähti taas vähän pidemmälle ajalle ja välillä piti selailla taaksepäin muistin palauttamiseksi. Suosittelen.

Kuva

Julian rakkaus

2010-08-19T19:55:00.006+03:00

(Juliet)

Anne Fortier

Tammi 2010

Julian isotäti Rose kuolee ja jättää jälkeensä merkillisen perinnön: kaksossisko Janice saa talon ja kaiken omaisuuden ja Julia pelkän kirjekuoren, joka sisältää avaimen, passin ja kirjeen. Kirjeen mukaan Julia onkin oikealta nimeltään Giulietta Tolomei ja häntä odottaa Sienassa äidin jättämä perintö.

Perintö osoittautuu kasaksi vanhoja papereita, jotka eivät ensi näkemältä vaikuta kovinkaan arvokkailta. Pikkuhiljaa papereiden merkitys kuitenkin selviää, ja Julian eteen avautuu 1300-luvulla eläneen Giulietta Tolomein koskettava tarina - sama tarina, josta on vuosisatojen saatossa kirjoitettu useita versioita ja jonka tunnetuin muoto on William Shakespearen Romeo ja Julia.

Yllättävän moni ihminen on kiinnostunut Julian asioista. Häntä varjostetaan Sienan yössä, ja hänen hotellihuoneeseensa murtaudutaan. Italian-matkasta tulee lopulta melkoinen tunteiden vuoristorata, kun Julia törmää mieheen nimeltä Romeo.

Vauhdikas Julian rakkaus vie lukijan

jännittävälle ja romanttiselle seikkailulle

Sienan palatseihin, torneihin ja tunneleihin!

Romantiikan nälkäiselle lukijalle, jollaiseksi itsekin välillä tunnustaudun, tämä toimii hienosti. Tykkäsin kirjan sankarittaresta tai sankarittarista, miehet olivat tietenkin ah niin ihania ja pidin kirjan rakenteesta, jossa nykyhetki ja 1300-luku vuorottelivat. Tapahtumapaikka oli kiehtova Siena, jonka olemassaolosta hädin tuskin tiesin ennen tätä ja nyt haluan matkustaa sinne. Vähän harmitti, että Shakespearen Romeo ja Julia ei ole minulle tutumpi, mutta ei sitä tarvitse tuntea nauttiakseen romaanista. Tätä lisää, kiitos.

Kuva

Seireenien hiljaisuus

2010-07-29T20:33:00.005+03:00

(El silencio de las sirenas)
Adelaida García Morales
Like 1993

Novellikokoelma Etelän lailla romaani Seireenien hiljaisuus on paluuta muistoihin ja kertoo rakkaudesta, joka ei ehkä koskaan toteutunut. Kertojaminä María on tullut syrjäiseen vuoristokylään opettajaksi ja tutustuu salaperäiseen Elsaan, joka elää intohimoisen rakkauden muiston voimalla.

En erityisemmin välittänyt kirjasta. En saanut tarinasta mitään otetta ja kokonaisuus jäi epämääräiseksi. Tykkään enemmän selkeäjuonisista romaaneista kuin tällaisista unenomaisista tarinoista, joka ei lukiessa herätä oikein minkäänlaisia ajatuksia tai tunteita ja jälkeenpäin on vain hämmentynyt ja miettii, että miksi ylipäänsä luki kirjan loppuun asti.

Hymni rakkaudelle

2010-07-20T19:18:00.005+03:00

(Hymnes à l'amour)
Anne Wiazemsky
WSOY 1998

Sydämellinen kuvaus perheestä ja suurista tunteista

Miksi Annen isä pyysi testamentissaan, että eräälle Genevessä asuvalle naiselle annettaisiin Edith Piafin levy Hymni rakkaudelle? Miksi sama laulu merkitsi niin paljon Annen äidille?

Paljon myöhemmin Anne päättää lähteä Geneveen tapaamaan salaperäistä naista, joka oli rakastunut hänen isäänsä.

Anne Wiazemskyn perhekuvaus kätkee sisäänsä monta hymniä rakkaudelle. Hän kertoo hellästi venäläissyntyisestä diplomaatti-isästään ja musikaalisesta äidistään, joiden avioliittoa varjosti uskottomuus. Madeleine-kotiapulainen, joka piti huolta lapsista, oli Annen elämän tärkeimpiä ihmisiä - siitäkin huolimatta, että joutui myöhemmin rappiolle. Nobel-kirjailija Francois Mauriac, Annen äidinisä, kannusti tyttöä ja oli hänen tukenaan vaikeina aikoina.

Suru, onni ja kiitollisuus, lapsuudenkokemukset ja nykypäivä lomittuvat teoksessa, joka on hyvää- (loppu jää kirjaston lapun alle).

Tämä on ilmeisesti muistelmateos. Tässä oli tavallaan aika ajankohtainen aihe, koska olen itsekin mietiskellyt viime aikoina lapsuutta ja perhesuhteita, mutta en silti oikein osaa sanoa romaanista mitään. Luulen, että olisin voinut pitääkin tästä, jos olisin osannut keskittyä tähän kunnolla alusta loppuun asti, mutta alku meni jotenkin huitaisten ohi. Lisäksi tässä oli vain 156 sivua, joten tämä loppui ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin.

Kultahattu

2010-07-10T15:12:00.009+03:00

(The Great Gatsby)
F. Scott Fitzgerald
Loisto 2009

Romaani yhden miehen kohtalokkaasta unelmasta.

Kultahattu on kiihkeä romaani 20-luvun levottomasta jazz-sukupolvesta ja upporikkaitten ihmisten ylellisestä elämästä New Yorkin tuntumassa.
Jay Gatsby on riehakkaiden juhliensa yksinäinen ja salaperäinen isäntä. Rikkautensa hän on hankkinut omin neuvoin saavuttaakseen unelman, joka nuorena ja köyhänä oli hänen tavoittamattomissaan. Tuo unelma on häikäisevän kaunis ja rikas Daisy, joka elää läheisessä huvilassa - nyt toisen miehen vaimona. Hetken aikaa Jay Gatsby on jo saavuttamaisillaan haaveensa, kunnes kohtalo puuttuu peliin.

F. Scott Fitzgerald (1896-1940) tunsi kuvaamansa maailman. Hän oli oman aikansa lapsi jakaen sukupolvensa elämänjanon ja kyltymättömän nautinnonhalun, mutta myös sen kyynisyyden.

Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä ei ole oikein mitään sanottavaa mistään. Ainoa asia, mitä tuli mieleen on se, että kummallista, miten pienillä asioilla voi olla lopulta suuri vaikutus.

Kuva

Muistatko minut?

2010-07-08T18:27:00.006+03:00

(Remember me?)
Sophie Kinsella
WSOY 2009

Himoshoppaajan tekijän täysosuma
Vastustamattoman romanttinen – ja hauska!

Kun Lexi Smart herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen, hän luulee yhä elävänsä vuotta 2004 ja olevansa 25-vuotias huonohampainen konttorirotta, jolla on katastrofi poikaystävänä. Hän ei ole uskoa korviaan kuullessaan, että tosiasiassa vuosi on 2007, hän 28-vuotias kaunis osastonjohtaja – ja naimisissa hyvännäköisen miljonäärin kanssa. Miten ihmeessä hän on saanut kolmessa vuodessa unelmaelämän?

Lexi tosin ei muista tapahtuneesta mitään. Kaikki on kuitenkin varmasti ihan ihanaa, hän uskoo, kunnes saa tietää, että vanhat ystävät vihaavat häntä ja kilpailija kärkkyy hänen työtään. Sitten kuvioihin ilmestyy boheemi komistus, joka pudottaa vielä yhden uutispommin hänen niskaansa!

”Sähäkkä uusi romaani… Kinsella on huippuhauska.” New York Post

Hauskaa ja kevyttä hömppää. Toimii. Nämä Kinsellan yksittäiset romaanit uppoaa minuun paremmin kuin Himoshoppaaja-sarja.

Kuva

Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä

2010-06-30T17:57:00.005+03:00

Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö

Håkan Nesser

Tammi 2005

Sinä kesänä, 1960-luvun alussa, 14-vuotiaan Erikin äiti joutuu sairaalaan ja isä uumoilee, että kesästä tulee kova. Erik lähetetään lomanviettoon jo aikuisen Henry-veljensä sekä koulutoverinsa Edmundin kanssa perheen kesähuvilalle, jota kutsutaan Genesaretiksi. Henry kirjoittaa kirjaa, ja Erik ja Edmund saavat kaikessa rauhassa nauttia kaikkien aikojen kesästä. Lähistöllä kesäänsä viettää myös käsipallolegenda Berra Albertsson ja hänen kihlattunsa Ewa Kaludis, joka on poikien mielestä ilmetty Kim Novak. Kun Ewa tulee käymään Genesaretissa Henryn vieraana, pojat arvelevat, että tilannetta on syytä pitää silmällä…

Håkan Nesser kuvaa taitavasti kesää, jolloin Se Kamala langettaa varjonsa aurinkoisen idyllin ylle ja muuttaa kaikkien osallisten elämän pysyvästi.

Pyörittelin tätä iät ja ajat käsissäni aina kirjakaupassa käydessäni, pääasiassa varmaan siksi, että kirjan nimi oli niin kerrassaan outo. Lopulta ostin tämän Suomalaisen kirjakaupan alesta kahdella eurolla. Sittemmin luin myös positiivisia arvioita kirjasta. Nyt luin tämän itse ja myönnän, että oli erittäin vangitseva. Olisin varmaan lukenut tämän yhdeltä istumalta jos olisin voinut, mutta nyt luin puolet menomatkalla Juhannuksen viettoon ja toisen puolikkaan paluumatkalla. Tapa, jolla kirja piti otteessaan edetessään kohti Sitä Kamalaa, jonka tiesi tapahtuvan, mutta ei tiennyt mitä tapahtuu ja milloin, oli koukuttava. Jännityksen tiivistyminen oli käsin kosketeltavaa. Psykologista jännitystä parhaimmillaan, ehdottomasti. Loppu oli hämmentävä, antoi vastauksen tärkeimpään kysymykseen, mutta jätti kaiken muun auki. Tykkäsin. Pitää varmaan tutustua laajemminkin Nesserin tuotantoon.

Kuva

Alastonkuvia

2010-06-30T17:47:00.013+03:00

Alastonkuvia

Virpi Hämeen-Anttila

Otava 2004

Sähkö virtasi suoniini kuumana ja kihelmöivänä – maalaukset olivat vielä parempia kuin muistin. Miten löytäisin sanat jotka edes likimain selittäisivät mitä näin.

Kun taidehistorian opiskelija Anna Tuominen näkee ensi kerran Aleksi Merikosken töitä, hän tietää löytäneensä humalluttavan aiheen gradulleen. Lumoava rakkaustarina kahdesta miehestä, naisesta ja kuvataiteen aistivoimaisesta maailmasta.

Pidin ihan hirveästi Hämeen-Anttilan esikoisromaanista Sudenvuosi. Odotukset olivat siten korkealla tämänkin suhteen. Petyin lopulta hieman. Mietin heti alussa kirjan jättämistä kesken. Jotenkin yhtäläisyyksiä omaan elämään tuntui löytyvän niin paljon ja omassa elämässä tapahtuvien stressaavien muutosten vuoksi kirja tuntui vähän ahdistavalta luettavalta. Lopulta kuitenkin jatkoin sinnikkäästi lukemista, en osaa jättää kirjoja kesken, mutta en oikein pitänyt kirjasta. Minusta tämä tuntui niin oudon ontolta. Ensimmäinen osa oli minusta tosiaan hieman ahdistava ja jotenkin rikkonainen. Toinen osa oli vähän parempi, mutta sen sijaan, että henkilöihin olisi tullut lisää syvyyttä, tuntui siltä kuin henkilöt olisivat vaihtuneet. Ylipäänsä henkilöhahmot jäivät minusta melko elottomiksi. Kolmas osa jatkoi kakkosen linjaa. Yksi asia, mikä häiritsi minua, oli se, että koko kirjan ajan kertoja vaihteli minäkertojasta kolmanteen persoonaan, mikä oli vähän hämmentävää. Toinen juttu, mikä ei oikein toiminut oli se, että puhuttaessa kolmannesta persoonasta käytettiin sanaa ”se”. Siis ei siinä mitään, niin minäkin teen, mutta se ei sopinut yhtään kirjan tyyliin, joka oli jonkinlainen yritys kirjoittaa jotain hienoa ja korkealentoista kaunokirjallisuutta. Kaiken kaikkiaan tämä oli minusta melko teennäinen kyhäelmä, joka ei suuremmin sykähdyttänyt.

Kuva

Elä yksin ja nauti

2010-06-05T14:35:00.012+03:00

Klassikko-opas yksineläjälle

(Live Alone and Like It)
Marjorie Hillis
Edita 2009

Vuoden 1936 betseller

Voiko kukaan vastustaa kirjaa,
jossa on luvut Hieno nainen ja väkijuomat,
Ikioman vuoteen ilot tai Yksinelon hienous?
Tämä vanhojen muodollisempien aikojen aarrearkku
on täynnä Marjorie Hillisin järkeviä neuvoja siitä,

kuinka elää yksin ja nauttia siitä!

En pystynyt vastustamaan tätä kirjastossa. 30-luvulla kirjoitettu sinkkuopas! Osa jutuista oli hurmaavan vanhanaikaisia, mutta suuri osa oppaan neuvoista on kyllä ihan toteuttamiskelpoisia edelleen. Hauskasti kirjoitettu ja esimerkkitapaukset olivat mainioita. Antoi uutta pontta muuttaa elämäni sellaiseksi kuin itse haluan.

Kuva

Kadonnut ruusu

2010-05-31T23:48:00.010+03:00

Romaani etsimisestä ja löytämisestä
(The Missing Rose)
Serdar Özkan
Minerva 2008

Uskomaton kertomus alkaa, kun San Franciscossa asuvan nuoren naisen, Dianan äiti kuolee ja jättää jälkeensä kirjeen, jossa hän kertoo Dianan kadonneesta kaksoissisaresta Mariasta. Diana joutuu keskelle mystistä kirjeiden ja tapahtumien vyyhteä, jota hänen äitinsä näyttää ohjailevan vielä rajan takaa.

Mariaa etsiessään Diana päätyy matkalle, joka vie hänet kauas kotoa ja kokonaan uuteen maailmaan. Matkalla hän löytää sen mitä kaikkein vähiten osasi odottaa.

"Jos pidit sellaisista kirjoista kuin Alkemisti ja Pikku prinssi - vähän mystiikkaa, vähän satua ja vähän psykologiaa -, rakastat Kadonnutta ruusua." -Time Out

"Kadonnut ruusu on yksi kauneimpia kertomuksia, joita olen koskaan lukenut!" -Christine Michaud, Salut Bonjour Week-end, TVA Television, Canada

"Upea filosofinen tarina, kertomus täynnäharvinaista runollisuutta, mietiskelykirja, joka koskettaa elämän peruskysymyksiä ja syvällinen seikkailukertomus, joka vie lukijansa aina Turkkiin saakka." - La Rose Retrouvée, Les Intouchables, Canada

Oli ehdottomasti virkistävää lukea pitkästä aikaa kirja, josta en tiennyt mitään muuta kuin mitä takakansi kertoi ja kirjailijakin oli täysin tuntematon, poimin tämän täysin sattumanvaraisesti kirjaston hyllystä. Mutta. Hälytyskellojen olisi ehdottomasti pitänyt kilkattaa vertauksessa Pikku prinssiin ja Alkemistiin. Pikku prinssi ei tehnyt minuun kummoistakaan vaikutusta, vaikka ilmeisesti sitä yleensä rakastetaan. Paulo Coelhoa en ole lukenut, mutta hänestä on muodostunut mielessäni sellainen kuva, että en oikein usko hänen teostensa tekevän minuun suurta vaikutusta.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin alku sai minut varsin epäilevällä kannalle, sitten pidin tästä hiukan ja lopulta pidin melkoisena satuiluna. Olen luultavasti liikaa realistisen kerronnan ystävä, mutta en kertakaikkiaan jaksa tällaisia vertauskuvin kerrottuja tarinoita elämän suurista kysymyksistä ja itsensä löytämisestä. Tai ehkä olen liian tyhmä ymmärtämään tarinan hienouksia. Mene ja tiedä. Sen verran kuitenkin tiedän, että ei ollut minunlaiseni kirja.

Kuva

Harry Potter ja kuoleman varjelukset

2010-05-28T15:35:00.007+03:00

(Harry Potter and the Deathly Hallows)
J.K. Rowling
Tammi 2008

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

J.K. Rowlingin Harry Potter ja kuoleman varjelukset on hengästyttävä, koskettava ja henkeäsalpaavan jännittävä päätös seitsenosaiselle teossarjalle, joka on vavahduttanut koko maailmaa ja tuonut Tylypahkan velhokoulun osaksi miljoonien ihmisten elämää. Se on taikuutta, johon pystyy vain mestari.

Lykkäsin Harry Potterin tarinan päätösosan lukemista tänne asti, koska en halunnut jättää hyvästejä sarjalle. Tietenkin voin lukea sarjan uudestaan ja uudestaan ja tulen epäilemättä tekemään niin vielä monta kertaa, mutta en voi enää saavuttaa sitä ensimmäisen lukukerran hermoja raastavaa pelkoa ja toivoa tulevien tapahtumien suhteen. Ja nyt minulla on tyhjä olo. Tässä se nyt oli. Samalla olen tyytyväinen tarina päätökseen, siihen miten se loppui. Se tuntuu oikealta. Tulee olemaan mielenkiintoista lukea koko sarja yhteen menoon joskus. Nyt tämä lukuelämys kärsi hieman siitä, että kuutososan lukemisesta oli vierähtynyt jonkin verran aikaa, enkä muistanut kunnolla sen tapahtumia, puhumattakaan jonkun vielä aikaisemman osan tapahtumista. Lisäksi tarkkailin koko ajan etenemistäni, nyt on neljäsosa luettuna, enää suunnilleen puolet jäljellä, alle viidennes jäljellä... Taisin jossain vaiheessa myös vähän hidastaa lukutahtia, ettei kirja loppuisi. Ja sitten yhdessä vaiheessa itkin niin vuolaasti, että ehkä koko kirjan käänteentekevin osuus meni vähän sivu suun, koska olin niin uppoutunut omaan lohduttomuuteeni. Hieno päätös hienolle kirjasarjalle. Menee aikaa, että saan ajatukseni taas kasaan.

Kuva

Kuuleeko kukaan?

2010-05-09T19:52:00.009+03:00

(Anybody Out There?)
Marian Keyes
Tammi 2007

Anna Walsh makaa pahoin loukkaantuneena vanhempiensa sohvalla Dublinissa. Hänen mielessään on vain yksi ajatus – päästä takaisin New Yorkiin. New Yorkissa ovat hänen ystävänsä, Maailman Paras Työpaikka sekä se kaikkein tärkein, hänen miehensä Aidan. Mutta mikään Annan elämässä ei ole enää niin yksinkertaista… Paluuta Manhattanille hankaloittavat Annan sekä fyysiset että henkiset arvet ja se tosiseikka, että Aidan on tehnyt katoamistempun.

Onko Annan aika siirtyä eteenpäin, ja pystyykö hän siihen? Järisyttävä paljastus Aidanin menneisyydestä antaa Annalle ajattelemisen aihetta ja muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Elämänmakuinen Kuuleeko kukaan? on yhtä aikaa koskettava ja täynnä huumoria. Eläväisen Walshin sisarusparven vaiheita on aiemmin seurattu romaaneissa Naura, Claire, naura, Rachelin loma ja Enkelit.

Vuosi oli ehkä 2001 tai 2002, kun lainasin kirjastossa ihan summanmutikassa Naura, Claire, naura -romaanin. Luin sitä sängyssä iltaisin ja se oli kuulkaas rakkautta ensilukemalta! Marian Keyes on ihan ehdoton suosikki chick-lit-kirjailijani. Tämä Kuuleeko kukaan? ei kuitenkaan saavuttanut mitään suosikin asemaa. Minusta tämä oli vain jotenkin väkinäinen + Walshin perheen naiset tuntuivat vähän liioitelluilta.

Olen lukenut monia arvioita, joissa suositellaan lukemaan englanniksi Keyesiä englanniksi ja parjataan käännöksiä. Minua käännökseen liittyvät asiat eivät ole koskaan häirinneet, olen jokseenkin sokea sellaisille seikoille, mutta nyt tätä lukiessa kiinnitin asiaan enemmän huomiota. Tämä oli suomennettu lyhentäen, missä muuten on yksi asia mitä en yhtään tajua. Minusta se on vähän törkeää kirjailijaa kohtaan jättää käännöksestä joitakin kohtia pois. Tätä lukiessa tuli välillä sellainen olo, että kääntäjä olisi voinut olla vähän tarkempi. Mitään isoja epäjohdonmukaisuuksia en huomannut, vain jotain sellaisia pieniä, viittauksia tapahtumiin, joita ei aiemmin oltu mainittu.

Noin yleisesti ottaen viihdyin kyllä hyvin tämän parissa.

Kuva

Palailen pian

2010-05-08T14:54:00.002+03:00

Heii!

Lopetin kirjapaaston ja palailen pian!

Jyväskylän kirjamessut 2010

2010-03-28T22:08:00.003+03:00

Kuvittelenko minä vain, vai olivatko tämänvuotiset Jyväskylän Kirjamessut aiempia vuosia vaisumpi tapahtuma näytteilleasettajien määrässä mitattuna?

Jyväskylässä on siis ollut tänä viikonloppuna kirjamessut Paviljongissa, luullakseni nämä olivat nyt kolmannet laatuaan, varma en ole. Kolmena vuonna olen siellä ainakin käynyt, kun tämä vuosi lasketaan mukaan. Verrattuna aiempiin vuosiin siellä oli minusta nyt huomattavasti vähemmän näytteilleasettajia. Vai johtuiko se sunnuntaipäivästä? Panostavatko näytteilleasettajat lauantaihin eivätkä kaikki ole enää sunnuntaina? Aiemmin olen nimittäin käynyt aina lauantaina, joten en oikein tiedä johtuiko tämä viikonpäivästä vai jostain muusta tekijästä. Vai järjestettinkö vapaa-aika-, ruoka- ja viini- ja mitkä lie messut kirjamessujen kustannuksella? Ne olivat nimittäin myös samanaikaisesti Paviljongissa.

Hienoisesta pettymyksestä huolimatta ihan kiva siellä kumminkin oli käydä silittelemässä kirjoja ja onnistuin välttämään suuremmat houkutuksetkin. Lompakko tykkää. Kaksi pokkaria tarttui mukaan ja ne pitää nyt sitten lisätä kasvavaan to-be-read-pinooni.

Kävikö kukaan muu kirjamessuilla Paviljongissa?

.

2010-02-26T20:42:00.005+02:00

Blogissa on tällä hetkellä hiljaista, koska tein sellaisen hölmön päätöksen, että en lue toistaiseksi romskuja, kun on niin paljon muutakin tekemistä (gradu). Se oli ihan typerä päätös, koska a) kaipaan kirjojen lukemista ihan älyttömästi b) romskut eivät edes ole se suurin ongelma vaan pikemminkin internet. Olen ihan addikti. Yritän vieroittaa itseni ja lukea enemmän romaaneja, sillä rupean kaipaamaan kirjoja paljon nopeammin kuin nettiä, mutta en vaan pysty olemaan netistä poiskaan. Sen sijaan, että lukisin kirjoJA, luen kirjoISTA, olen nimittäin ihan koukussa kaikkiin kirjoihin liittyviin blogeihin ja sivustoihin (ynnä muuhun miljoonaan sivustoon). Lisäksi olen onnistunut keräämään kiitettävän määrän aikakausilehtiä, joita en ole lukenut, mutta, joita olen nyt epätoivon vimmalla kahlannut läpi. No onhan sekin painettua sanaa... Projektissa menee vielä pari päivää ja sen jälkeen ajattelin palata romaanien maailmaan, jos vain onnistun vieroittamaan itseäni vähän netin houkutuksista.

Asiasta toiseen, en tiedä tuleeko kenellekään muulle stressi siitä, että olisi niin hirveästi hyviä kirjoja luettavana, mutta tuntuu, että aika ei koskaan riitä ja sitten jo kirjaan tarttuminen on työn ja tuskan takana. Niin kuin kirjan ja minun välissä olisi valtava kynnys. Ei pysty hyödyntämään sitä vähäistäkään käytettävissä olevaa aikaa lukemiseen. En tajua miten lukemisesta on tullut näin ongelmallista, ei se ole koskaan aiemmin sitä ollut. Nuorempana luin aina, kun siihen oli tilaisuus. Missä on se vaivattomuus ja lukemisen riemu? Kaipaan sitä suunnattomasti. Osittain siitä syystä perustin tämän bloginkin. Että löytäisin kirjojen maailman uudelleen.

Huh, jopas helpotti tämä avautuminen. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla aiheuttaako kirjojen lukeminen ja/tai lukemattomuus stressiä muillekin, vai olenko ainoa sekopää, joka keksii itselleen tästä(kin) stressinaiheen?

Tosiasioita Suomesta

2010-01-28T18:13:00.006+02:00

(Fakta on Finland)
Erlend Loe
Like 2002

"Mitä muuta Suomessa on? Siellä on Lahti, se hiihtohuijauspaikka, ja Kirvesniemen pariskunta, mikä sen naisen nimi nyt olikaan, ensin hänellä oli jokin muu sukunimi ja sitten hän meni naimisiin, Harrinko kanssa se oli? Ja tuhansia järviä, ja Jean, suuri Sibelius, ja muotoilua, ja Nokia, herrajumala, tuottavin yhtiö koko Euroopassa, minulla on itsellänikin Nokian puhelin, se on luotettava kuin mikä ja siinä on infrapunaporttikin niille, jotka sellaista tarvitsevat, mutta minä en tarvitse, en pidä infrapunaporteista enkä infrapunaisista asioista ylipäätään, ne tuovat mieleeni sairauden, syövän, ja kuoleman, ja kuolema merkitsee muutosta, samoin kuin vesi, se merkitsee muutosta enemmän kuin mikään muu, ja siitä minä en pidä, helvettiin koko infrapuna.
Ja suomalaisilla on Kalevala, helkkari sentään, Kalevala, muinaiseepos vai mikä se nyt on, olen nähnyt otteita siitä televisiossa, kummalliset partaveikot juoksentelevat ympäriinsä ja laulavat ja uhraavat naisia ja toisiaan jumalille ja vaikka kenelle. Ja heillä on poroja, heillä on kasapäin kaksoisvokaaleja ja heillä on viinaa.

Tiedän Suomesta vaikka mitä."

Jos ylläoleva takakannen teksti tuntuu sinusta rasittavalta ja/tai ärsyttävältä lukea, niin ei ehkä kannata lukea tätä romaania. Tämä koko romaani on nimittäin samanlaista loputonta tajunnanvirtaa, pitkiä lauseita ja poukkoilevia ajatuskuvioita. Dialoginpätkiä ei ole mitenkään erotettu muusta tekstistä ja tekstiä joutuu lukemaan ajatuksen kanssa, koska muuten putoaa kyydistä. Kaikkia tämä ei takuulla miellytä, mutta Minä Rakastan Erlend Loeta, Loe'a(?). Minusta tämä oli ihan mahtava.

Oikeastaan kaikki olennainen tiivistyy tässä etukannen sisäpuolen kuvauksessa: "Koko homman juju on siinä, että Loe yhdistää naiivin, surrealistisen ja absurdin ainutkertaisella tavalla. Lukija ihmettelee aika ajoin, mistä se tuonkin keksi."

Kuva.

Ruutukuningatar

2010-01-20T22:42:00.007+02:00

Tuija Lehtinen
Otava 2006

Il Divon lehdistötilaisuudessa on väkeä tungokseen asti. Aikaa per kuvausryhmä ei ole paljon, ja pieni hermostuneisuus täyttää ilman.
- Miss Kaarna from Luksus-Tv, vuorot jakanut mies esittelee kvartetille.
- Si, sono Isla Kaarna, Isla esittäytyy italiaksi ja näkee heti kuinka miesten olemukset sähköistyvät.

Ruusumadonnan sähäkkä sankaritar Isla Kaarna on karistanut Rooman pölyt kannoiltaan ja muuttanut Espooseen. Edessä on uusi aluevaltaus kulttuuritoimittajana.

Luksus-tv:ssä Isla otetaan vastaan ristiriitaisin tuntein –- toimitusta rautaisella otteellaan hallitseva ruutukuningatar Karin Swan ei katso nuorta lahjakasta naista, jonka työ pöydän ympärillä käy aivan liian ihastunut kuhina.

Toimituksen tulokkaalla riittäisi vientiä, mutta Isla parantelee vielä haavojaan edellisen suhteen mentyä karille. Mutta miten käy varovaisuuden, kun kuvioihin ilmaantuu Italiasta runoileva jalkapalloilija Julle Juslin, jonka kanssa Isla joutuu vahingossa hyvinkin läheisiin tekemisiin...

Tässä yhdistyivä taas kaikki Tuija Lehtisen romaaneille ominaiset piirteet: letkeä kerronta, huumori, nokkela sanailu ja romantiikka, ja hyvä niin. Hyvää viihdettä ja sopivaa aivot narikkaan luettavaa.

Kuva