Murha laitumella

Olipas kiva lukea suomenkielellä, kun on koko alkuvuoden lukuna pelkästään englanninkielellä. Mutta mennäänpä itse asiaan.

Murha laitumella

(Glennkill)

Leonie Swann

WSOY 2007

Yksikään lammas ei saa jättää laumaa… mutta koskeeko sama sääntö myös paimenia?

Eräänä kesäaamuna makaa George Glenn, irlantilainen lammaspaimen, kasteisella ruohikolla hengettömänä, lapio rinnassaan. Lammaslauma on aluksi poissa tolaltaan, mutta neiti Maple, Glenkillin ja ehkä koko maailman viisain lammas, ryhtyy pohtimaan tapausta. Onneksi Georgella oli tapana lukea elikoilleen ääneen kaikenlaisia kertomuksia, ja niinpä hänen lampaansa ovatkin jo kohtalaisen perillä ihmisten aivoituksista ja rikosten selvittelyn peruspulmista.

Murhaaja palaa aina rikospaikalle, sanotaan, mutta ongelmaksi osoittautuu, kun kohta kaikki epäillyt käyskentelevät murhaniityllä. Pienen takapajulan asukkaat ovat huolissaan lähinnä kylänsä katastrofaalisista matkailunäkymistä, mutta lampaita mietityttää myös, kuka veisi ne Eurooppaan. Sen George oli eläimilleen ehtinyt jo luvata. Kun neiti Maplen älykkölampaat ryhtyvät ratkomaan murha-arvoitusta ja vaatimaan oikeutta, ei puolivillainen totuus riitä.

Murha laitumella on humoristisen makaaberi rikosromaani. Leonie Swannin esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan.

Selkeästi omaperäisin dekkari, jonka olen koskaan lukenut. Tykkäsin kyllä kovasti. Etukäteen ajatus lampaista päähenkilöinä tuntui ehkä vähän oudolta, mutta ei se sitä ollutkaan. Kaikilla lampailla oli oma persoonallisuutensa ja kun asioita katsottiin lampaiden silmin niin juoni sai siitä kovasti lisäpotkua. Ainakin minua huvitti useaan otteeseen kun asioita katsottiin lammasperspektiivistä. Pari asiaa minua jäi vähän vaivaamaan, en oikein tajunnut niiden merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta muuten oli oikein antoisa lukukokemus. Kertoi lampaiden lisäksi vähintään yhtä paljon ihmisistä. Hauska kirja.