sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Unelmieni mies

(The Man of My Dreams)
Curtis Sittenfeld 2006
WSOY 2007



"Olin valtiotieteen luennolla. Istuin melko edessä ja ajattelin: Menen naimisiin seuraavan ihmisen kanssa, joka astuu luentosalin ovesta sisään. Ajatus vain pompahti mieleen. Sitten ovi avattiin ja suljettiin saman tien, eikä kukaan tullut sisään. Tarkoittaako se siis, että kohtaloni on jäädä yksin?" 

Henry on juuri sellainen kuin Hannah on kuvitellut poikaystävän olevan, sellainen jonka tyttöystävänä olemisen pitäisi olla jokaisen syntymäoikeus. Mutta Henry on Figin, Hannahin serkun poikaystävä ja siksi saavuttamaton. 

Omaa unelmiensa miestä etsiessään Hannah ehtii tapailla miehiä, jotka rakastavat häntä enemmän kuin hän ansaitsee, ja miehiä jotka särkevät hänen sydämensä. Hän toivoo, että olisi jo ohittanut ajan, jolloin pitää olla hauska ja jännittävä. Hän haluaa vain löytää miehen, jonka kanssa tilata ruokaa kotiin ja käpertyä sohvan nurkkaan. 

Mutta miten löytää joku jota rakastaa ja joka edes vähän rakastaa takaisin, kun ystävienkin saaminen on niin vaikeaa? Milloin ei voi enää syyttää vanhempiaan inhottavasta lapsuudesta? 

Curtis Sittenfeldin toinen romaani Unelmieni mies kertoo siitä, miten minuus syntyy ja muovautuu. Se on samaan aikaan viiltävän hauska ja herkkä tarina aikuistumisesta, unelmista ja yksinäisyydestä.


Toisinaan sitä onnistuu lukemaan juuri oikean kirjan juuri oikealla hetkellä. Tämä odotti lukemista hyllyssäni ehkä pari vuotta, kun takakannen teksti sai minut vakuuttumaan, että voisi olla oikea aika lukea kirja. Kirja oli sitten vähän erilainen kuin mitä odotin, mutta teki minuun suuremman vaikutuksen, kuin mitä se olisi luultavasti tehnyt jos se olisi ollut sitä, mitä odotin. Minun oli niin helppo samaistua Hannahin ongelmiin, että se oli välillä ahdistavaa ja välillä jopa inhosin Hannahia, kun näin hänessä sellaisia piirteitä itsestäni, mistä en pidä. Hurjaa, miten vajaaseen 230 sivuun pystyy sisällyttämään niin paljon asioita, jotka ravisuttavat sisintä. Menin niin pitkälle, että ostin itselleni muistikirjan, jotta saatoin kirjoittaa muistiin kohtia, jotaka tekivät minuun erityisen suuren vaikutuksen, jotta en unohtaisi niitä. Tässä niistä yksi.
Onko Hannah pitäynyt isäänsä hirviönä? Isän antama tärkein opetus on, niin Hannah on aina uskonut, tämä: rajoja voi rikkoa monin tavoin, eikä sitä usein tiedosta ennen kuin ne ovat rikki. Keksikö Hannah sen opetuksen itse? Vähintään hän tuli isää puolitiehen vastaan ja nieli sen. Ei vain lapsena vaan myös nuorena ja vielä aikuisenakin, kuluvaan hetkeen saakka. Hannah ymmärtää nyt, että Allison ei niellyt sitä, ei varmaankaan ole niellyt vuosiin. Siksi Allison ei riitele isänsä kanssa eikä pidä mykkäkoulua pitkiä ajanjaksoja. Miksi vaivautua? Hannah on aina luullut, että Allison peloteltiin osoittamaan isänrakkautta, mutta ei - Hannah on itse nähnyt isänsä vihan suurempana kuin se koskaan oli.
Tällaisen lukukokemuksen jälkeen kaipaisi jotain lämmintä ja lohdullista.

Reading globally: Yhdysvallat

tiistai 13. syyskuuta 2011

The Secret Garden

(The Secret Garden)
Frances Hodgson Burnett 1911
Wordsworth Classics 1993

Mary Lennox was horrid. Selfish and spoilt, she was sent to stay with her hunchback uncle in Yorkshire. She hated it.
        But when she finds the way into a secret garden and begins to tend it, a change comes over her and her life. She meets and befriends a local boy, the talented Dickon, and comes across her sickly cousin Colin who had been kept hidden from her. Between them, the three children work astonishing magic in themselves and those around them.
        The Secret Garden is one the best-loved stories of all time.

Voi että tämä oli ihana! En tiedä miten en ole lukenut tätä aiemmin, tai ainakaan en muista lukeneeni, mutta hyvä, kun luin tämän nyt. Tämä oli niin ihana hyvän mielen kirja, täynnä lapsuuden viattomuutta ja taikaa. Jos olisin lukenut tämän lapsena olisin ollut niin kateellinen Marylle, hänen salaisesta puutarhastaan, Dickonista ja Misselthwaite Manorista. Englantilaisissa kartanoissa on jotain niin jännittävää. Minun olisi varmaan pitänyt elää 1800-luvun englantilaisessa kartanossa... Tykkäsin myös kovasti Yorkshiren murteesta, jota Dickon, Martha, heidän äitinsä ja Ben Weatherstaff puhuivat. Sitä oli yllättävän helppo ymmärtää kirjoitettuna vaikka se erosi aika paljon kirjan muutoin kirjakielisestä(?) tekstistä. Suosittelen!

Kuva

torstai 8. syyskuuta 2011

Mennyt maailma


Kapteeni Charles Ryderin hengelliset ja maalliset muistelmat

Brideshead Revisited
The Sacred and Profane Memories of Charles Ryder
Evelyn Waugh 1945
Otava 1949

ROMAANI VARAKKAAN AATELISPERHEEN ELÄMÄSTÄ VUOSISADAN ALUN ENGLANNISSA HUOKUU HILLITTYÄ CHARMIA JA DEKADENSSIA

Charles Ryder on varaton opiskelija, kun hän ystävystyy Oxfordissa railakasta elämää viettävän aatelisen Sebastian Flyten kanssa. Kun hurmaava Sebastian kutsuu hänet perheensä kartanoon, Charles joutuu perheen äveriään elämän pauloihin - ja Sebastianin sisaren Julian viettelemäksi.

Charles Ryderistä tulee kuuluisa taidemaalari, maailmanmatkaaja ja perheenisä. Mutta Flyteistä hän eoi pääse eroon. Sebastianin toteuttaessa surullisen repaleista elämänkohtaloaan Afrikassa Charles kohtaa uudelleen vastustamattoman Julian.

Rakastan 1800-luvun Englantiin sijoittuvia romaaneja ja BBC:n televisiosarjoja. Luulin tämänkin sijoittuvan sille aikakaudelle, mutta tämä sijoittuikin 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, mikä oli ensimmäinen pettymys. Toinen oli se, että minun oli todella vaikea päästä tarinaan sisään aluksi. Lopulta pääsin, mutta tämä jäi minusta varsin mitäänsanomattomaksi lukukokemukseksi. Jotenkin kuivaksi, kukaan henkilöistä ei oikeastaan herättänyt kiinnostustanut, paitsi ehkä Charlesin isä, jonka rooli oli ihan mitätön. Minusta tämä oli sellainen tarina, joka olisi vaatinut perinpohjaisen, polveilevan 600-sivuisen selvityksen Charlesin ja Flyten perheen vaiheista, mutta sen sijaan tämä jäi 330-sivuiseksi pintaraapaisuksi, joka jätti kylmäksi. En ymmärtänyt henkilöiden suhteita toisiinsa tai miksi asiat menivät niin kuin menivät. Olisin halunnut kunnon lukuromaanin.

Kuva