(The Man of My Dreams)Curtis Sittenfeld 2006
WSOY 2007
"Olin valtiotieteen luennolla. Istuin melko edessä ja ajattelin: Menen naimisiin seuraavan ihmisen kanssa, joka astuu luentosalin ovesta sisään. Ajatus vain pompahti mieleen. Sitten ovi avattiin ja suljettiin saman tien, eikä kukaan tullut sisään. Tarkoittaako se siis, että kohtaloni on jäädä yksin?"
Henry on juuri sellainen kuin Hannah on kuvitellut poikaystävän olevan, sellainen jonka tyttöystävänä olemisen pitäisi olla jokaisen syntymäoikeus. Mutta Henry on Figin, Hannahin serkun poikaystävä ja siksi saavuttamaton.
Omaa unelmiensa miestä etsiessään Hannah ehtii tapailla miehiä, jotka rakastavat häntä enemmän kuin hän ansaitsee, ja miehiä jotka särkevät hänen sydämensä. Hän toivoo, että olisi jo ohittanut ajan, jolloin pitää olla hauska ja jännittävä. Hän haluaa vain löytää miehen, jonka kanssa tilata ruokaa kotiin ja käpertyä sohvan nurkkaan.
Mutta miten löytää joku jota rakastaa ja joka edes vähän rakastaa takaisin, kun ystävienkin saaminen on niin vaikeaa? Milloin ei voi enää syyttää vanhempiaan inhottavasta lapsuudesta?
Curtis Sittenfeldin toinen romaani Unelmieni mies kertoo siitä, miten minuus syntyy ja muovautuu. Se on samaan aikaan viiltävän hauska ja herkkä tarina aikuistumisesta, unelmista ja yksinäisyydestä.
Toisinaan sitä onnistuu lukemaan juuri oikean kirjan juuri oikealla hetkellä. Tämä odotti lukemista hyllyssäni ehkä pari vuotta, kun takakannen teksti sai minut vakuuttumaan, että voisi olla oikea aika lukea kirja. Kirja oli sitten vähän erilainen kuin mitä odotin, mutta teki minuun suuremman vaikutuksen, kuin mitä se olisi luultavasti tehnyt jos se olisi ollut sitä, mitä odotin. Minun oli niin helppo samaistua Hannahin ongelmiin, että se oli välillä ahdistavaa ja välillä jopa inhosin Hannahia, kun näin hänessä sellaisia piirteitä itsestäni, mistä en pidä. Hurjaa, miten vajaaseen 230 sivuun pystyy sisällyttämään niin paljon asioita, jotka ravisuttavat sisintä. Menin niin pitkälle, että ostin itselleni muistikirjan, jotta saatoin kirjoittaa muistiin kohtia, jotaka tekivät minuun erityisen suuren vaikutuksen, jotta en unohtaisi niitä. Tässä niistä yksi.
Onko Hannah pitäynyt isäänsä hirviönä? Isän antama tärkein opetus on, niin Hannah on aina uskonut, tämä: rajoja voi rikkoa monin tavoin, eikä sitä usein tiedosta ennen kuin ne ovat rikki. Keksikö Hannah sen opetuksen itse? Vähintään hän tuli isää puolitiehen vastaan ja nieli sen. Ei vain lapsena vaan myös nuorena ja vielä aikuisenakin, kuluvaan hetkeen saakka. Hannah ymmärtää nyt, että Allison ei niellyt sitä, ei varmaankaan ole niellyt vuosiin. Siksi Allison ei riitele isänsä kanssa eikä pidä mykkäkoulua pitkiä ajanjaksoja. Miksi vaivautua? Hannah on aina luullut, että Allison peloteltiin osoittamaan isänrakkautta, mutta ei - Hannah on itse nähnyt isänsä vihan suurempana kuin se koskaan oli.
Tällaisen lukukokemuksen jälkeen kaipaisi jotain lämmintä ja lohdullista.
Reading globally: Yhdysvallat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti