sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Hyvä e-kirjojen lukusovellus tabletille?

Heipä hei pitkästä aikaa!

Kaksi kuukautta taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Niin se aika rientää...

Minulla olisi itse asiassa kysyttävää lukijoilta. Tulin hankkineeksi android-käyttöjärjestelmällä toimivan tabletin ja haluaisin tiedustella osaatteko suositella jotain ilmaista sovellusta, jonka voisin ladata tabletille sähköisten kirjojen lukemista varten. E-kirjat ovat houkutelleet jo tovin ja nyt kun on tuo tabletti, niin olisi kiva päästä kokeilemaan, miten sähköisen kirjan lukeminen luonnistuu.

Eli sähköisiä kirjoja tabletilla lukevat, mitä sovellusta käytätte? Haussa olisi sellainen, joka lukee ePub -tiedostoja ja mielellään myös pdf-muotoisia. Käsittääkseni ePub on muutenkin yleisin tiedostomuoto, niin se lienee yhteensopiva kaikkien sovellusten kanssa. Tykkäisin myös helppokäyttöisyydestä ja kivasta ulkoasusta. Ja siitä, että sovellus tallentaa automaattisesti kohdan johon olen edellisellä kerralla jäänyt. En tiedä onko tämä vakiona kaikissa sovelluksissa.
 
Mistä kannattaa ladata ilmaisia e-kirjoja? Onko Amazon paras ja jos on, niin onko Kindle e-book reader silloin ainoa vaihtoehto? Lisäksi haluaisin tietää onko teillä kokemusta Aldikosta ja Moon+ Readerista? Nämä kaksi näyttävät olevan aika suosittuja sovelluksia.

Kaikenlaiset lisävinkit, mitä noviisin kannattaa ottaa huomioon, otetaan ilolla vastaan.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

The Fault in Our Stars

The Fault in Our Stars
John Green 2012
Penguin Books 2014
316 s. 

Pitkästä aikaa suorastaan reaaliaikainen kirja-arvio! Luin tämän loppuun noin 5 tuntia ja 20 minuuttia sitten. 

Ystäväni suositteli kirjasta tehtyä elokuvaa, kävin katsomassa sen, seuraavana päivänä ostin kirjan ja nyt kolme päivää myöhemmin, se on luettu. 

Tarina kertoo teinitytöstä nimeltä Hazel, joka kohtaa pojan nimeltä Augustus, mutta mukana on myös kolmas pyörä, Syöpä.
 


Mikä ihana, katkeransuloinen, kaunis, riipaiseva, hauska ja surullinen tarina! En tiedä selvisikö elokuvasta kukaan kuivin silmin pois, itse en ainakaan, ja samaa voin sanoa kirjasta, vaikka ihan yhtä paljon ei itkettänyt lukiessa kuin elokuvaa katsoessa. Suosittelen! Sekä kirjaa, että elokuvaa. 

Pitkästä aikaa uusi osavaltio So American -haasteessa: Indiana. 

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesäkuun lukumaratonin lukukokemukset

Minun on pitänyt kirjoittaa niistä kesäkuun lukumaratonin kirjoista jo monta viikkoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Olen elänyt sellaisessa kirjablogi-pimennossa viime aikoina, että tämän kesän toinenkin lukumaraton ehti mennä ohi ennen kuin ehdin kirjoittamaan edes siitä ensimmäisestä. Hupsista. Harmi muuten, että missasin sen toisen lukumaratonin, koska olen kesälomalla ja minulla on oikein koukuttava kirja meneillään. Olisin mielelläni ahminut sitä maratonin puitteissa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Tässä kuitenkin muutama sananen niistä kesäkuun kirjoista.

Pahan jäljillä
Trace
Patricia Cornwell 2004
Otava 2007
379 s.

Vietin teini-ikäni lukien Kay Scarpettan tutkimuksista. En tiedä, mitä se kertoo minusta, että Patricia Cornwellin romaanit olivat  ensimmäisiä ns. aikuisten kirjoja, joita aloin lukemaan. Kirjavalintani taisivat olla vähän synkkiä teinitytölle ja kasvoin varmaan hieman kieroon niiden takia. En tiedä ruokkivatko kirjat jo olemassa olevaa uteliaisuutta vai syntyikö kiinnostus kirjojen seurauksena, mutta lopputuloksena kuitenkin oli kiinnostus kuolemansyyntutkintaan ja sarjamurhaajiin ynnä muihin elämän synkempiin puoliin. 

Tässä ehti kuitenkin vierähtää monta monituista vuotta siitä, kun viimeksi luin Scarpettan tutkimuksista. Täytyy sanoa, että en oikein muistanut aiempia tapahtumia, mikä hieman häiritsi. Mietin myös sitä, että onko kirjan maailma ihan oikeasti joidenkin ihmisten todellisuutta. Hieman vinksahtanutta oli meno.. Näin monen vuoden tauon jälkeen en ollut kovinkaan vaikuttunut Cornwellin kirjoitustaidoista. Tai saattoi tämä olla muuten vain sarjan heikompia teoksia, mutta olen itsekin muuttunut lukijana vuosien varrella enkä todellakaan aio ruveta kahlaamaan alkupään teoksia uudelleen voidakseni verrata (Temple Brooks Gault tosin on jäänyt ikuisesti mieleeni enkä enää edes muista, mistä syystä). Kirjan vanhat tutut hahmot, mitä niistä sanoisi.. Oikeastaan minulla on ehkä aina ollut vähän sellainen ongelma, että en saa otetta kirjan hahmoista, enkä suuremmin välitä mitä heille tapahtuu tai mitä heidän mielessään liikkuu. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus, Pete Marino, Scarpettan uskollinen aisapari. Räävitön, viinaan menevä etsivä Marino on aina ollut sarjan suosikkihahmoni eikä vuodet ole muuttaneet sitä mitenkään. Ihmettelen kyllä itsekin, että mikä Marinossa on vedonnut teini-ikäiseen tyttöön. Marino on kävelevä dekkarikirjallisuuden renttu etsivä -klisee, mutta pitäydyn kannassani, että hän on sarjan mielenkiintoisin ja liikuttavin hahmo. Summa summarum, melko köykäinen teos, mutta ehkäpä palaan sarjan pariin vielä joskus.

Vaarallinen juhannus
Farlig Midsommar
Tove Jansson 1957
WSOY Loisto pokkari 2008
140 s.  

Muumi-kirjat ovat olleet jo kauan lukulistalla. Luen kirjasarjojen eri osat ilmestymisjärjestyksessä enkä voi jättää televisiosarjoista jaksoja väliin enkä missään nimessä katsoa jaksoja väärässä järjestyksessä. Epäortodoksisesti kuitenkin luin tämän sarjan viidennen(!) osan ennen muita (kävin kyllä hetken aikaa henkistä kamppailua, että ehtisinkö jollain konstilla lukea aiemmat osat ensin, mutta tuomitsin sen mahdottomaksi). Luulen, että Muumi-sarja ei ole niin jatkuvajuoninen, että sen epäjärjestyksessä lukemisesta olisi muuta haittaa kuin ehkä pieni kalvava tunne neurootikon korvien välissä.

Niin ne Muumit. Tämän kanssa oli sama juttu, kun Pikku Prinssin. Kummatkin ovat ihan hirmu herttaisia ja söpöjä ja täynnä kätkettyä viisautta. Ja herttaiset ja söpöt asiat eivät ole yhtään minun juttu, koiranpennut ja eläinlapset yleisesti ottaen  joo, mutta muuten... Niin ei. Pitää silti huomauttaa, että jos ihan todella rupeaa miettimään tätä tarinaa niin tässäkin on kyllä aika synkät sävynsä. Melkoisen karua joutua jättämään tulvan alle jäänyt kotinsa ja pelastautua kelluvaan teatteriin. Sen jälkeen Muumipeikko ja Niiskuneiti vielä eksyivät muista. Miska oli myös ajatuksia herättävä hahmo. Jos tämä kaikki kääntyisi reaalimaailmaan niin kyllä siinä olisi pureksittavaa pitemmäksi aikaa. Itse lukuhetkellä tämä ei silti vain oikein koskettanut. En saanut tästä sen suurempia oivalluksia. Ihan kiva kyllä, mutta sain paljon enemmän ajattelemisen aihetta em. Scarpettasta. Voisin kyllä silti kuvitella lukevani lisää Muumeja joskus, ehkä näitä pitää lukea enemmän, että pääsee sisään niiden maailmaan? 

Tässäpä nämä kesäkuun maraton-kirjat. Minulla olisi useampi kirja helmikuulta tähän hetkeen, joista voisi kirjoittaa jotain. Pitää ehkä yrittää tehdä jonkinlaisia lyhyitä yhteenvetoja jos pääsisi sillä lailla kiinni taas tähän bloggaamiseen.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lukumaratonin tulos

Ensimmäinen lukumaratonini tulos oli niin heikko, että en ole viitsinyt kirjoittaa koko asiasta..

Eli aloitin maratonin 19.6. klo 19.35 Patricia Cornwellin romskun Pahan jäljillä sivulta 155. 

Kello 21.54 olin päässyt sivulle 232. 

Ja nukkumaan mennessäni klo 02.03 olin sivulla 306. Välissä oli taukoja lukemisesta, mutta lukunopeuteni ei ollut parhaimmasta päästä. 

Seuraavana aamuna (tai aamupäivänä jos nyt rehellisiä ollaan) luin klo 11.21-11-38 muutaman sivun lisää.

Ja sitten luin päivän mittaan vielä vähän lisää ja sain kirjan päätökseen klo 16.28. Siinä vaiheessa maraton oli ollut käynnissä 20 tuntia ja 53 minuuttia. Lukusaldo siis 225 sivua. 

Aloitin vielä Vaarallisen juhannuksen, vaikka en enää tosissani uskonut saavani sitä päätökseen maratonin puitteissa. Enkä sitten saanutkaan, mutta kävin laskemassa kalaverkot! Niinpä kun maraton päättyi klo 19.35 juhannusaattona, olin lukenut muumikirjaa 82 sivua ja maratonin loppusaldo oli 307 sivua. En ole katsonut miten muilla on mennyt, mutta veikkaisin että paljon paremmin. 

Patricia Cornwell oli kyllä todella huono valinta maratoniin. Jotenkin teksti on raskasta lukea ja kuolemansyyntutkinta on niin kierolla tavalla mielenkiintoista, että en pysty vain lukemaan vaan jään pänttäämään yksityiskohtia... Ja kummallista kyllä, minusta muumikirjaakaan ei ollut helppo lukea.. 

Summa summarum, heikko suoritus, mutta aion ehdottomasti ottaa vielä uusiksi. Ympäristö ja kirjat pitää vain valita paremmin. Cornwell, sisarentyttäret ja juhannus ei ole optimaalinen yhdistelmä.

Juhannuksen lukukokemuksista kirjoitan myöhemmin lisää.



 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kesälukumaraton III

Bloggausintoni on ihan kateissa ja edellisestä blogitekstistä on kulunut jo kolme ja puoli kuukautta. En edes ole seurannut kirjablogeja kovin aktiivisesti. Lukenut toki olen koko ajan ja kirjannut lukemiani kirjoja Goodreadsin puolelle. Goodreadsin puolelle olen myös kirjoittanut jokusen sanan jokaisesta lukemastani kirjasta. Blogiin asti en vain ole saanut mitään ja mietin, että lopettaisinko koko blogin. En vielä taida olla vielä valmis laittamaan pillejä pussiin, joten ehkä annan tilanteen mennä omalla painollaan ja annan ajan näyttää.

Sattumalta kuitenkin huomasin, että blogistanian kesälukumaraton on sovittu huomiselle ja päätin lähteä mukaan. En ole koskaan aiemmin osallistunut lukumaratoniin, vaikka mieli on tehnyt. Suuntaan huomenna mökille juhannuksen viettoon ja ilmeisesti juhannuksesta on tulossa tosi kylmä, joten mikäs sen mukavampaa kuin lukea sisällä. Hyvän alkustartin lukumaratoniin saan junassa, joten aloitan luku-urakan huomenna noin 19.30 tai vähän sen jälkeen riippuen siitä miten ajallaan junani lähtee. Suurempia tavoitteita en aseta, mutta olen kyllä varautunut useamman kirjan voimin, että on mistä valita. Valitsin lisäksi melko ohuita kirjoja, jotta voin ainakin teoriassa lukea useammankin kirjan loppuun jos aika antaa myöten ja intoa riittää.


Minulla on vuosien tauon jälkeen Kay Scarpetta -dekkari kesken, sivuja tällä hetkellä jäljellä noin 240, mutta luen varmaan vielä tänään sängyssä jokusen sivun niin huomenna jäljellä on vähän vähemmän. Tämä on ehdottomasti luettava loppuun. Tove Janssonin Vaarallinen juhannus ei varmaan selittelyjä kaipaa. Muumi-kirjat ovat olleet lukulistalla jo kauan, joten ehkäpä tällä on hyvä aloittaa. Erlend Loe on omasta hyllystä ja valikoitui mukaan vähäisen sivumääränsä perusteella ja sama juttu tuon Toni Jordanin kirjan kohdalla. Ne olivat kyllä muutenkin korkealla tbr-pinossani. Mrs Dalloway on myös ollut jo pitkään lukulistallani ja jostain syystä kuvittelin, että se olisi ohuempi... Päätin ottaa sen silti mukaan. Että hän muistaisi saman valikoitui mukaan vähän sattumalta. Muistin, että se on melko ohut enkä ole sitä lukenut, joten siinäpä suurimmat syyt miksi valitsin sen mukaan. Vähän harmittaa, että en lainannut kirjastosta novellikokoelmia tai runoja, mutta periaatteessa ehdin käydä vielä huomenna yliopiston kirjastossa, jos novellin nälkä alkaa kalvaa. Näillä kuitenkin ajattelin juhannuksen pärjätä. Jos ottaisin tavoitteeksi lukea tuon Scarpettan ja muumi-kirjan maratonin puitteissa ja kaikki muut olisi sitten extraa. 

Mitään reaaliaikaista päivitystä tuskin pystyn tekemään, mutta pidän kirjaa muuten ja raportoin maratonin tuloksen tänne sitten jälkeen päin. 
  
Tätä kolmatta kesälukumaratonia muuten emännöi Anna minun lukea enemmän -blogin Annami, joten hänen blogistaan voi lukea maratonin säännöt ja muuta sellaista.

Antoisaa lukumaratonia kaikille! :)

   

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Sininen linna

Sininen linna 
The Blue Castle
L.M. Montgomery 1926
Karisto 2010 8.p.
280 s.

Valancy Stirling on 29-vuotias sukunsa alistama ikäneito, jonka ainoa ilo elämässä on unelma sinisestä linnasta. Sitten kohtalokas kirje lääkäriltä muuttaa kaiken. Valancy saa kuulla, että hänellä enintään yksi vuosi elinaikaa jäljellä. Pelättyään koko elämänsä kaikkea mahdollista, Valancy tajuaa ettei pelkääkään kuolemaa ja hänellä ei ole enää mitään muutakaan pelättävää. Kapinamieli nousee Valancyssa hänen tajutessaan, että on kuluttanut koko elämänsä muiden miellyttämiseen ilman yhtäkään onnellista hetkeä ja hän päättää käyttää jäljellä olevan aikansa vain itsensä miellyttämiseen. Suvun kauhistukseksi Valancy heittää sovinnaisuuden vaatimukset roskakoriin ja alkaa etsiä omaa onneaan ja sinistä linnaansa.

Pieni runotyttö ja Vihervaaran Anna olivat suosikkejani alakouluikäisenä, mutta sen jälkeen en ole L.M. Montgomeryn kirjoja lukenut. Sininen linna on kyllä ollut lukulistalla monta vuotta, mutta havahduin vasta nyt siihen, että jos haluan lukea kirjan vielä, kun oma ikäni alkaa kakkosella niin tässä ei ole montaa kuukautta aikaa jäljellä. Sinänsä tästä voi nauttia kyllä ikään katsomatta, mutta tuntui jotenkin erittäin sopivalta lukea Valancyn tarina, kun olen itse täsmälleen samanikäinen. 

Ihanan nostalginen tarina! Ja vaikka kirja on ilmestynyt lähes 90 vuotta sitten ja hivenen vanhanaikainen ja ennalta-arvattava, niin kirjan pääteemat pätevät edelleen. Jos olisin ilkeä niin voisin sanoa, että kovin perinteisesti Valancyn onni on kodista ja miehestä kiinni, mutta ei se ole tässä olennaista. Olennaista on se, että Valancy ottaa itse vastuun omasta onnellisuudestaan ja menee naimisiin omilla ehdoillaan. 

Voimaannuttava on jonkinlainen muotisana nykyään, mutta se sopii hyvin tähän kirjaan. Siltä se minusta tuntui. Siskot, eläkää elämänne niin, että se tekee teidät itsenne onnelliseksi älkääkä antako muiden sanella, miten teidän tulee elää elämänne! (Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että tämä pätee kyllä kaikkiin ihmisiin sukupuolesta riipumatta.)

Peukku ylös!         

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Säkenöivät tytöt

Säkenöivät tytöt 
The Shining Girls
Lauren Beukes 2013
Schildts & Söderströms 2013
361 s.



Tässä tarinassa on jännittävät lähtökohdat; Harper Curtis löytää vuonna 1931 avaimen merkilliseen taloon, jonka kautta hän pystyy matkustamaan ajassa. Harper alkaa liikkua ajasta toiseen metsästäen säkenöiviä tyttöjä, jotka loistavat hänen silmissään kirkkaammin kuin muut. Vuonna 1989 yksi uhreista, Kirby Mazrachi, jää henkiin ja alkaa jahdata syyllistä. 




Odotukset olivat korkealla, koska takakannessa oli Gillian Flynnin ylistävä arvio ja Flynnin Gone Girl oli ehkä koukuttavin kirja, jonka luin viime vuonna. Gone Girl oli intensiivinen ja tajunnanräjäyttävä, mutta tämä sen sijaan.. ei ollut. Tarina ei antanut minkäänlaista selitystä sille miksi talo oli sellainen kuin oli ja miksi tytöt näkyivät säihkyvinä Curtisille. Curtisin teoille ei annettu mitään motivaatiota. Asiat vain todettiin. Lisäksi henkilöt olivat melko yksiulotteisia. Jotta ei nyt menisi ihan lyttäämiseksi, niin aikahyppelystä huolimatta tämä ei ollut sekava ja tarinaa oli melko vaivatonta seurata. Summa summarum, ei jäänyt suuremmin mieleen.

Tapahtumapaikkana oli Chicago, joten So American -haasteeseen tuli uusi osavaltio, Illinois.