Romaani etsimisestä ja löytämisestä(The Missing Rose)
Serdar Özkan
Minerva 2008
Uskomaton kertomus alkaa, kun San Franciscossa asuvan nuoren naisen, Dianan äiti kuolee ja jättää jälkeensä kirjeen, jossa hän kertoo Dianan kadonneesta kaksoissisaresta Mariasta. Diana joutuu keskelle mystistä kirjeiden ja tapahtumien vyyhteä, jota hänen äitinsä näyttää ohjailevan vielä rajan takaa.
Mariaa etsiessään Diana päätyy matkalle, joka vie hänet kauas kotoa ja kokonaan uuteen maailmaan. Matkalla hän löytää sen mitä kaikkein vähiten osasi odottaa.
"Jos pidit sellaisista kirjoista kuin Alkemisti ja Pikku prinssi - vähän mystiikkaa, vähän satua ja vähän psykologiaa -, rakastat Kadonnutta ruusua." -Time Out
"Kadonnut ruusu on yksi kauneimpia kertomuksia, joita olen koskaan lukenut!" -Christine Michaud, Salut Bonjour Week-end, TVA Television, Canada
"Upea filosofinen tarina, kertomus täynnäharvinaista runollisuutta, mietiskelykirja, joka koskettaa elämän peruskysymyksiä ja syvällinen seikkailukertomus, joka vie lukijansa aina Turkkiin saakka." - La Rose Retrouvée, Les Intouchables, Canada
Oli ehdottomasti virkistävää lukea pitkästä aikaa kirja, josta en tiennyt mitään muuta kuin mitä takakansi kertoi ja kirjailijakin oli täysin tuntematon, poimin tämän täysin sattumanvaraisesti kirjaston hyllystä. Mutta. Hälytyskellojen olisi ehdottomasti pitänyt kilkattaa vertauksessa Pikku prinssiin ja Alkemistiin. Pikku prinssi ei tehnyt minuun kummoistakaan vaikutusta, vaikka ilmeisesti sitä yleensä rakastetaan. Paulo Coelhoa en ole lukenut, mutta hänestä on muodostunut mielessäni sellainen kuva, että en oikein usko hänen teostensa tekevän minuun suurta vaikutusta.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin alku sai minut varsin epäilevällä kannalle, sitten pidin tästä hiukan ja lopulta pidin melkoisena satuiluna. Olen luultavasti liikaa realistisen kerronnan ystävä, mutta en kertakaikkiaan jaksa tällaisia vertauskuvin kerrottuja tarinoita elämän suurista kysymyksistä ja itsensä löytämisestä. Tai ehkä olen liian tyhmä ymmärtämään tarinan hienouksia. Mene ja tiedä. Sen verran kuitenkin tiedän, että ei ollut minunlaiseni kirja.
Kuva
Mariaa etsiessään Diana päätyy matkalle, joka vie hänet kauas kotoa ja kokonaan uuteen maailmaan. Matkalla hän löytää sen mitä kaikkein vähiten osasi odottaa.
"Jos pidit sellaisista kirjoista kuin Alkemisti ja Pikku prinssi - vähän mystiikkaa, vähän satua ja vähän psykologiaa -, rakastat Kadonnutta ruusua." -Time Out
"Kadonnut ruusu on yksi kauneimpia kertomuksia, joita olen koskaan lukenut!" -Christine Michaud, Salut Bonjour Week-end, TVA Television, Canada
"Upea filosofinen tarina, kertomus täynnäharvinaista runollisuutta, mietiskelykirja, joka koskettaa elämän peruskysymyksiä ja syvällinen seikkailukertomus, joka vie lukijansa aina Turkkiin saakka." - La Rose Retrouvée, Les Intouchables, Canada
Oli ehdottomasti virkistävää lukea pitkästä aikaa kirja, josta en tiennyt mitään muuta kuin mitä takakansi kertoi ja kirjailijakin oli täysin tuntematon, poimin tämän täysin sattumanvaraisesti kirjaston hyllystä. Mutta. Hälytyskellojen olisi ehdottomasti pitänyt kilkattaa vertauksessa Pikku prinssiin ja Alkemistiin. Pikku prinssi ei tehnyt minuun kummoistakaan vaikutusta, vaikka ilmeisesti sitä yleensä rakastetaan. Paulo Coelhoa en ole lukenut, mutta hänestä on muodostunut mielessäni sellainen kuva, että en oikein usko hänen teostensa tekevän minuun suurta vaikutusta.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin alku sai minut varsin epäilevällä kannalle, sitten pidin tästä hiukan ja lopulta pidin melkoisena satuiluna. Olen luultavasti liikaa realistisen kerronnan ystävä, mutta en kertakaikkiaan jaksa tällaisia vertauskuvin kerrottuja tarinoita elämän suurista kysymyksistä ja itsensä löytämisestä. Tai ehkä olen liian tyhmä ymmärtämään tarinan hienouksia. Mene ja tiedä. Sen verran kuitenkin tiedän, että ei ollut minunlaiseni kirja.
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti