sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Rebekka

(Rebecca)
Daphne du Maurier 1938
Loisto 2008

Unohtumaton Rebekka


Rebekka ilmestyi vuonna 1938 ja nosti tekijänsä Daphne du Maurierin maailmanmaineeseen. Arvostelijat ylistivät kirjaa, miljoonat lukivat sen ahmien, siitä tehtiin elokuva ja teatterisovitus.

Romaani kertoo Manderleyn kartanon omistajan Max de Winterin ja hänen nuoren vaimonsa Carolinen tarinan. He tapaavat Monte Carlossa ja avioituvat lyhyen tuttavuuden jälkeen. Rakkautta kuitenkin varjostaa muisto Maxin entisestä vaimosta, jumaloidusta Rebekasta.

Daphne du Maurier yhdistää romantiikan ja trillerin aineksia kuvatessaan naisen taistelua miehestään tilanteessa, jossa vastustaja ei ole enää saavutettavissa. Hän kehittää vähitellen todellisen kauhutunnelman, joka hellittää vasta kun totuus Rebekasta paljastuu.


Alussa oli hieman vaikeuksia lähteä liikkeelle, mutta sen jälkeen kun pääsin eroon tunteesta, että haluan tarttua päähenkilöä hartioista, ravistaa ja sanoa, että kasvata itsellesi selkäranka, nainen! tarina imaisi minut mukaansa ja loppujen lopuksi lukukokemus oli ihan positiivinen. Minusta oli ihan uskomattoman turhauttavaa lukea, miten epävarma ja pelokas päähenkilö, Caroline, (en muuten tiedä miten päähenkilön nimen on päätelty olevan Caroline, kun sitä ei mainita missään vaiheessa) oli koko ajan. Takakannen mainitsema kauhutunnelma syntyy osittain siitä pysähtyneisyydestä, mikä Manderleyssa vallitsee, miten kaikki on säilytetty niin kuin ne ennen olivat. Asia, jota minun oli vaikea käsittää, olisinko minä 21-vuotiaana nuorena vaimona ollut yhtä epävarma ja alistunut tilanteeseen, yrittämättä lainkaan ottaa tilannetta haltuuni, tehdä asioita omalla tavallani? En tiedä, mutta en voinut ihan ymmärtää päähenkilöä, minkä takia kauhutunnelma ei kunnolla purrut minuun. Siitä huolimatta tämä oli minusta oivallinen romaani.

4 kommenttia:

  1. Muistan lukeneeni tämän joskus nuorena ilman sen kummempaa vaikutusta, mutta pari vuotta sitten Hkin kaupunginteatterin musikaali oli aikast komeaa nähtävää ja kuultavaa. Juoni on sopivan melodramaattinen siihen tarkoitukseen.

    VastaaPoista
  2. Joo, musikaalina tämä varmaan olisi ihan hieno. Elokuvafilmatisointikin tästä on ilmeisesti tehty. Sen ajattelin katsoa joskus.

    VastaaPoista
  3. Pidin tästä kirjasta, vaikka päähenkilöä olisi todella voinut ravistella!! Minua kannusti lukemaan Rebekan rasittava ylistys ja Max De Winterin hämärä käyttäytyminen. Tämä kirja jäi mukavasti mieleen ja pyörii siksi top 10-listallani.

    Olen nähnyt mustavalkoisen elokuvan kirjasta ja se seurasi juonta erittäin uskollisesti. Carolinen oli tietenkin raivostuttavan "selkärangaton" ja Rebekasta olisin kaivannut edes vilahdusta (niin ylistetty kun oli).

    VastaaPoista
  4. Minäkin jatkoin lukemista osittain siitä syystä, että Rebekkaa ylistettiin niin ehdottomasti. Oli pakko selvittää, onko nainen todellakin niin ylimaallisen ihmeellinen yksilö kuin kaikki antoivat ymmärtää (en myöskään ihan pystynyt ymmärtämään rouva Danversin palvontaa).

    VastaaPoista