maanantai 18. kesäkuuta 2012

Lukuneurooseja

Kannatteko te aina mukananne  kirjaa, jotta voitte lukea jos aika käy pitkäksi? Esim. bussissa matkalla töihin tai jos käytte kahvilla tai joudutte odottamaan jotain. Minä nimittäin yleensä en. Jostain syystä en koskaan muista ottaa kirjaa mukaan ja minusta myös tuntuu, että en pysty keskittymään, jos tiedän, että aikaa on esim. vain 15 minuutin bussimatkan ajan. Sitten katselen kateellisena ihmisiä, jotka niin tekevät. Se on ärsyttävää. Kaipaan jonkinlaista rauhallista lukuaikaa, mutta olen silti huono pyhittämään aikaan lukemiselle esim. keskellä päivää, joten luen sitten yleensä vasta ennen nukkumaan menoa sängyssä. Silloin on kuitenkin yleensä jo niin myöhä, että en voi lukea kovin kauan, että ehdin nukkuakin. Viime aikoina olen yrittänyt muuttaa asian. Mistä päästäänkin toiseen mieltäni vaivaavan asiaan. 

Tänään lähdin kauppareissulle ja ajattelin, että otanpa kirjan mukaan, koska ajattelin, että jossain välissä minulla on kumminkin ylimääräistä aikaa. Bussipysäkillä seistessä sitten muistin, että unohdin sen kirjan. Barnes & Noblella käydessä (ihana paikka!) ostin yhden pokkarin, jota aloin lukea paluumatkalla bussissa. Eli nyt minulla on kaksi kirjaa kesken, mikä on vähän poikkeuksellista, koska en yleensä tykkää lukea useampaa kirjaa yhtäaikaa, poikkeuksena romaani + tietokirjayhdistelmä. Minusta tuntuu, että jos luen useampaa romaania yhtä aikaa, niin en jotenkin pysty keskittymään kirjaan sen vaatimalla tavalla tai pikemminkin tuntuu jotenkin epäkunnioittavalta lukea montaa kirjaa yhtä aikaa. (Joo, omituisuutensa kullakin.) Tästä kyllä seuraa vähän se, että jos sillä hetkellä luvussa oleva kirja ei oikein tunnu nappaavan, niin sitten tahkoan sitä yhtä ja samaa kirjaa iän kaiken, koska en vaan pysty aloittamaan toistakaan kirjaa. En myöskään helpolla laita kirjaa niin sanotusti jäähylle ja jatka lukemista parin kuukauden päästä. Nyt minua kiinnostaisi kuulla miten lukijani (teitä on ainakin 25!) ovat ratkaisseet mieltäni vaivaavat kysymykset vai pyörittelettekö vain silmiänne, koska teille ei ole koskaan juolahtanut mieleenkään, että jollakulla voi olla sellaisia neurooseja kuin minulla.  

11 kommenttia:

  1. Jostain syystä en löytänyt omaa avatartani lukijalistaltani, vaikka mielestäni olen sen sinne joskus liittänyt. Blogisi on kuitenkin jo ajat päivät näkynyt omassa sivupalkissani ;) Blogger taas diskannut mut?

    Lukuneuroosinsa on varmaan itse kullakin. Tunnistan tuon, että kirja pitäisi aina olla mukana. Sitten yllätän itseni hammaslääkärin aulasta, eikä kirjaa! Toisaalta, pystyisinkö muka keskittymään? Harvoin käsilaukkuun kuitenkaan mahtuisi juuri kesken oleva teos, joten pitäisi olla erikseen käsilaukkupokkari, jota sitten tulisi luettua pala silloin, toinen tällöin. Ei hyvä sekään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin minulle näkyy että olet lukijani. :) Tuo on muuten hyvä pointti, että käsilaukussa pitäisi aina olla käsilaukkupokkari, koska kovakantista on niin hankala kuljettaa.

      Poista
  2. Jotenkin mulle ei ennen kirjablogeihin tutustumista ollut tullut mieleenkään, että voisi lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa, ja yllätyin havaitessani monen tekevän niin. :) Nykyään teen niin toisinaan, jos tuntuu tarpeelliselta, ja hyvin on sujunut; ajattelin että sekoittaisin yhtä aikaa luetut keskenään päässäni mutta hyvinpä ne tuntuvat pysyvän selvillä. :) Hyvin samantyyppisten kirjojen kanssa voisi tietysti olla pientä sekaannusta.

    Töissä on välillä kirja mukana taukolukemisena, mutta muuten mulla ei ole tapana pitää kirjaa mukana kodin ulkopuolella, koska ei kaupungilla käymisissäni yms oikein ole sellaisia hetkiä että voisin lukea. En voi pahemmin käyttää joukkoliikennettä, eikä omassa autossa juuri lueta, äänikirjoja kyllä kuuntelen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yllätyin varmaan juuri kirjablogeihin tutustuessani, että on ihmisiä, jotka lukevat useampaa kirjaa yhtä aikaa. Ei sellainen ollut tullut mieleenikään. Hassua.

      Poista
  3. Minulla ei myöskään ole kirjaa aina matkassa. Toisaalta arjessanion vain vähän sellaisia kodinulkopuolisia tilanteita, jolloin voisin lukea. Silloin harvoin kun matkustan linja-autolla, mukana ovat lapset, joiden vahtimiseen se matka-aika kuluu.

    Mutta jos tiedän joutuvani odottelemaan jossakin jotakin, niin tungen kyllä kirjan laukkuun :)

    Kirjoja voi olla kesken useita ja joskus jätän kirjan myös tauolle. Tosin näitä taukokirjoja joutuu sitten plaraamaan uudestaan alusta asti, että muistaisi paremmin, mitä siinä olikaan tapahtunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä minä olen mahtanut saada päähäni, että kirjabloggaajat kantavat aina kirjaa mukanaan..? Ehkä pääsen eroon tästä neuroosista, kun näin ei todellakaan näyttäisi olevan. Huh helpotusta. :D

      Poista
  4. Minäkin keskityn aina yhteen kirjaan kerrallaan. Se sopii minulle parhaiten; en halua, että ajatukseni lähtevät harhailemaan toisen tarinan pariin. Minä luen lähinnä aamuisin ja kahvitauolla, ainoastaan pidemmälle reissulle otan kirjan mukaan, eli vaikka tunnin bussimatkalle. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minustakin on mukava keskittyä kunnolla yhteen tarinaan kerrallaan, vaikka joskus teen poikkeuksen. :)

      Poista
  5. Juu, juu, aina kirja mukana, joskus useampikin jos ei omia lukufiiliksiä osaa tulevan päivän varalle kunnolla arvioida. Kuulun itse juuri siihen ihmislajiin, jolle riittää muutamakin minutti vapaata syyksi ottaa kirja käteen.

    Minäkään en ennen lukenut useaa kirjaa kerralla, mutta sittemmin se on muuttunut (ja joskus lipsahtanut ihan suoranaisesti lapasesta ;D). En tiedä missä määrin se johtuu bloggauksesta, mutta suorittajalukijasta on tullut fiilislukija ja se jos mikä karruttaa kivasti kesken olevien kirjojen pinoa. Ajattelen tätä muistin harjaannuttamisena: kun on useita lankoja päässä yhtä aikaa, saa aivot harjoitella miten pitää niitä solmuuntumatta järjestyksessä. Ihan hyvin se on toistaiseksi sujunut. Mutta että epäkunnioittavaa kirjaa kohtaan... en ymmärrä tätä. Tai no, jos ei halua ottaa riskiä että sekoittaa juonet keskenään niin sitten. Hmm.. ansaitseeko kirja automaattisesti jakamattoman huomion lukijalta?

    VastaaPoista
  6. Musta tuntuu, että olin aiemmin enemmän fiilislukija, sitten lukeminen tuntui enemmän suorittamiselta ja nyt olen taas ehkä kallistumassa fiilislukemisen puoleen... En siltikään oikein osaa lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa, mitä tulee romaaneihin siis. Meneeköhän tämä nyt jo hiusten halkomiseksi... Tälläkin hetkellä mulla on siis oikeastaan neljä kirjaa kesken, joista kaksi tosin liittyä opintoihin/työhön, enkä niistä sen kummemmin viitsi täällä blogissa kirjoittaa.

    Hyvä kysymys muuten tuo, että ansaitseeko kirja automaattisesti jakamattoman huomion lukijalta... Ei varmaankaan, varsinkin jos kirja on huono/tylsä tai muuten ei vaan sovi fiilikseen.

    VastaaPoista