Sophie Kinsella 2009
WSOY 2010
Ja sitten Orwellin jälkeinen totaalinen suunnanvaihdos ja kummituksella höystetty chick lit romaani.
Tarina Larasta, joka isotätinsä hautajaisissa huomaa olevansa ainoa, joka näkee isotätinsä haamun. Sadiella on Laralle tehtävä; Laran täytyy löytyy isotädille kuulunut kaulakorun ennen kuin Sadie voi jatkaa matkaansa tuonpuoleiseen. Sadien haamu on riehakas 23-vuotias neito, joka tykkää juoda shamppanjaa, tanssia charlestonia ja flirttailla miesten kanssa. Sadielle ei sanota ei ja niinpä Laran on pakko ryhtyä salapoliisiksi ja jäljittää kaulakoru. Laralla riittäisi murheita omastakin takaa, yhtiökumppani on häipynyt Intiaan ja jättänyt Laran pyörittämään vasta-alkajana firmaa, poikaystävä on vasta pistänyt poikki ja Laralla on vaikeuksia hyväksyä asiaa. Vaativa kummitus, jota kukaan muu ei näe, aiheuttaa Laralle harmia ja noloja tilanteita, mutta paljastuu lopulta varsin hyväsydämiseksi tapaukseksi. Ja tietysti kuvioon mahtuu pian myös uusi poikaystävä.
Olen toki aiemminkin maininnut, että fanitan ihan täysillä näitä Kinsellan ei-himoshoppaaja kirjoja. Tämäkin oli nokkela ja hauska tarina. Aluksi olin kyllä aika ärtynyt Sadien itsekkyyteen, mutta sitten tykästyin häneen paljon. Ihan suosikikseni tämä ei kuitenkaan noussut, en osaa ihan eritellä miksi. Välillä tuli sellainen olo, että kaulakorun takaisin saamisesta oli tekemällä tehty hankalaa eikä se tuntunut ihan uskottavalta. Jostain syystä en myöskään ihan heti tajunnut, että herra Oikea on herra Oikea, vaan odotin jotain muuta. Hauska tarina joka tapauksessa ja Sadie kyllä aiheutti Laralle runsaasti noloja tilanteita.
Nyt tätä kirjoittaessani muuten tajusin miksi kirja ei ollut ihan täysosuma. Kyllä mua sitten kumminkin häiritsi tämä kummitusjuttu ja miten helpolla Lara pääsi epäuskottavista juonenkäänteistä. (Ja miksi kukaan ei vienyt Laraa hoitoon vaikka selkeästi Laran on täytynyt vaikuttaa ulospäin harhaiselta! No ehkä siitä ei olisi tullut hyvää chick littiä..) Ihan kelpo genrensä edustaja silti.
Luin tämän reilu vuosi sitten. Ihan kelpo chick-littiä, ja jotenkin haluaisin kovasti tykätä Kinsellasta, mutta en ehkä sittenkään tykkää niin paljon kun haluaisin. Tämä ei ehkä ollut niin hyvä kuin esim. Varsinainen talousihme (tai jotain)ja mikähän se oli se kirja, jossa päähenkilö on menettänyt muistinsa.
VastaaPoistaHassua kyllä, himoshoppaajia olen lukenut vain yhden. Se ei jotenkin uponnut. =D
Minusta Sophie Kinsella on ehdottomasti genrensä huippua, mutta himoshoppaajan Becky on niin käsittämättömän ärsyttävä, että fanitan enemmän näitä yksittäisiä kirjoja. :D
PoistaTaidat tarkoittaa Muistatko minut -kirjaa? Sekin on hyvä, mutta minun ehdoton suosikki on Salaisuuksia ilmassa. :)
Sinulle on haaste blogissani. :) Itse olen tutustunut Kinsellan tuotantoon lähinnä niiden himoshoppaajien myötä ja ne ovatkin mukavaa aivotnarikkaan -viihdettä, mutta ei niitä jaksa montaa peräkkäin lukea juuri sen takia. =) Pitäisi joskus kokeilla myös näitä muita, jos ne uppoaisi paremmin. =)
VastaaPoistaOi kiitoksia! Pitääpä vastailla kysymyksiin huomenna. :)
PoistaKinsellat ovat juuri sopivaa aivot narikkaan viihdettä, mutta olen samaa mieltä, että montaa ei pysty peräkkäin lukemaan. Kannattaa tutustua muihinkin kuin himoshoppaajaan!
Heips! Piti tulla kertomaan, että minä olen lukenut tämän kyseisen kirjan kaksi vuotta sitten kirjaston kirjana ja tykkäsin kovastikin. Oli ihan hauskaa luettavaa, niinkuin muutkin Kinsellan kirjat. Mukavaa kevättä sinulle :) Ja hauskoja lukuelämyksiä kirjojen parissa.
VastaaPoistaMukavaa kevättä sinullekin! Ja hauskoja lukuelämyksiä myös! Elämä olisi paljon tylsempää ilman kirjoja. :)
Poista