Nenäpäivä
Mikko Rimminen
Teos 2010
Jotenkin keski-ikäisen Irman elämä on suistunut raiteiltaan. Entisestä miehestään hän ei puhu ja pojastakin tiedämme vain, että jonkinlaisiin ongelmiin lain kanssa on jouduttu. Yksinäinen Irma kaipaa läheisyyttä ja alkaa esittää Taloustutkimuksen kyselytutkijaa. Tutkimuksen varjolla ihmisten ovet aukeavat ja Irma saa kaipaamiaan ihmiskontakteja. Sitten Irman ammatillista aitouttaa aletaan epäillä ja Irma hätääntyy.
Ihailtavan kekseliäästi Mikko Rimminen käyttää kieltä, mutta se onkin
ainoa positiivinen asia, mitä tästä pystyn kirjoittamaan. Samalla se oli
kuin olisi rämpinyt verbaalisessa suossa.
Surkuhupaisa Irma ei onnistunut herättämään sympatioita ja koko lukukokemus tuntui niin uuvuttavalta että jaksoin juuri ja juuri lukea luvun kerrallaan. Kun olin tahkonut ensimmäistä 150 sivua melkein kaksi viikkoa, otin itseä niskasta kiinni ja luin loppuun kahdessa päivässä, jotta pääsisin tarinasta eroon. Pitäisi opetella lopettamaan kirja kesken, jos ei nappaa.
Jos olisi edes selvinnyt, mikä teki Irmasta näin läheisyyden kaipuun riivaaman, kaikki mahdolliset murheet ristikseen ottavan ihmisraunion niin olisi ehkä jotenkin pystynyt käsittämään tämän epäuskottavan sekoilun, mutta ei niin ei. Teki vaan mieli karjua Irmalle, että RAUHOITU NYT!
Surkuhupaisa Irma ei onnistunut herättämään sympatioita ja koko lukukokemus tuntui niin uuvuttavalta että jaksoin juuri ja juuri lukea luvun kerrallaan. Kun olin tahkonut ensimmäistä 150 sivua melkein kaksi viikkoa, otin itseä niskasta kiinni ja luin loppuun kahdessa päivässä, jotta pääsisin tarinasta eroon. Pitäisi opetella lopettamaan kirja kesken, jos ei nappaa.
Jos olisi edes selvinnyt, mikä teki Irmasta näin läheisyyden kaipuun riivaaman, kaikki mahdolliset murheet ristikseen ottavan ihmisraunion niin olisi ehkä jotenkin pystynyt käsittämään tämän epäuskottavan sekoilun, mutta ei niin ei. Teki vaan mieli karjua Irmalle, että RAUHOITU NYT!
En usko, että tartun toista kertaa Mikko Rimmisen teokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti