Hopeinen tuoli

(The Silver Chair)
C.S. Lewis


Tässä tarinassa etsitään kadonnutta prinssiä. Koulukiusattu Jill Pole (jonka sukunimi on viehkeästi käännetty Pölkyksi) saa Aslanilta tehtävän etsiä kadonnut prinssi Rilian, mukaan lähtee edellisestä tarinasta tuttu Eustace ja oppaaksi suistokainen nimeltä Rapanhapakko (ne nimet, ne nimet).


Mä itse asiassa tykkäsin tämän lukemisesta aika paljon. Tarinassa oli mukana sellainen huumoriaspekti, jota muissa tarinoissa en ole havainnut. Ja löysin koko tähänastisen kirjasarjan ehdottoman suosikkihahmoni; suistokainen Rapanhapakon. Näennäisen negatiivisuuden ja pelkuruuden takana rohkea ja pessimistisellä tavalla optimistinen hahmo. Ihan mahtava. Sarkasmi on aina jees. Tykkäsin myös Jillistä ja Eustacesta kummastakin enemmän kuin Pevensien lapsista yhteensä. Minusta Jill ja Eustace ovat jotenkin paljon kiinnostavampia kuin Pevensiet; Peter, Susan, Edmund ja Lucy. Tämä tarina sijoittuu ehdottomasti korkealle jos pitää suosikki valita. Nyt vaan viimeisen tarinan kimppuun.