Gummerus 1997
(7 p.)
Toimittaja Vatanen on saanut tarpeekseen työstään, vaimostaan, koko kaupunkilaisesta elämänmenostaan. Yhtenä päivänä, ilman varoituksia, hän jättää kaiken taakseen ja hyppää suureen seikkailuun: suunnistaa tiepuolesta löytynyt jänis seuranaan luontoon, todelliseen vapauteen.
Vatasen ja jäniksen ihmeellinen seikkailu läpi Suomen on riemastuttava lukukokemus, hauska ja haikea. Kirjan pohjalta teki Risto Jarva yhden unohtumattomimmista elokuvistaan.
Tällä romaanilla on ilmeisesti jonkinlainen klassikon asema ja pelkäsin siitä syystä, että tämä olisi vähän, hmm... kuiva. Tämä osoittautui onneksi harhaluuloksi ja todisti, että Paasilinna on Paasilinna. Muutamaan aiemmin lukemaani Paasilinnaan verrattuna tämä alkoi hieman, pitäisikö sanoa hillitymmin. Minun mielestäni Paasilinnan tarinoita leimaa eräänlainen absurdius ja vaikka se, että kiertää ympäri Suomea metsäjänis mukanaan on älytöntä sinänsä, niin oikeastaan absurdin tästä tekee se, mitä matkalla tapahtuu. Minusta se on jotenkin paasilinnamaista, että lähtökohdat ovat ihan älyttömät, mutta oikeastaan se onkin sitten tarinan järkevin osuus. Hulvaton tarinankertoja tuo Arto Paasilinna! Iskee kyllä kympillä.
Tuli itse asiassa mieleen, että tämä on vähän samanlainen kuin Erlend Loen Doppler, jossa mies myös hylkää sovinnaisen elämäntavan ja muuttaa metsään orvoksi tekemänsä hrvenvasan kanssa. Hienoja romaaneja molemmat.
Ai niin ja sitten vielä yksi juttu, joka aiheutti melkoisen repeämisen. Kirjan ehkä hirtehisin kohtaus tapahtui synnyinkaupungissani... Se on aina yhtä hienoa, jos ulkomaisessa kirjassa mainitaan Suomi tai kotimaisessa kirjassa oma (pieni) synnyinkaupunkini.
Vatasen ja jäniksen ihmeellinen seikkailu läpi Suomen on riemastuttava lukukokemus, hauska ja haikea. Kirjan pohjalta teki Risto Jarva yhden unohtumattomimmista elokuvistaan.
Tällä romaanilla on ilmeisesti jonkinlainen klassikon asema ja pelkäsin siitä syystä, että tämä olisi vähän, hmm... kuiva. Tämä osoittautui onneksi harhaluuloksi ja todisti, että Paasilinna on Paasilinna. Muutamaan aiemmin lukemaani Paasilinnaan verrattuna tämä alkoi hieman, pitäisikö sanoa hillitymmin. Minun mielestäni Paasilinnan tarinoita leimaa eräänlainen absurdius ja vaikka se, että kiertää ympäri Suomea metsäjänis mukanaan on älytöntä sinänsä, niin oikeastaan absurdin tästä tekee se, mitä matkalla tapahtuu. Minusta se on jotenkin paasilinnamaista, että lähtökohdat ovat ihan älyttömät, mutta oikeastaan se onkin sitten tarinan järkevin osuus. Hulvaton tarinankertoja tuo Arto Paasilinna! Iskee kyllä kympillä.
Tuli itse asiassa mieleen, että tämä on vähän samanlainen kuin Erlend Loen Doppler, jossa mies myös hylkää sovinnaisen elämäntavan ja muuttaa metsään orvoksi tekemänsä hrvenvasan kanssa. Hienoja romaaneja molemmat.
Ai niin ja sitten vielä yksi juttu, joka aiheutti melkoisen repeämisen. Kirjan ehkä hirtehisin kohtaus tapahtui synnyinkaupungissani... Se on aina yhtä hienoa, jos ulkomaisessa kirjassa mainitaan Suomi tai kotimaisessa kirjassa oma (pieni) synnyinkaupunkini.
Tunnustan, että minulta on jäänyt Jäniksen vuosi lukematta. Olen kuitenkin viime aikoina törmännyt siihen pari kertaa ja ajatellut, että se pitäisi kyllä lukea. :)
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti lukea! :)
VastaaPoista