perjantai 28. toukokuuta 2010

Harry Potter ja kuoleman varjelukset

(Harry Potter and the Deathly Hallows)
J.K. Rowling
Tammi 2008


Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tuntenut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

J.K. Rowlingin Harry Potter ja kuoleman varjelukset on hengästyttävä, koskettava ja henkeäsalpaavan jännittävä päätös seitsenosaiselle teossarjalle, joka on vavahduttanut koko maailmaa ja tuonut Tylypahkan velhokoulun osaksi miljoonien ihmisten elämää. Se on taikuutta, johon pystyy vain mestari.


Lykkäsin Harry Potterin tarinan päätösosan lukemista tänne asti, koska en halunnut jättää hyvästejä sarjalle. Tietenkin voin lukea sarjan uudestaan ja uudestaan ja tulen epäilemättä tekemään niin vielä monta kertaa, mutta en voi enää saavuttaa sitä ensimmäisen lukukerran hermoja raastavaa pelkoa ja toivoa tulevien tapahtumien suhteen. Ja nyt minulla on tyhjä olo. Tässä se nyt oli. Samalla olen tyytyväinen tarina päätökseen, siihen miten se loppui. Se tuntuu oikealta. Tulee olemaan mielenkiintoista lukea koko sarja yhteen menoon joskus. Nyt tämä lukuelämys kärsi hieman siitä, että kuutososan lukemisesta oli vierähtynyt jonkin verran aikaa, enkä muistanut kunnolla sen tapahtumia, puhumattakaan jonkun vielä aikaisemman osan tapahtumista. Lisäksi tarkkailin koko ajan etenemistäni, nyt on neljäsosa luettuna, enää suunnilleen puolet jäljellä, alle viidennes jäljellä... Taisin jossain vaiheessa myös vähän hidastaa lukutahtia, ettei kirja loppuisi. Ja sitten yhdessä vaiheessa itkin niin vuolaasti, että ehkä koko kirjan käänteentekevin osuus meni vähän sivu suun, koska olin niin uppoutunut omaan lohduttomuuteeni. Hieno päätös hienolle kirjasarjalle. Menee aikaa, että saan ajatukseni taas kasaan.

Kuva

3 kommenttia:

  1. Aika hyvin säästelty! :) Mä en ihan kauheasti tykännyt siitä lopusta, tuntui, että kaikki meni vähän liian suunnitellusti.

    Olen nyt ottanut tarkoituksella etäisyyttä HP-kirjoihin ja sitten ehkä parin vuoden päästä luen ne vaikka kesälomalla putkeen kaikki. :)

    VastaaPoista
  2. Mä kyllä tykkäsin siitä lopusta, mutta olisin lopettanut kirjan siihen toiseksi viimeiseen lukuun. Se viimeinen oli mun mielestä ihan turha.

    VastaaPoista
  3. Musta toi kirja oli tosi hyvä, pientä miinusta oli vaan loppu oli ennalta arvattava ja en pitänyt epilogista. :D

    VastaaPoista