Luita myöten

Bare Bones
Kathy Reichs 2003
WSOY 2007

Olin ihan unohtanut miten viihdyttäviä nämä Kathy Reichsin Tempe Brennanista kirjoittamat kirjat ovat! Jos niin saa sanoa kirjoista, joissa suurta osaa näyttelee ihmisen luurangot ja tapahtumapaikkana on usein ruumishuone. Toisaalta minusta oikeuslääketiede ja -antropologia ovat kaikessa kamaluudessaan kiehtovia tieteenaloja. Teini-iässä vietetyt tunnit Patricia Cornwellin kirjojen parissa ovat kai jättäneet jälkensä. 

Siitä on aikaa jo useampia vuosia, kun olen edellisen Tempe Brennanin lukenut ja olikin vähän vaikeuksia muistaa kuka on kuka ja mitä Tempen elämässä viime kirjassa tapahtui, mutta toisaalta nämä eivät ole sillä lailla jatkuvajuonisia, että haittaisi jos aikaa edellisen kirjan lukemisesta on kulunut.  

Tempe Brennanista tulee väkisin mieleen Kay Scarpetta. Naisten töissä on hiuksen hieno ero, mutta tapahtumapaikkana molemmilla on ruumishuone ja vaihtelevat paikat, mistä ihmisten jäänteitä sattuu löytymään, molemmat ovat keski-ikäisiä yksineläjiä ja melko lailla työlleen omistautuneita. Tykkään kuitenkin enemmän Tempestä sankarittarena, koska minusta hän on paljon helpommin lähestyttävä, lämpimämpi ja huumorintajuisempi, Scarpetta on minusta ollut aina jotenkin kylmä ja tosikko. En tosin ole lukenut varmaan viittä viimeisintä Scarpettaa, joten en tiedä mitä viimeisimmissä kirjoissa on tapahtunut. Pitäisi nekin lukea joskus... Reichs kirjoittaa minusta synkistä aiheista jotenkin keveämmin kuin Cornwell. Cornwellin kirjoja ajatellessa mielikuva on tummanpuhuva, mutta Reichsin kirjoja ajatellessa välissä pilkahtelee myös valoa.

Siitä juonesta sen verran, että Tempe on juuri lähdössä odotetulle lomalle, kun luulöytö syrjäiseltä maatilalta sekoittaa suunnitelmat ja juttua selvitellessään Tempe törmää huumeiden ja uhanalaisten eläinten salakuljetusbisnekseen. Sivujuonteena seurataan Tempen orastavaa romanssia. Ei siis ollenkaan hullumpi jännnäri hienoisella romanttisella sivujuonteella.