Eat, Pray, Love:
One Woman's Search for Everything Across Italy, India and Indonesia
Elizabeth Gilbert 2006
Penguin Books 2007
En muista miksi minua alunperin rupesi tämä kirja kiinnostamaan. Näin kirjaan perustuvan elokuvan syksyllä 2010 ja tykkäsinkin siitä. Kai kirja sitten jäi vain kummittelemaan mieleeni, kun katselin sitä kirjakaupassa useampaan otteeseen. Sitten tämä oli nykyisen asuinpaikkani kirjakaupassa myynnissä 4,5 dollarin hintaa, joten ostin kirjan. Tuntui jotenkin sopivan ajankohtaan. Vaikka oleskeluni Amerikassa nyt johtuukin työstä, niin on tämä myös samalla eräänlainen itsetutkiskelumatka. Ja siitähän tässä kirjassa on kyse. Rankka avioero ja sitä seurannut masennus saa hieman päälle kolmikymppisen Lizin lähtemään vuodeksi tutkimaan oman itsensä kolmea eri puolta. Etsimään nautintoa Italiasta, meditoimaan ja rukoilemaan Intiaan ja lopulta Balille etsimään tasapainoa näiden kahden välille.
Minä tykkäsin tästä kirjan valtavasti. Se oli samalla kertaa hauska ja liikuttava ja kirjoitettu mitä terävimmin. Elizabeth Gilbert taitaa kohota uudeksi idolikseni, koska mitä kaikkea se nainen on ehtinytkään elämässään! Ajoittain luin kirjaa suorastaan kateellisena, "minäkin haluan Italiaan syömään pastaa, ashramiin kuuraamaan lattiaa ja Balille viettämään aikaa paikallisen poppamiehen kanssa"! Minusta olisi ihanaa lähteä vuodeksi kiertämään maailmaa, en välttämättä tekisi samoja asioita kuin Liz tai menisi samoihin maihin, mutta olisi ihanaa irrottautua arjesta ja tehdä samanlainen löytöretki omaa itseen.
Selasin uteliaana Goodreadsin arvioita kirjasta ja se näkyi jakaneen mielipiteitä. Jotkut olivat antaneet yhtä tai kahta tähteä ja valittivat, että Liz oli ihan kamala valittaja ja uskomattoman itsekeskeinen. Sen sijaan niitä useamman tähden antaneiden arvioita en itse jaksanut lukea. Sitä vastoin ne bloggarit, joilta löysin arvion kirjasta, olivat pääsääntöisesti pitäneet siitä. Eli ainakin Karoliina, Katri ja Linnea ovat lukeneet kirjan. Haluan ehdottomasti lukea myös kirjan jatko-osan ja tutustua Gilbertin muuhunkin tuotantoon.
Ai niin siitä elokuvasta vielä, en muista siitä paljon mitään. Kirjaa lukiessa kuitenkin mielsin koko ajan Lizin Julia Robertsiksi. Felipe oli mielikuvissani jotenkin ihan erilainen kuin Javier Bardem, vaikka Javier Bardem onkin ihana. Ketutin muistin hämärästi. Sen sijaan teksasilaisen Richardin olin ihan unohtanut, vaikka kirjassa hän oli ehdottomia suosikkejani. En myöskään muista Wayania elokuvasta. Wayanista tuli muuten vielä mieleen, että näistä kolmesta paikasta missä Liz aikaa vietti, Bali alkoi kiehtoa minua ehdottomasti eniten. Hämmentävän oloinen paikka ja kulttuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti