WSOY 2011
Eno palkkaa Tuomaksen pitämään huolta kesähuvilastaan kesän ajan. Takana on rankka talvi ja Tuomas haluaa ottaa etäisyyttä äitiinsä ja talven tapahtumiin. Vähitellen totuus totuus enon bisnesten tilasta paljastuu myös.
Tämäkin on pienoisromaani, 123 sivua, mutta ei ihan niin niukkasanainen kun eilen luettu Lumi. Miten tätä nyt kuvailisi; voisi kai sanoa, että tämä kertoo koulukiusatusta pojasta, joka on varttunut yksinhuoltajaäidin kanssa. Ymmärsin koulukiusausaspektin ja sen aiheuttaman masennuksen, mutta en ihan tajunnut mistä Tuomaksen vihamielinen suhde äitiinsä kumpusi. Ilmeisesti äiti eli poikaansa varten ja oli jokseenkin heittänyt hukkaan oman elämänsä, mutta ei se kyllä silti oikein oikeuttanut Tuomaksen vastenmielisyyttä omaa äitiään kohtaan minun mielestä..
Näissä pienoisromaaneissa on se ongelma, että nämä ovat jotenkin liian riisuttuja, en saa näistä otetta. En tiedä ylianalysoinko niitä mielessäni vai mikä siinä mättää, mutta irtonaisia langanpätkiä jää vain roikkumaan liikaa ja kaipaisin lisäselityksiä. Ei tämä sinänsä huono ollut, ei vain ollut ihan minun mieleen. Ja tutustuinpa itselle ennestään tuntemattomaan suomalaiseen kirjailijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti