Maxence Fermine 1999
Otava 2005
Yuko Akitan on 17-vuotiaana päätettävä tuleeko hänestä suvun miesten tapaan sotilas vai pappi. Yuko haluaa tulla runoilijaksi, hän rakastaa kahta asiaa; lunta ja haikua ja lumesta hän kirjoittaa haikurunoja, joissa yrittää vangita lumen kauneuden. Tullakseen oikeaksi runoilijaksi, Yuko lähtee vuorten yli vanhan mestari Sosekin oppiin. Matkalla Yuko kohtaa jäisen naisen ja löytää rakkauden.
Tämä pienoisromaani on kuin haiku itsekin, ihmeen vähin sanoin se onnistuu kertomaan suuren tarinan. Kaunis niin kuin lumi, kylmä ja kuulas. Tykkään kuitenkin lukea enemmän
tarinoita, joissa sanoja ei ole säästelty ihan näin paljon. Vähän yli satasivuinen pikkuromaani sopi kuitenkin hyvin tarkoitukseensa eli kaunistamaan lukutilastojani kaksi päivää ennen vuoden vaihtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti