Ennen kuin kuolen

Before I Die 
Jenny Downham 2007
Otava 2009
379 s.

Luin tämän loppuun jo lauantain pikkutunneilla, mutta en vieläkään saa puettua sanojani oikein järkevään muotoon. Mitä voi sanoa kirjasta, jonka 16-vuotias päähenkilö on kuolemassa syöpään sairastettuaan leukemiaa neljä vuotta? Ei kenenkään 16-vuotiaan kuuluisi kestää selkäydinpunktioita, toistuvia verensiirtoja, oman elimistön vähittäistä sammumista. Sitä Tessan elämä on kuitenkin ollut viimeiset neljä vuotta ja nyt jäljellä on enää muutamia kuukausia. Ja viimeisinä kuukausinaan Tessa aikoo kokea mahdollisimman paljon. Tessa laatii listan asioista, jotka haluaa toteuttaa ennen kuolemaansa. 

Ystävänsä Zoyen avulla ja isänsä kauhistukseksi Tessa rupeaa toteuttamaan unelmiaan. Jotkut listan kohdista on helppo toteuttaa, harrasta seksiä, riko lakia, kokeile huumeita, muutamia mainitakseni, mutta vasta, kun naapurin poika Adam astuu Tessan elämään, elämä aukeaa kunnolla. Mitä voi tehdä kun oma ruumis antaa periksi, mutta elämänhalu palaa vimmaisesti, kun haluaa kokea vielä yhden kesän, nähdä veljensä kasvavan, kasvaa aikuiseksi, mennä töihin, kun ei halua kuolla?     

Kirja vei minulta yöunet, koska minun oli pakko lukea "vielä yksi luku" ja kun lopulta maltoin sulkea kirjan ja painaa pään tyynylle, en pystynyt nukahtamaan, koska Tessa lymyili mielessäni. Sellainen kirja, josta haluaisi keskustella jonkun kanssa teekupin äärellä. Surullinen, mutta ei masentava. Pikemminkin ylistys elämälle, ettei asioita pitäisi ottaa itsestään selvinä ja jokainen päivä pitäisi elää niin kuin se olisi viimeinen. En tarkoita, että pitäisi syöksyä extreme-kokemuksesta toiseen vaan, että jokainen päivä pitäisi elää niin, että osaa nauttia pienistäkin asioista, että tekee jokaisesta päivästä merkityksellisen. Loppua kohti itkettävä, mutta palkitseva lukukokemus. Jää elämään ihoni alle hyväksi toviksi.