(Gentlemen and Players)Joanne Harris
Loisto 2007
Yllätyksellinen jännitys- ja veijariromaani kuvaa pahuuden viehätysvoimaa, mutta myös peräänantamatonta hyvyyttä
Perinteisen ja kunniakkaan St. Oswaldin poikakoulun ilmapiiri on muuttunut. Henkilökunnan vanhin, oppilaiden Quasimodoksi kutsuma latinanopettaja Roy Straitley, käy omaa yksinäistä taisteluaan uuden ajan vaatimuksia, tietokoneita ja organisaatiouudistuksia, vastaan. Epämieluisien muutoksien ja henkilökunnan pienten kahnausten keskellä on kuitenkin tekeillä myös jotain paljon vakavampaa.
Eräs henkilökunnan jäsenistä ei ole voinut unohtaa, mitä St. Oswaldissa tapahtui kolmetoista vuotta aikaisemmin. Hän on ujuttautunut kouluun kaivaakseen luurangot kaapista ja haluaa pahaa niin Straitleylle kuin koko koululle. Kostonhuumassaan hän ei kaihda mitään, ei edes murhaa.
Parhautta. Tämä kirja oli ihan parhautta. Lukeminen oli nautintoa alusta loppuun. Meni välittömästi suosikkikirjojeni Top5-listalle. Jos Joanne Harrisin muut kirjat ovat yhtä hyviä kuin tämä, niin olen löytänyt uuden suosikkikirjailijan. Miksi tämä sitten oli niin loistava? Minua viehätti alusta asti Harrisin kirjoitustyyli, se näennäinen kepeys ja musta huumori, joka kätki alleen synkän pohjavireen. Olen tainnut mainnut aiemmin, että rakastan romaaneja, joissa tarina kulkee useammassa aikatasossa ja useamman kuin yhden henkilön näkökulmasta. Siitä tämä saa lisää pisteitä. Lisäksi pidin tosi paljon Roy Straitleystä. Olin aluksi hieman kauhuissani siitä, miten leppymätön kirjan toinen päähenkilö oli kostonhimossaan enkä jotenkin edes käsittänyt sitä mistä kostonhimo ja kaikki katkeruus kumpusi, mutta se unohtui, kun koko totuus lopulta paljastui. En tosiaan osannut odottaa sitä. Kaikki siihen asti paljastunut meni ihan päälaelleen. Mahtavaa. Nostan näkymätöntä hattua Joanne Harrisille.
Muistan kuinka itse luin kirjan aikoja sitten ja todellakin nousi heti suosikkien joukkoon. Ehdoton suosikki Harrisin kirjoista. Erittäin kutkuttava ja eikä sitä loppuaratkaisua olisi kuvitellut mahdolliseksi. Joku kerta voisi lukea uudelleen, kiinnittää enemmän huomiota toisiin asioihin kun tietää jo miten lopussa käy. :)
VastaaPoistaLoppuratkaisu oli tosiaan ihan huikea. Kyllä mulla oli epäilyksiä tekijän henkilöllisyydestä, mutta en ikinä olisi osannut odottaa sellaista ratkaisua. Sen verran uskottavasti Harris huiputti mua. :)
VastaaPoista