Jane Austen
Jane Austen (1775-1817) on varakkaan englantilaisen keskiluokan kuvaaja. Säätytietoista ja tärkeilevää ympäristöään hän tarkkailee romaaneissaan satiirikon silmin huvittuneesti hymyillen. "Englannin hilpeimmän klassikon" viisaat ja sydämelliset romaanit ovat mestaruudessaan ajattomia.
Järki ja tunteet on kahden sisaruksen, järkevän Elinorin ja tunteellisen Mariannen, toisiinsa kietoutuneiden rakkaustarinoiden kuvaus. Taustana on vanhan hyvän ajan pikkuporvarillinen seurapiiri. Romaaniin perustuva, palkittu uusi elokuvaversio esitettiin elokuvateattereissa vuonna 1996.
Ensiksikin mietin koko ajan, että olenko lukenut tämän aiemmin. En millään muista. Jos olen, niin siitä on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Olen lisäksi nähnyt tästä kaksikin filmatisointia, joten juoni oli ennalta tuttu enkä senkään takia saanut ratkaistua, olenko tämän aiemmin lukenut.
Toiseksi, olen vuosien varrella lukenut yhden jos toisenkin neiti Austenin teoksen, mutta rupesin vasta nyt tosissani miettimään olenko ennen osannut arvostaa Jane Austenin romaaneja asiaankuuluvalla tavalla. Tajusin nimittäin, miten uskomattoman taitava ihmiskuvaaja Jane Austen oli. Hänen ihmistuntemuksensa oli ihan häikäisevää. Hänen kirjoistaan on aina jäänyt vähän raskas vaikutelma; kieli on vanhanaikaista ja asiat sanotaan jotenkin hirvittävän monimutkaisesti. Niin että saa ihan tosissaan miettiä, mitä sanotaan. Nyt tajusin yhtäkkiä miten paikkansapitävä tuo termi "Englannin hilpein klassikko" oikein on. Tekee oikeastaan mieli lukea nyt Austenin koko tuotanto. Satun omistamaan yhteisniteen, joka sisältää sekä Järjen ja tunteet että Ylpeyden ja ennakkoluulon, joten luen Ylpeyden nyt tähän heti perään. Sen tiedän varmuudella lukeneeni aiemmin. Rakastan lisäksi BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo filmatisointia vuodelta 1995, joten aika mielenkiintoista lukea se nyt vuosien tauon jälkeen uudestaan...
Järki ja tunteet on kahden sisaruksen, järkevän Elinorin ja tunteellisen Mariannen, toisiinsa kietoutuneiden rakkaustarinoiden kuvaus. Taustana on vanhan hyvän ajan pikkuporvarillinen seurapiiri. Romaaniin perustuva, palkittu uusi elokuvaversio esitettiin elokuvateattereissa vuonna 1996.
Ensiksikin mietin koko ajan, että olenko lukenut tämän aiemmin. En millään muista. Jos olen, niin siitä on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Olen lisäksi nähnyt tästä kaksikin filmatisointia, joten juoni oli ennalta tuttu enkä senkään takia saanut ratkaistua, olenko tämän aiemmin lukenut.
Toiseksi, olen vuosien varrella lukenut yhden jos toisenkin neiti Austenin teoksen, mutta rupesin vasta nyt tosissani miettimään olenko ennen osannut arvostaa Jane Austenin romaaneja asiaankuuluvalla tavalla. Tajusin nimittäin, miten uskomattoman taitava ihmiskuvaaja Jane Austen oli. Hänen ihmistuntemuksensa oli ihan häikäisevää. Hänen kirjoistaan on aina jäänyt vähän raskas vaikutelma; kieli on vanhanaikaista ja asiat sanotaan jotenkin hirvittävän monimutkaisesti. Niin että saa ihan tosissaan miettiä, mitä sanotaan. Nyt tajusin yhtäkkiä miten paikkansapitävä tuo termi "Englannin hilpein klassikko" oikein on. Tekee oikeastaan mieli lukea nyt Austenin koko tuotanto. Satun omistamaan yhteisniteen, joka sisältää sekä Järjen ja tunteet että Ylpeyden ja ennakkoluulon, joten luen Ylpeyden nyt tähän heti perään. Sen tiedän varmuudella lukeneeni aiemmin. Rakastan lisäksi BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo filmatisointia vuodelta 1995, joten aika mielenkiintoista lukea se nyt vuosien tauon jälkeen uudestaan...
Itse sain juuri Järki ja tunteet luettua.. Pari vuotta sitten luin Ylpeyden ja ennakkoluulon enkä tosissani osannut arvostaa siinä mitään, mutta nyt, jestas, mitä viihdettä, suurta draamaa ja tosiaan, meni multakin jotkut kohdat vähän yli, oli niin älykkäästi kirjotettu.. mullekin tuli sellanen olo että lisää on saatava :D
VastaaPoistaHeh, tiedän mitä tarkoitat... Eihän näissä Austenin romaaneissa hirveästi mitään tapahdu, mutta draamaa riittää silti. Tykkään kovasti. :)
VastaaPoista