Agatha Christie
Agatha Christien esikoisdekkari, tragedia Essexissä. Rikas nainen myrkytetty. Vain harvassa murhatapauksessa syyllisehdokas on näin selvä: vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, tosi lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan naapuritalon kauniin rouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältäpäin teljettyjen ovien takana eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla? Ja entä kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että koko talo on täynnä ahneita haita, kaikki rahantarpeessa. Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon strykniiniä, liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kokoaa pikku ideoita kuin kortteja korttitaloon. Kunnes puuttuva rengas löytyy, suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialainen on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa.
Ensimmäinen Agatha Christie -dekkarini! Ei kyllä jää viimeiseksi. Mukavan leppoisa tunnelma ja kieputteli sinne tänne. En usko, että minusta tulisi kummoinen salapoliisi, niin huonosti seurasin johtolankoja. En vain oikein pitänyt Poirotista hahmona... Ärsytti se itsetyytyväisyys. Ja kertojana toiminut Hastings oli jotenkin lapsellinen. Mutta kiva perusdekkari kuitenkin.
Ensimmäinen Agatha Christie -dekkarini! Ei kyllä jää viimeiseksi. Mukavan leppoisa tunnelma ja kieputteli sinne tänne. En usko, että minusta tulisi kummoinen salapoliisi, niin huonosti seurasin johtolankoja. En vain oikein pitänyt Poirotista hahmona... Ärsytti se itsetyytyväisyys. Ja kertojana toiminut Hastings oli jotenkin lapsellinen. Mutta kiva perusdekkari kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti