(Djadjuskin son)F.M. Dostojevski
Loisto 2005
Hulvaton klassikko, joka on oivallinen näyte Dostojeskin erikoislaatuisesta huumorista.
Höperö ja raihnainen ruhtinas K. on venäläisen pikkukaupungin juorujen ja juonittelujen kohteena. Neljästi naimisissa ollutta vanhaa, puolikuuroa ruhtinasta yritetään naittaa usealle ehdokkaalle. Sukulaiset tosin haluaisivat laittaa ruhtinaan hoitoon, etteivät kaikki suvun rahat katoaisi uuteen naimakauppaan.
Maria Alexandrovna, elinvoimainen ja lannistumaton juorukello, haluaisi sukuunsa aatelisverta. Kun ruhtinas K. asettuu Marian luokse asumaan ja hänen neljätuhatta sieluaan näyttävät liukuvan tämän tyttärelle Zinalle, lehahtaa paikalle kaupungin seurapiirinaisten kateellinen parvi - kielet terävinä - valmiina nujertamaan moisen röyhkeyden.
Täytyy myöntää, että romaanit, jotka ovat täynnä kunnon kieroilua ja juonittelua, viihdyttävät minua suuresti! Tämä oli kyllä oikein oivallinen siinä mielessä. Erityistä hupia tuottivat myös haukkumasanat: senkin kapusta! Tuon täytyy olla suora käännös venäjänkielestä, ei kukaan hauku toista kapustaksi Suomessa. Tai toinen hieno: kaukalo. Mitä ihmettä?!
Ei tästä mitään suosikkia tullut, mutta lukukokemus jäi kuitenkin siinä määrin plussan puolelle, että voisin harkita lukevani venäläistä kirjallisuutta joskus vähän lisää. Tällä hetkellä veikkaisin, että olen lukenut suunnilleen kymmenen venäläisen kirjailijan kirjoittamaa romaania... Koko elämäni aikana.
Kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti