Raparperisyrän

Heli Laaksonen

Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2002

RAPARPERISYRÄN on Heli Laaksosen (s. 1972) toinen oma runokokoelma.

Ensimmäinen, Pulu uis, sai Suomen Kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon vuonna 2000 ja nousi murrerunouden klassikoksi.

Laaksonen kirjoittaa lounaismurteella. Hän on syntynyt Turussa, varttunut Uudessakaupungissa ja asuu Laitilassa.

Kuulin jokunen viikko takaperin Heli Laaksosen haastattelun YleX Iltapäivässä ja tuli heti sellainen olo, hän on minun tyyppiseni ihminen. Halusin sitten tutustua hänen runoihinsa, vaikka toki olin kuullut hänestä aiemminkin. Viime viikolla satuin sitten törmäämään tähän Raparperisyrän kokoelmaan kirjastossa ja mukaan lähti. Lounaismurteella kirjoitetut runot olivat minusta varsin hupaisia, ja pelkästään jo murteen ymmärtäminen oli haaste, kun itse olen Kainuusta kotoisin. Täytyy tunnustaa, että muutaman sanan merkitys jäi mysteeriksi ja välillä piti lukea useampaan otteeseen, että tajusi mitä runossa sanotaan. Suurin osa runoista oli minusta ihan ok, mutta tykkäsin parista runosta kovastikin ja laitankin ne vielä tähän loppuun. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen lukukokemus ja voisin lukea enemmänkin Laaksosen runoja tulevaisuudessa.

Aik

Joskus mää makka liikkumat paikalan
ja koita olla oikke hilja
ete aik huamasis munt
ja ruppeis viuhtoma taas ettippäi
ja vaatima munt ja fölisäs murhettuma.

Eilä aamuste see onnistus;
mää kattosi vaam peito ravost
ja oli nii hiljaksis
et aik luul ete mää ol viäl kottinkan tullu
ja munt naurut
ko see ol nii levotoine
komppas mu laatikoi
avo kaapei
polt tupakki
ja koit saar aikkatas kuluma.

Kyl see munt siält sit löys,
ketä nyy jaksa iankaikem paikalaska maat.


Ehtohartaus sinises Ooppelis

Vast
sit ko mu vanh sohlo
Ooppel kulkke sattesem pimiä yä
läpi, mää pyyrä antteks ja karu ja sano ääne,
et kui hyvin kaik on menny, ei voi ko kiittä,
kiittä vaa, suarista selkäs ja avat ovi, et kyl mää jaksa
ja kyl mää ehri ja mukava ko kysysi, kosk mää saan
tulla, anna mun viäl jaksa, jätä mul koko vimma ja
hinku, an mul hiukan kaapist viäl syränt lissä ja
pitkä miält ja niim pal pal, kaikkist enite mää
tartte rohkeut, ete mun tart koskam
peljät ja luul.

Kuva