Robert Trivers 2011
Terra Cognita
Ihmiset pettävät toisiaan ja itseään jatkuvasti. Aistit antavat tarkan havainnon ulkomaailmastamme, mutta aivoihin päästyään tieto vinoutuu ja vääristyy, muistamme asioita väärin ja valikoivasti. Petosta tapahtuu kaikilla elämän osa-alueilla eikä pelkästään ihmisillä. Petämme itseämme ja muita, koska siitä meille usein hyötyä, mutta myös suojellaksemme itseämme ja toisinaan seuraukset ovat katastrofaaliset. Näitä asioita tunnettu evoluutiobiologi Robert Trivers pohtii kirjassaan.
Mietin ensin kirjoittaisinko koko kirjasta, koska luin sen lukupiirissä yliopistolla ja tienasin siitä samalla opintopisteitä. Yleensä jätän opintokirjat mainitsematta täällä blogissa. Sitten päätin kirjoittaa, koska luin kirjan puhtaasta uteliaisuudesta vähintään yhtäläisellä innokkuudella kuin opintopisteiden vuoksi. Oikeastaan ne oparit on vähän sivuseikka. Oli todella mielenkiintoista keskustella viikoittain kirjasta. En ole koskaan aiemmin kuulunut lukupiiriin ja kokemus oli huippuhauska! Mutta mennäänpä itse kirjaan.
Aihe on todella jännittävä ja sai todella pohtimaan omaakin käyttäytymistä uudessa valossa. Lisäksi kirjassa oli erittäin mielenkiintoisia ja osittain traagisiakin esimerkkejä itsepetoksesta ja sen seurauksista mm. kappale ilmailuonnettomuuksista oli aika karua luettavaa. Robert Trivers on selkeästi pohtinut näitä asioita kovasti.
Mutta mutta, toteutus vain tökki pahemman kerran. Trivers ei lähesty asioita riittävän objektiivisesti ja esimerkit hänen omasta elämästään ja kokemuksistaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ovat, no, nolostuttavaa luettavaa. Lisäksi hän vetää monissa asioissa turhan suoria johtopäätöksiä ilman kunnollisia perusteita. Välillä kirjaan olisi myös kaivannut viitteitä tutkimuksista, joita hän referoi. Ne kyllä löytyvät kirjan lopusta, mutta olisi ollut mukavampaa jos ne olisivat olleet tekstissä.
Lisäksi punainen lanka tuntui olevan jotenkin hukassa. Kirja oli ikään kuin kokoelma erilaisia esimerkkejä petoksesta eri muodoissaan, mutta konsensusta ei löydy. Lisäksi samat asiat tuntuivat toistuvan uudelleen ja uudelleen, hieman eri muodoissa vain.
Vähän pettynyt olo tästä sitten jäi. Aiheesta olisi saanut paljon paremmankin kirjan aikaan ja tämä vei ainakin minusta aika paljon Triversin uskottavuutta, mikä on surullista, koska mies on oikeasti hankkinut kannuksensa tiedemaailmassa melkoisen hienoilla evoluutiobiologisilla teorioilla. Tosin se oli 70-luvulla enkä halua edes tietää mitä nautintoaineita äijä on sen jälkeen vetänyt. Kirjan perusteella nekään eivät ole jääneet tuntemattomiksi miehelle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti