torstai 13. elokuuta 2009

Kolmastoista kertomus

(The Thirteenth Tale)
Diane Setterfield
Tammi 2007


Margaret Lea on töissä isänsä antikvariaatissa. Hän lukee vain kuolleiden kirjailijoiden teoksia ja kirjoittaa harrastuksekseen elämäkertoja unohdetuista kirjailijoista. Eräänä päivänä hän saa kirjeen Vida Winteriltä, joka on kuuluisimpia ja rakastetuimpia nykykirjailijoita. Vida Winter haluaa, että Margaret kirjoittaa hänen elämäkertansa. Kirjailija on aina ollut salamyhkäinen ja keksinyt menneisyydestään mitä uskomattomampia versioita vuosien varrella. Nyt hän on jo vanha ja sairas ja haluaa vihdoin kertoa totuuden.

Margaret lähtee empien mutta uteliaana Yorkshireen tapaamaan Vida Winteriä, ja kirjailija alkaa kertoa tarinaansa. Se on kiehtova, dramaattinenkin kertomus Angelfieldin suvusta ja erityisesti kaksostytöistä Adelinesta ja Emmelinesta. Kertomus kietoo Margaretin pauloihinsa. Tarkistaakseen yksityiskohtien todenperäisyyden Margaret matkustaa Winterin lapsuudenmaisemiin tutkimaan Angelfieldin kartanon raunioita. Matka menneisyyteen osoittautuu Margaretille myös matkaksi omiin perhesalaisuuksiin.

KOLMASTOISTA KERTOMUS on Kotiopettajattaren romaanin, Humisevan harjun ja Rebekan perillinen, oivaltavalla tavalla perinteitä kunnioittava romaani ja samalla rakkaudenosoitus kirjoille ja lukemiselle.


Järkyttävän hieno romaani. Kietoi alusta asti niin pauloihinsa, että silloin kun en lukenut kirjaa odotin vain, että voisin tarttua siihen taas. Charlotte Brönten Kotiopettajattaren romaanilla on merkittävä rooli kirjassa ja kuinka ollakaan Kotiopettajattaren romaani on myös yksi minun kaikkien aikojen lempikirjoistani. Tunnistin itseni Margaretista. Erityisesti yksi kohta jäi mieleeni kirjan alkupuolelta. Siinä kohdassa Margaret käsittelee omaa suhdettaan kirjoihin ja lukemiseen; miten kirjat ovat edelleen tärkeintä maailmassa, mutta ne eivät tunnu enää niin luonnollisella tavalla elintärkeiltä kuin lapsena. Tiedän täsmälleen miltä se tuntuu. En olisi voinut ilmaista sitä paremmin. Margaret tunsi haikeutta menneiden lukunautintojen takia, kunnes Vida Winter romaaneillaan palautti hänelle hänen menettämänsä noviisilukijan neitsyyden ja valloitti sen jälkeen tarinoillaan. Tämä tarina teki minulle saman. (Sivuhuomautuksena, että Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita kirja toimi samalla tavoin.) Ehdotonta lempikirja-ainesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti