Uhrihärkä

Tuula Mai Salmela
Tammi 2007

Orkideat kukkivat keväisessä Espanjassa.
Mustanpuhuvan härän vartioiman vuoren juurella
lepäävä Fuengirola valmistautuu pääsiäisviikon
kärsimysnäytelmään.

Kun akateeminen pätkätyöläinen, molekyylibiologian tohtori Maana Santanen lähtee palmusunnuntaina Aurinkorannikolle ottamaan vastaan arvostettua tiedepalkintoa, Helsingissä vihmoo hyytävää tihkua. Luvassa on muhkean palkintosekin lisäksi viikko huoletonta oleskelua etelän auringossa: herkullisia tapasaterioita bodegoissa, hauskanpitoa suomalaisyhteisössä asustavan Even kanssa ja verkkaisia kävelyretkiä keväisen vehmaassa luonnossa.

Pian Maana saa kuitenkin huomata, että hänen ja tutkijakollega Antonio Bustamenten muuntogeenistä papua koskeva tutkimus on herättänyt yllättävän voimakkaita tunteita. Mediamylläkän todelliset mittasuhteet paljastuvat viimeistään, kun kaksikko joutuu pakenemaan aggressiivisia toimittajia ja tomaatteja heitteleviä mielenosoittajia kesken palkintojenjakojuhlallisuuksien.

Löytäessään hotellihuoneensa pengottuna Maana alkaa epäillä, että joku haluaa häneltä muutakin kuin haastattelun. Mutta kuka? Mustaan nahka-asuun sonnustautuneet motoristit, jotka seuraavat Maanaa pitkin Los Bolichen ja Málagan kapeita kujia? Rastatukkainen geeniruoanvastustaja? Vai sittenkin PDRD, monikansallinen yritys, joka on jo aiemmin yrittänyt ostaa option heidän papututkimukseensa ja jonka tarjouksen he ovat Antonion kanssa yksimielisesti torjuneet.

Tuula Mai Salmelan kolmas Maana Santanen -romaani on paitsi hengästyttävä jännitystarina myös väkevä kertomus ajastamme, jossa ahneus on nostettu hyveeksi ja maapallon kasvikunnan perimä on kaupan eniten tarjoavalle.


Tässä kyllä riitti menoa ja meininkiä enemmän kuin kahdessa edellisessä osassa yhteensä. Ei hullumpi jännitystarina. Geenitekniikka on ollut keskeisessä osassa kaikissa Maana Santanen -romaaneissa ja olen mietiskellyt omaa kantaani geenitekniikkaan. Tajusin, että minulla ei oikeastaan ole selkeää kantaa. Lähtökohtaisesti olen kai sitä mieltä, että geenitekniikka on ihan ok, mutta sitten samanaikaisesti en pidä ajatuksesta, että ihminen kajoaa jonkun tuhansien vuosien evoluution tuloksena syntyneen lajin perimään oman etunsa takia. Hyvin, hyvin vaikea aihe.

Kuva