Helen Fielding 2013
Otava 2013
441 s.
Tämä oli ainoa joululahjakirja, jonka sain tänä vuonna ja kaivoin tämän paketista aika yllättyneenä. En tiennyt, että tämä on jo ilmestynyt suomeksi ja koska kirjan nimeä ei ole käännetty suomeksi (Mitä ihmettä?!) niin luulin aluksi, että minulle on ostettu englanninkielinen painos ja lahjan antajan ollessa tiedossa se tuntui todella yllättävältä. Mutta ei, kyllä tämä oli ihan suomenkielinen painos. En ollut oikeastaan ajatellut kirjan lukemista sen kummemmin, tiesin epämääräisesti, että se on ilmestynyt ja tiesin, että kirjassa Bridget on 51-vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja Mark Darcy on kuollut. Ja Bridgetillä on kolmekymppinen poikaystävä. En ole varmaan ainoa, jolle Mark Darcyn kuolema oli HIEMAN kova pala ja ajatukseni kirjasta melko skeptiset. Kun kirja kuitenkin paketista ilmaantui, niin se piti lukea pikimmiten.
Tässä oli hetkensä, mutta oikeastaan toivon, että Bridget olisi jäänyt 90-luvulle ja tätä tarinaa ei olisi kirjoitettu. Olisin mieluummin pitänyt mielessäni sen hurmaavan, mokailevan, höpsön kolmikymppisen Bridgetin kuvan kuin tämän uuden, surullisen, leski-Bridgetin, joka yrittää selvitä kahden pienen lapsen yksinhuoltajana ja toipua Markin kuolemasta ja aloittaa uuden parisuhteen reippaasti nuoremman miehen kanssa. Kun tuntui, että Bridget ei ole kasvanut yhtään 15-vuodessa. Ja se pierujuttujen määrä oli oikeasti jo vähän häiritsevä. Ja Bridgetin hapuileva, uusi ura elokuvakäsikirjoittajana vähän outo.
Blogikirjoitusten perusteella näyttää siltä, että tämän on saanut ihan hyvän vastaanoton, mutta mulla ei vaan toiminut. Tuli surullinen olo.
Tästä tuli nyt vuoden viimeinen lukemani romaani ja kesken on enää vain yksi tietokirja, jonka aion lukea loppuun vielä tämän vuoden puolella. Katsotaan nyt kirjoitanko siitä mitään tänne blogiin, kun kohderyhmä on niin marginaalinen. Nyt vuotta 2013 on jäljellä hieman reilut 22 tuntia ja lienee aika mennä nukkumaan.
Minulla on tämä kesken. Toisin kuin sinä, minä en tiennyt lukemista aloittaessani tuosta Mr. Darcyn kohtalosta ollenkaan. Aika pitkään toivoin, että kyseessä olisikin vain joku hämäys, tuntui vähän liian tylyltä käänteeltä. Mutta minäkin olen tähän asti ollut vähän pettynyt - en kuitenkaan niin pettynyt, että jättäisin kesken.
VastaaPoistaDarcyn kohtalo oli kyllä tyly, mutta aika hyvin kirjoitettu. Ja pettymys ei tosiaan ollut niin suuri, että olisi tullut halu jättää kesken.
VastaaPoista