Wannabe bookcrossaaja

Kävin tänään kirjastossa ja löysin sieltä bookcrossing-hyllyn. Olen kuullut bookcrossing-liikkeestä aiemminkin ja ajatellut, että jos joskus satun törmäämään vapaana olevaan kirjaan jossakin niin voin ihan hyvin liittyä ko. yhteisöön tai miksi sitä nyt pitäisi tituuleerata ja kokeilla bookcrossausta. No, siinä hyllyssä oli neljä kirjaa, joista sitten valkkasin hetken harkittuani yhden kirjan mukaan otettavaksi. Sellaisen kirjan, mitä en varmasti olisi vilkaissutkaan tarkemmin jos olisin siihen kirjaston hyllyssä törmännyt. Kyseessä on siis Klaus Rifbjergin Oopperarakastaja (never heard about it). Tulin kotiin, rekisteröin itseni bookcrossingiin ja olin just kirjaamassa löytöni nettisivuille, kun tein nolohkon havainnon; ei mun hieno bookcrossing-kirjani oikeasti ollutkaan bookcrossing-kirja. Joku ystävällinen sielu vaan oli jättänyt kirjansa bookcrossing-hyllyyn muiden otettavaksi varustettuna "Vapaasti kiertoon, ole hyvä!" -post-it-tarralla. Koska olen jokseenkin puusilmä ja havaintojen tekokykyni (ja päättelykykyni) puutteet saa itsenikin toisinaan hämilleen, niin en minä tietenkään huomannut, että en ottanut mukaani mitään "oikeaa" bookcrossing-kirjaa vaan jonkun bookcrossing-wannaben. Tämä on ihan elämäni tarina-osastoa. Mun suunnitelmat ja tekoset ym. you name it, eivät koskaan mene niin kuin olen ne suunnitellut vaan niihin tulee aina joku outo lisäaspekti. Tilanteen ironiaa lisää se, että kaikki kolme muuta hyllyssä ollutta kirjaa taisi olla ihan bookcrossingiin rekisteröityjä, mutta silti onnistuin valitsemaan sen ainoan joka ei ollut. Heh. Pakko siteerata niitä ärsyttäviä DNA-mainoksia: elämä on. Taidan nyt rekisteröidä itse upean löytöni bookcrossingiin ja pistää sen kiertoon, kun jossain vaiheessa saan sen luettua.