Labyrintti

(Labyrinth)
Kate Mosse
Otava 2006

Heinäkuussa 2005 Alice Tanner viettää kesää arkeologisilla kaivauksilla Pyreneiden vuoristossa lähellä Carcassonnen keskiaikaista kaupunkia. Sattumalta hän löytää vuorelta ikivanhan hautaluolan, jonka lattialla makaa toisiaan syleillen kaksi murenevaa luurankoa, välissään kivisormus. Outo tunne valtaa Alicen, kuin hän olisi ollut paikassa ennenkin. Tietämättään Alice tulee vapauttaneeksi voimia, joiden oli tarkoitus pysyä kätkettynä.

Heinäkuussa 1209 Carcassonnea uhkaa kerettiläisiä vastaan suunnattu ristiretki. Nuori Alaïs saa isältään kirjan, jota hänen on suojeltava henkensä uhalla. Kirja kätkee sisäänsä Graalin salaisuuden, ja sen suojelijoiden tunnusmerkkinä on labyrinttikuvioinen sormus. Mutta Alaïs ei voi aavistaa, millaisia uhrauksia vaatii piilottaa salaisuus, joka juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse aina muinaisen Egyptin aavikoille.

Kiehtova tarina, mutta lukukokemusta häiritsi hiukan se, että oli välissä viikon reissussa, eikä kirja ollut mukana. Tuli ikävä tauko lukemiseen, kun en viitsinyt raahata kirjaa mukana. Mitä tästä nyt sanoisi? Tykkäsin tarinasta ja tietysti legenda Pyhästä Graalista on aina kiinnostava. Kirjan hahmot jäivät kyllä vähän etäisiksi. Alaïs oli ylivoimaisesti kiinnostavin hahmo ja minusta tuntuu, että muokattuna kirja olisi toiminut ihan hyvin ilman tätä nykyaika osuuttakin. Erityisesti olisin kaivannut selitystä Willin mukaantulolle, jotenkin turha hahmo. Kokonaisuutena ihan hyvä lukukokemus ja lisäksi haluan nyt matkustaa Carcassonneen. Taas yksi kohde alati kasvavaan kiinnostavien matkustuskohteideni listaan...

Ruby Red

Linzi Glass
Penguin Books 2008

In Ruby Winters' world,
colour opens some doors
and slams others shut.

Her opulent Johannesburg neighbourhood with its manicured lawns is a far cry from the streets of Soweto where anger and hatred simmer under the surface.

Ruby can't resist the blue-eyed Afrikaans boy who brings her the exciting rush of first love, but whose presence brings hushed whispers and disapproving glances. She might not see race, colour or creed - but it seems everybody else does.

For Ruby making some choices means letting others go, and as the darkness begins to descend, she must find a way to follow a brighter path...


Ostin viime vuonna irlantilaisesta kirjakaupasta Linzi Glassin aiemman teoksen ja nyt törmäsin tähän saksalaisessa kirjakaupassa. Pakkohan tämä oli ostaa matkalukemiseksi, kun se aiempi romaani oli niin hyvä. En ole ehkä koskaan lukenut englanninkielistä romaania niin nopeasti kuin luin tämän. Linzi Glass kirjoittaa jotenkin niin uskomattoman kauniisti. Teksti on aihepiiristään huolimatta nopealukuista ja kaunista. Tietoni apartheidistä ovat aika olemattomat ja tämä avasi silmiäni sen suhteen. Kauniisti kirjoitettu tarina järkyttävästä aiheesta. Suosittelen.

Ansassa

(Trapped)
Chris Jordan
MIRA Books 2009

"Äiti minä tarvitsen apuasi. Sinun pitää soittaa..."
Siinä kaikki. Puhelu katkeaa kesken lauseen.
Ei kuulu rätinää, ei mitään.
Vain lopullinen, lamaannuttava hiljaisuus.

Long Islandilla asuva yksinhuoltaja Janey Garner on suunniltaan huomatessaan kuusitoistavuotiaan, lapsuudessaan leukemiasta toipuneen, Kelly tyttärensä kadonneen. Hänen järkytyksekseen poliisi uskoo Kellyn karanneen vapaaehtoisesti poikaystävänsä Sethin kanssa. Janey on aivan varma, että jotakin kamalaa on tapahtunut. Miksei hän tiennyt, että Kellyllä no poikaystävä? Miksi Kelly ei ollut kertonut? Pian Janeylle selviää, että hänen pikkutytöllään on ollut useita vaarallisia salaisuuksia...

Janey on vakuuttunut siitä, ettei Kelly ole karannut, vaan että tyttöä pidetään jossain vastoin tahtoaan. Hän palkkaa entisen FBI-agentin Randall Shanemn seuraamaan Kellyn jälkiä. Ja yhtäkkiä selviääkin, että jokainen askel vie heidät lähemmäs kylmäveristä saalistajaa, joka vaanii varjoissa...

Hurja jännityskertomus ja jokaisen vanhemman painajainen...

Ei mikään varsinainen mestariteos, sen voin sanoa heti. En ehkä odottanutkaan kauhean paljon tällaiselta kaupan jännityspokkarilta, jonka kustannusoikeuksista Suomessa vastaa Harlequin... No romanttinen tämä ei ollut. Sinänsä tykkäsin siitä, että luvut olivat lyhyitä ja juoni eteni ihan rivakasti, mutta mikä tökki ja pahasti, oli tämä Janey. Minusta hän oli jotenkin todella epäuskottava. Ajattelin, että huomaa jotenkin, että on miehen keksimä hahmo. Jokin siinä vaan harasi vastaan, kun katsottiin asioita Janeyn näkökulmasta. Ja se juttu Kellyn isästä oli vähän silleen, että you got to be kidding me. Ei tämä kuitenkaan ihan kamala ollut, ihan luettava, mutta paljon parempiakin jännityskirjoja on. Ei kyllä erityisesti jännittänyt, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Ehkä olen turtunut.

Puolivuotiskatsaus

Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon vuoden ensimmäisen puoliskon lukemisistani. Vakaa aikomukseni on lukea vuoden aikana 50 kirjaa ja tällä hetkellä olen aikataulusta jäljessä. Olen lukenut vasta 20 kirjaa ja vuoden toiselle puoliskolle olisi näin ollen jäljellä 30 kirjaa... Saattaa tehdä vielä tiukkaa, tai sitten ei, saa nähdä.

Mitään parasta kirjaa en viitsi valita, koska en osaa arvioida kirjoja minkään yksittäisen jutun perusteella kuten juonen, kerronnan, kielen tai muun sellaisen. Arvioin kirjoja yleensä vaan siltä kannalta onko se kokonaisuutena viihdyttänyt/saanut ajattelemaan tai muuten vain koskettanut minua. Tällä hetkellä suosikki on Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita ja kirja-joka-ei-innostanut-millään-tasolla on Klaus Rifbjergin Oopperarakastaja

Vuoden alussa minulla oli myös hieno suunnitelma lukea teemoittain erilaisia kirjoja tiettynä ajanjaksona, mutta siitä olen tietysti lipsunut jo ajat sitten. En ole järin hyvä pitämään aikatauluja/suunnitelmia jos joku ei ole valvomassa... Noo, kun olen saanut luettua tällä hetkellä lukemista odottavat kirjat niin yritän sitten palata ruotuun.

Laskeskelin äsken, että olen ostanut tänä vuonna yhdeksän kirjaa, mikä on aika paljon, kun yleensä ostan aika harvoin kirjoja, mutta jostain syystä en ole pystynyt vastustamaan kiusausta. Kaksi kirjaa olen myös saanut lahjaksi.

Loppuun vielä linkkivinkki, jonka löysin eilen Kirjavinkkien kautta: Kirjanmerkki. Ilmeisesti tuonne voi tehdä oman virtuaalisen kirjahyllyn, arvioida kirjoja ja löytää uutta luettavaa. En ole vielä suuremmin perehtynyt sivustoon, mutta pitää varmaan luoda sinne profiili.

Berliininpoppelit

(Berlinerpoplene)
Anne B. Ragde
Tammi 2007


Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama

Uutinen koomaan vajoneesta äidistä saattaa pitkästä aikaa yhteen Neshovin veljeskaartin Torin, Margidon ja Erlendin. Tor asuu edelleen kotitilalla ja viihtyy parhaiten sikalan asukkien lämpimässä seurassa. Hautausurakoitsijana toimiva Margido elää kurinalaista poikamiehen arkea Trondheimissa, kun taas Erlend nauttii Kööpenhaminassa kuplivasta elämästään täysin siemauksin. Ränsistyneelle sikatilalle rientää veljesten lisäksi myös Torin aikuinen tytär Torunn, joka ei ole nähnyt isoäitiään koskaan ja isänsäkin vain kerran aiemmin.


Olen lukenut paljon ylistäviä arvioita tästä kirjasta ja luin tämän nyt sitten itsekin. Ei ollut ihan sitä mitä odotin. Minä en löytänyt tästä huumoria sitten millään. Luin varmaan ensimmäiset sata sivua ja odotin, että milloin se takakannen mainostama hurmaavan hauska perhedraama alkaa, mutta minä en kyllä löytänyt sitä. Inhimillistä kurjuutta kyllä löysin, siinä määrin, että aloin miettiä, että tälläiset tarinat eivät taida olla ihan minua varten, elämän ankeus tuli liian lähelle. Lukiessani haluan paeta, jos en nyt ihan satujen maailmaan, niin ainakin jonnekin, missä elämän karu todellisuus ei tule ihan näin käsinkosketeltavaksi. Ensimmäiset sata sivua, oli muutenkin mielestäni varsin puuduttavaa luettavaa, mielenkiinto heräsi vasta kun veljekset oikeasti tapasivat toisensa pitkästä aikaa. Lopputulos on kuitenkin se, että Neshovin porukka alkoi kiinnostaa siinä määrin, että pitää varmaan lukea ne jatko-osatkin jossain vaiheessa.

Herrasmiehiä ja huijareita

(Gentlemen and Players)
Joanne Harris
Loisto 2007


Yllätyksellinen jännitys- ja veijariromaani kuvaa pahuuden viehätysvoimaa, mutta myös peräänantamatonta hyvyyttä

Perinteisen ja kunniakkaan St. Oswaldin poikakoulun ilmapiiri on muuttunut. Henkilökunnan vanhin, oppilaiden Quasimodoksi kutsuma latinanopettaja Roy Straitley, käy omaa yksinäistä taisteluaan uuden ajan vaatimuksia, tietokoneita ja organisaatiouudistuksia, vastaan. Epämieluisien muutoksien ja henkilökunnan pienten kahnausten keskellä on kuitenkin tekeillä myös jotain paljon vakavampaa.

Eräs henkilökunnan jäsenistä ei ole voinut unohtaa, mitä St. Oswaldissa tapahtui kolmetoista vuotta aikaisemmin. Hän on ujuttautunut kouluun kaivaakseen luurangot kaapista ja haluaa pahaa niin Straitleylle kuin koko koululle. Kostonhuumassaan hän ei kaihda mitään, ei edes murhaa.


Parhautta. Tämä kirja oli ihan parhautta. Lukeminen oli nautintoa alusta loppuun. Meni välittömästi suosikkikirjojeni Top5-listalle. Jos Joanne Harrisin muut kirjat ovat yhtä hyviä kuin tämä, niin olen löytänyt uuden suosikkikirjailijan. Miksi tämä sitten oli niin loistava? Minua viehätti alusta asti Harrisin kirjoitustyyli, se näennäinen kepeys ja musta huumori, joka kätki alleen synkän pohjavireen. Olen tainnut mainnut aiemmin, että rakastan romaaneja, joissa tarina kulkee useammassa aikatasossa ja useamman kuin yhden henkilön näkökulmasta. Siitä tämä saa lisää pisteitä. Lisäksi pidin tosi paljon Roy Straitleystä. Olin aluksi hieman kauhuissani siitä, miten leppymätön kirjan toinen päähenkilö oli kostonhimossaan enkä jotenkin edes käsittänyt sitä mistä kostonhimo ja kaikki katkeruus kumpusi, mutta se unohtui, kun koko totuus lopulta paljastui. En tosiaan osannut odottaa sitä. Kaikki siihen asti paljastunut meni ihan päälaelleen. Mahtavaa. Nostan näkymätöntä hattua Joanne Harrisille.

Jääprinsessa

(Isprinsessan)
Camilla Läckberg
Loisto 2007


Talo oli tyhjä ja autio. Kylmyys tunkeutui sisään joka nurkasta. Kylpyammeeseen oli muodostunut ohut jääkerros. Iho oli alkanut muuttua aavistuksen sinertäväksi. Miehen mielestä nainen näytti prinsessalta maatessaan kylpyammeessa. Jääprinsessalta.

Mies istui jääkylmällä lattialla, mutta kylmyys ei haitannut häntä lainkaan. Hän ojensi kätensä ja kosketti naista. Naisen ranteista vuotava veri oli hyytynyt kauan sitten. Mies rakasti naista nyt enemmän kuin koskaan . Hän hyväili anisen kättä, aivan kuin olisi hyväillyt sielua, joka oli jo paennut ruumiista. Lähtiessään hän ei kääntynyt katsomaan taakseen. Hän ei halunnut hyvästellä, he tapaisivat vielä.

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat kuljettaneet Ericaa ja Alexandraa eri suuntiin; toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Onko kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt kaunotar voinut tehdä itsemurhan? Mikä hänen elämässään oli ollut näin pahasti pielessä? Oliko kyseessä sittenkään itsemurha? Talvihorroksessa uinuva Fjällbacka alkaa vähitellen paljastaa salaisuuksiaan. Tuttu ympäristö muuttuukin vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä.


Olipa kiva lukea pitkästä aikaa hyvä dekkari. Sujuvasti kirjoitettu eikä liian ennalta arvattava. Oikeastaan aika surullinen tarina siitä, miten kauan aikaa sitten tapahtunut tragedia on muuttanut pysyvästi ihmisten elämän eikä kukaan ole päässyt vapaaksi tapahtuneesta. Ilmeisesti näitä Erica Falck -dekkareita on suomennettu vielä kaksi lisää, jotka aion kyllä ehdottomasti lukea.