Pikku miehiä

(Little Men)
Louisa M. Alcott
WSOY 1986


Tässä kirjassa ei ollut mitään takakannen esittelytekstiä enkä onnistunut edes löytämään mitään kansikuvaa. Juoni lyhykäisyydessään: tämä siis jatkaa siitä mihin Pikku naisia II kaksi jäi eli Jo miehineen pyörittää perustamaansa Plumfieldin poikakoulua. Osa pojista on köyhiä ja orpoja, jotka on pelastettu suoraan kadulta, osan on vanhemmat lähettäneet kouluun. Pojat tekevät kolttosia, oppivat virheistään ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi.


Oli nyt vähän takkuista tämän lukeminen. Yltiöherttainen kirja, jossa kaikki ottavat opikseen virheistään ja lopussa kiitos seisoo ja muuta kliseistä. Jo ja muutkin aiemmista kirjoista tutut perheenjäsenet olivat tässä aika lailla sivuroolissa. Oikeastaan ärsytti miten paljon Jo oli muuttunut aiemmista kirjoista. Aiemmin Jo on vaikuttanut aikaansa edelläolevalta ja kunnianhimoiselta tytöltä, mutta nyt hänestä oli tullut tylsä perheen emäntä, jonka mielestä tyttöjen pitää osata ommella ja laittaa ruokaa ja koulunkäynti on tyttöjen kiusaksi. En löytänyt enää sitä kohtaa kirjasta missä Jo sanoi jotain tuollaista, mutta jotenkin noin se meni. Nyt pitäisi sitten lukea sarjan viimeinen osa, minkä jälkeen siirryn ihan mielelläni johonkin vähemmän vanhanaikaiseen maailmaan.

Pikku naisia II aka Viimevuotiset ystävämme

(Little Women)
Louisa M. Alcott
Art House 2005

Uusi suomennos rakastetusta tyttökirjaklassikosta!

Pikku naisia II jatkaa rakastettua Louisa M. Alcottin tyttökirjasarjaa Marchin sisarusten elämästä 1870-luvun Yhdysvalloissa.

On kulunut muutama vuosi sarjan edellisen osan tapahtumista. Sisarukset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja Meg on mennyt naimisiin. Jo jatkaa kirjoittamistaan, saa kertomuksiaan julkaistuiksi ja pääsee New Yorkiin. Taiteilijan uralle tähtäävä Amy saa mahdollisuuden matkustaa Eurooppaan. Vain Bethillä ei ole mitään kodin ulkopuolisia tavoitteita ja vaikka hänellä on tytöistä eniten vaikeuksia hän saavuttaa lopulta rauhan.

Suomennos on ilmestynyt aikaisemmin nimellä Viimevuotiset ystävämme ja se ilmestyy nyt uutena ja täydellisenä käännöksenä.

Luin nyt jouluna lukemani Pikku naisia-kirjan jatko-osan. Pidin tästä enemmän kuin ekasta osasta vaikka tämäkin oli melko imelä. Tytöt olivat jo aikuisia, joka teki minusta kirjasta mielenkiintoisemman vaikka en kyllä pystynyt oikein samaistumaan tyttöjen elämään. Kirja on julkaistu englanniksi myös nimellä Good Wives, mikä kertookin kaiken tarpeellisen. Kirja keskittyi hyväksi vaimoksi ja äidiksi tulemiseen. Minusta on jotenkin surullista, että tuohon aikaan, kasvettuaan aikuisiksi tytöistä tuli lähes väistämättä vaimoja ja äitejä, jotka sitten määrittivät koko identiteetin. Tai jos oli niin onneton ressukka, ettei onnistunut miestä saamaan niin sitten kohtalona oli jäädä vanhempiensa nurkissa eläväksi vanhaksi piiaksi. Monellekohan 2000-luvun länsimaissa elävälle naiselle sopisi, että oman identiteetin määrittäisi pelkästään se, että on jonkun vaimo ja äiti? Ei varmaan monelle. Minulle ei ainakaan.

Melkein unohdin sanoa, että en vieläkään pääse eroon siitä tunteesta, että olen joskus aiemminkin lukenut nämä Marchin perheestä kertovat kirjat. En muista mitään tapahtumia tai miten tytöille lopulta käy, mutta silti jonkinlainen "tuttuus" on läsnä. Pakko muuten sanoa, että en ole yhtään tyytyväinen siihen, miten tyttöjen miesasiat lopulta päätyivät. Kaipa se lopputulos oli lopulta paras kaikkien kannalta, mutta minä halusin erilaisen lopun. Yleensä minä arvaan jo alussa kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Jatkan tässä saman tien sarjan kolmanteen osaan vaikka olenkin vähän pettynyt siihen miten asiat päättyivät tässä kirjassa.

Wannabe bookcrossaaja

Kävin tänään kirjastossa ja löysin sieltä bookcrossing-hyllyn. Olen kuullut bookcrossing-liikkeestä aiemminkin ja ajatellut, että jos joskus satun törmäämään vapaana olevaan kirjaan jossakin niin voin ihan hyvin liittyä ko. yhteisöön tai miksi sitä nyt pitäisi tituuleerata ja kokeilla bookcrossausta. No, siinä hyllyssä oli neljä kirjaa, joista sitten valkkasin hetken harkittuani yhden kirjan mukaan otettavaksi. Sellaisen kirjan, mitä en varmasti olisi vilkaissutkaan tarkemmin jos olisin siihen kirjaston hyllyssä törmännyt. Kyseessä on siis Klaus Rifbjergin Oopperarakastaja (never heard about it). Tulin kotiin, rekisteröin itseni bookcrossingiin ja olin just kirjaamassa löytöni nettisivuille, kun tein nolohkon havainnon; ei mun hieno bookcrossing-kirjani oikeasti ollutkaan bookcrossing-kirja. Joku ystävällinen sielu vaan oli jättänyt kirjansa bookcrossing-hyllyyn muiden otettavaksi varustettuna "Vapaasti kiertoon, ole hyvä!" -post-it-tarralla. Koska olen jokseenkin puusilmä ja havaintojen tekokykyni (ja päättelykykyni) puutteet saa itsenikin toisinaan hämilleen, niin en minä tietenkään huomannut, että en ottanut mukaani mitään "oikeaa" bookcrossing-kirjaa vaan jonkun bookcrossing-wannaben. Tämä on ihan elämäni tarina-osastoa. Mun suunnitelmat ja tekoset ym. you name it, eivät koskaan mene niin kuin olen ne suunnitellut vaan niihin tulee aina joku outo lisäaspekti. Tilanteen ironiaa lisää se, että kaikki kolme muuta hyllyssä ollutta kirjaa taisi olla ihan bookcrossingiin rekisteröityjä, mutta silti onnistuin valitsemaan sen ainoan joka ei ollut. Heh. Pakko siteerata niitä ärsyttäviä DNA-mainoksia: elämä on. Taidan nyt rekisteröidä itse upean löytöni bookcrossingiin ja pistää sen kiertoon, kun jossain vaiheessa saan sen luettua.

Älä unta näe!

(Not What You Think)
Melissa Hill
Helmi 2006

Laura Fanningilla on ihana Neil, lahjakkuutta vaikka muille jakaa ja uusi ikioma korufirma. Hänen parhaalla ystävällään Nicola Petersillä on oma koti, mukava työ ja suklaasilmäinen Ken. Hohdokas Helen Jackson on saavuttanut kaiken.

Mutta asiat eivät aina ole sitä miltä näyttävät. Eikä aina ole helppo olla ystävä.

Älä unta näe! kertoo raikkaasti kolme nuoren naisen elämästä tuulisessa Dublinissa.


Nappasin tämän ihan sattumalta kirjaston hyllystä ja lainasin pelkästään sen takia, että tämä sijoittui Irlantiin. Ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Täytyy sanoa, että alkuperäinen "Not What You Think" on todella osuva nimi tälle kirjalle, koska oikeastaan mikään ei ole niin kuin olettaa. Siis aika perinteistä viihdettä tämä on, mutta rakenteeltaan toi mieleen jännärin. Juoni etenee ihan tavallisesti ja niin kuin voi olettaakin, jos on yhtään lukenut tämän genren kirjallisuutta, mutta sitten yhtäkkiä tapahtuukin jotain sellaista, joka laittaa asiat ihan uuteen valoon. Vau. Yllätti minut monta kertaa. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, mutta täytyy tunnustaa että kirjassa oli potkua! Ei ollenkaan huonoa viihdettä.

Rei Shimura yakuzan jäljillä

(Girl in a Box)

Sujata Massey

Gummerus 2008

Kroonisesta rahapulasta kärsivä amatöörietsivä Rei Shimura saa keikkatöitä tokiolaisesta Mitsutanin luksustavaratalosta. Kyseessä ei ole ihan tavallinen myyjättären pesti. Rein todellinen työnantaja on Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ja hänen tehtävänsä on selvittää Japanin mafian eli yakuzan hämäräpuuhia tavaratalossa.Mitsutanin myyjättäreksi päästäkseen

Tehtävä on vaativa ja vaarallinen, mutta tarjoaa Reille mahdollisuuden uudistaa garderobinsa designvaatteilla – työnantajan laskuun. Rei ja hänen napakorunsa kuitenkin herättävät Mitsutanin johtoportaassa ei-toivottua mielenkiintoa. Selättääkseen yakuzan kelmit Rein on turvauduttava sekä luovuuteensa että vähemmän tavanomaisiin keinoihin.

Vähän erilainen Rei Shimura -tarina, kun ei liikuttu antikkimaailmassa. Lähtötilannekin oli erilainen kuin yleensä, koska Rei oli tietoisesti lähtenyt suorittamaan vaarallista tehtävää. Jotenkin synkempi kuin aiemmat sarjan kirjat. En oikein tiedä pidinkö tästä muutoksesta vaikka ei tämä huono ollut. Kaipaan kai niitä antiikkijuttuja ja Neiti Etsivä-meininkiä, koska ne tekivät sarjasta niin omanlaisensa. Toisaalta vaihtelu virkistää ja odotan mielenkiinnolla mitä seuraavassa osassa tapahtuu. Muuta negatiivista sanottavaa ei ole, mutta lopussa oli kyllä yksi kohta, joka olisi kaivannut selvitystä.

Rei Shimura taifuunin silmässä

(The Typhoon Lover)

Sujata Massey

Gummerus 2007

Antiikkikauppias, amatöörietsivä Rei Shimura saa Yhdysvaltain tiedustelupalvelulta huippusalaisen toimeksiannon Japanissa.

Rein tehtävä on paikallistaa Bagdadin kansallismuseosta vohkittu antiikkiruukku. Jäljet johtavat Rein entisen rakastetun Takeon kesäasunnolle. Jälleennäkeminen on seurauksiltaan yhtä järisyttävä kuin Tokiota samaan aikaan ravisteleva taifuuni.

Pian Rein kintereillä kärkkyvät skandaalilehdistö, paikalliset gangsterit, turkkilainen antiikkikauppias sekä Japanin ympäristöministeri. Onnistuupa Rei suututtamaan epäjapanilaisilla käytöksellään myös tokiolaiset sukulaisensa. Lainsuojaton ja pennitön Rei ryhtyy uhkayritykseen joka voi tietää makeaa voittoa, elinikäistä porttikieltoa Japaniin – tai pikaista kuolemaa.

Vuosi alkoi mukavasti Rei Shimuran miellyttävässä seurassa. Tykkään kovasti Rei Shimurasta ja hänen seikkailuistaan, kun tapahtumapaikkana vielä on kiehtova Japani. En usko, että Japani pitemmän päälle minua kauheasti miellyttäisi, mutta olisihan siellä jännää käydä. Kirjasta sen verran, että ei mulla ole oikeastaan muuta kritisoitavaa kuin yksi kohta kirjassa, jossa Rein ja erään toisen henkilön käyttäytyminen oli minusta erittäin epäuskottavaa. En kerro mikä kohta se oli, mutta mietin vaan koko ajan, että come on people, ette te oikeasti voi käyttäytyä noin. Toisen henkilön käytökselle muka annettiin hiukan myöhemmin selitys, mutta minusta se oli aika huono ja Rein käytös oli ihan epäuskottavaa. Rein miesasiat muuten ärsyttivät. Varsinkin, kun minusta sama kuvio toistuu suunnilleen joka kirjassa: Rei salailee asioita ja yllätys yllätys, ongelmiahan siitä seuraa. Pöh, en jaksa lukea sellaista soutamista ja huopaamista joka kirjassa. Lukukokemuksena silti hyvinkin positiivinen. Jatkan heti sarjan seuraavaan osaan, jossa onkin sitten vähän muutoksia ilmassa...

Vuoden 2009 kirjalliset haasteet

Uusi vuosi alkoi ja sen kunniaksi päätin tehdä lukemisestani hieman suunnitelmallisempaa. En perinteisesti ole ollut kovinkaan kummoinen suunnitelmien pitäjä, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee. Tunnen jonkinlaista aloitekyvyttömyyttä lukemisen suhteen ja osittain siitä syystä perustin tämän blogin; luen kyllä mielelläni, mutta en vaan saa tartuttua kirjaan sillä helppoudella kuin joskus ennen. On vaan liian paljon muita häiriötekijöitä. Kannustaakseni itseäni lukemaan haastoin itseni Librarythingin 50 Book Challenge ryhmässä lukemaan 50 kirjaa tänä vuonna.

Lisäksi tein vuodelle teemakuukausia tai paremminkin teemakausia, jotka toivottavasti puhaltavat lukemiseni uuteen liekkiin.

Tammikuu: saan lukea mitä vaan. Pitää lukea ensin lukemista odottavat kirjat alta pois.
Helmi-maaliskuu: fantasiaa, jos saisin vihdoinkin luettua viimeisen Harry Potterin ja kaikki Narnian tarinat...
Huhti-toukokuu: romantiikkaa/chick litiä, vähän mielikuvituksetonta ehkä, kun kaikki lisääntyy ja uutta syntyy ja niin edelleen. Eikö rakastuminen yleensä liitetä kevääseen?
Kesä-elokuu: dekkareita/jännitystä. No niitä nyt vaan on kiva lukea kesällä.
Syys-lokakuu: klassikoita, mietin kyllä vähän, että onko liian raskasta lukea kuivakoita klassikoita syksyllä, joka on ylivoimaisesti parhaat vuodenajat -listani pohjalla, mutta menköön. Ja tiedän kyllä, että klassikot eivät ole kuivia, mutta jotenkin assosioin sanan klassikko paksuun ja pölyiseen kirjaan, joka on pitkä kuin nälkävuosi ja yhtä hauskakin. Pitää yrittää päästä tästä ikävästä mielleyhtymästä...
Marras-joulukuu: suomalainen kaunokirjallisuus, ihan vaan siitä syystä, että minulla on syvään juurtuneita ennakkoluuloja suomalaista kirjallisuutta kohtaan ja vuodenaika on sopiva, kun Itsenäisyyspäivä on joulukuun alussa.

No niin siinäpä ne suunnitelmat. Kai mun nyt pitää yrittää pitää ne, kun kerran tein niistä julkisiakin.