Kesäkuun lukumaratonin lukukokemukset

Minun on pitänyt kirjoittaa niistä kesäkuun lukumaratonin kirjoista jo monta viikkoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Olen elänyt sellaisessa kirjablogi-pimennossa viime aikoina, että tämän kesän toinenkin lukumaraton ehti mennä ohi ennen kuin ehdin kirjoittamaan edes siitä ensimmäisestä. Hupsista. Harmi muuten, että missasin sen toisen lukumaratonin, koska olen kesälomalla ja minulla on oikein koukuttava kirja meneillään. Olisin mielelläni ahminut sitä maratonin puitteissa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Tässä kuitenkin muutama sananen niistä kesäkuun kirjoista.

Pahan jäljillä

Trace

Patricia Cornwell 2004

Otava 2007

379 s.

Vietin teini-ikäni lukien Kay Scarpettan tutkimuksista. En tiedä, mitä se kertoo minusta, että Patricia Cornwellin romaanit olivat  ensimmäisiä ns. aikuisten kirjoja, joita aloin lukemaan. Kirjavalintani taisivat olla vähän synkkiä teinitytölle ja kasvoin varmaan hieman kieroon niiden takia. En tiedä ruokkivatko kirjat jo olemassa olevaa uteliaisuutta vai syntyikö kiinnostus kirjojen seurauksena, mutta lopputuloksena kuitenkin oli kiinnostus kuolemansyyntutkintaan ja sarjamurhaajiin ynnä muihin elämän synkempiin puoliin. 

Tässä ehti kuitenkin vierähtää monta monituista vuotta siitä, kun viimeksi luin Scarpettan tutkimuksista. Täytyy sanoa, että en oikein muistanut aiempia tapahtumia, mikä hieman häiritsi. Mietin myös sitä, että onko kirjan maailma ihan oikeasti joidenkin ihmisten todellisuutta. Hieman vinksahtanutta oli meno.. Näin monen vuoden tauon jälkeen en ollut kovinkaan vaikuttunut Cornwellin kirjoitustaidoista. Tai saattoi tämä olla muuten vain sarjan heikompia teoksia, mutta olen itsekin muuttunut lukijana vuosien varrella enkä todellakaan aio ruveta kahlaamaan alkupään teoksia uudelleen voidakseni verrata (Temple Brooks Gault tosin on jäänyt ikuisesti mieleeni enkä enää edes muista, mistä syystä). Kirjan vanhat tutut hahmot, mitä niistä sanoisi.. Oikeastaan minulla on ehkä aina ollut vähän sellainen ongelma, että en saa otetta kirjan hahmoista, enkä suuremmin välitä mitä heille tapahtuu tai mitä heidän mielessään liikkuu. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus, Pete Marino, Scarpettan uskollinen aisapari. Räävitön, viinaan menevä etsivä Marino on aina ollut sarjan suosikkihahmoni eikä vuodet ole muuttaneet sitä mitenkään. Ihmettelen kyllä itsekin, että mikä Marinossa on vedonnut teini-ikäiseen tyttöön. Marino on kävelevä dekkarikirjallisuuden renttu etsivä -klisee, mutta pitäydyn kannassani, että hän on sarjan mielenkiintoisin ja liikuttavin hahmo. Summa summarum, melko köykäinen teos, mutta ehkäpä palaan sarjan pariin vielä joskus.

Vaarallinen juhannus

Farlig Midsommar

Tove Jansson 1957

WSOY Loisto pokkari 2008

140 s.  

Muumi-kirjat ovat olleet jo kauan lukulistalla. Luen kirjasarjojen eri osat ilmestymisjärjestyksessä enkä voi jättää televisiosarjoista jaksoja väliin enkä missään nimessä katsoa jaksoja väärässä järjestyksessä. Epäortodoksisesti kuitenkin luin tämän sarjan viidennen(!) osan ennen muita (kävin kyllä hetken aikaa henkistä kamppailua, että ehtisinkö jollain konstilla lukea aiemmat osat ensin, mutta tuomitsin sen mahdottomaksi). Luulen, että Muumi-sarja ei ole niin jatkuvajuoninen, että sen epäjärjestyksessä lukemisesta olisi muuta haittaa kuin ehkä pieni kalvava tunne neurootikon korvien välissä.

Niin ne Muumit. Tämän kanssa oli sama juttu, kun Pikku Prinssin. Kummatkin ovat ihan hirmu herttaisia ja söpöjä ja täynnä kätkettyä viisautta. Ja herttaiset ja söpöt asiat eivät ole yhtään minun juttu, koiranpennut ja eläinlapset yleisesti ottaen  joo, mutta muuten... Niin ei. Pitää silti huomauttaa, että jos ihan todella rupeaa miettimään tätä tarinaa niin tässäkin on kyllä aika synkät sävynsä. Melkoisen karua joutua jättämään tulvan alle jäänyt kotinsa ja pelastautua kelluvaan teatteriin. Sen jälkeen Muumipeikko ja Niiskuneiti vielä eksyivät muista. Miska oli myös ajatuksia herättävä hahmo. Jos tämä kaikki kääntyisi reaalimaailmaan niin kyllä siinä olisi pureksittavaa pitemmäksi aikaa. Itse lukuhetkellä tämä ei silti vain oikein koskettanut. En saanut tästä sen suurempia oivalluksia. Ihan kiva kyllä, mutta sain paljon enemmän ajattelemisen aihetta em. Scarpettasta. Voisin kyllä silti kuvitella lukevani lisää Muumeja joskus, ehkä näitä pitää lukea enemmän, että pääsee sisään niiden maailmaan? 

Tässäpä nämä kesäkuun maraton-kirjat. Minulla olisi useampi kirja helmikuulta tähän hetkeen, joista voisi kirjoittaa jotain. Pitää ehkä yrittää tehdä jonkinlaisia lyhyitä yhteenvetoja jos pääsisi sillä lailla kiinni taas tähän bloggaamiseen.

Ihan tavallisena päivänä

Case Histories
Kate Atkinson 2004
Schildts & Söderströms 2.p 2013
294 s.

Jackson Brodie, entinen sotilas, entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä saa hoidettavakseen kolme jo vuosia sitten tapahtunutta katoamistapausta. 

Isänsä kuoltua sisarukset Amelia ja Julia haluavat vihdoin selvittää mitä tapahtui heidän kolmivuotiaalle sisarelleen Olivialle, joka katosi yli 30 vuotta aiemmin vuonna 1970. 

Theon elämän keskipiste, tytär Laura, on ensimmäistä päivää kesätöissä isänsä asianajotoimistossa, kun golf-paitaan pukeutunut mies ryntää toimistoon ja puukottaa Lauran kuoliaaksi. Kymmenen vuotta myöhemmin tapaus on edelleen selvittämättä ja Lauran muisto Theon mielessä yhtä elävä kuin eilispäivä.

Michelle on 18-vuotiaana vastasyntyneen vauvan äiti ja Keithin tuore vaimo. Eräänä aamuna Keith herättää vahingossa vauvan ja Michellen pinna katkeaa. Hän ryntää hakemaan kirveen ja iskee sen Keithin päähän. Mitä tapahtuu Michellen vauvalle, kun Michelle kärsii tuomionsa vankilassa ja vapauduttuaan katoaa sukulaistensa ulottumatttomiin?  

Selvittäessään näitä kolmea näennäisesti täysin erillistä juttua Jackson käy samalla läpi omaa lapsuudentraumaansa ja avioeroaan ja huomaa, että vastoin odotuksia tapaukset ovat kytkeytyneet toisiinsa.

Kateissa ollutta ja Saarnaajan kiihottamaa dekkarinnälkääni ruokkiakseni luin tämän Hulluilta päiviltä mukaan napatun dekkarin. Haluaisin sanoa "dekkarin", koska tämä oli melkoinen epädekkari. Puitteet on toki kunnossa, on yksityisetsivä ja monta mutkikasta ja raadollista tapausta selvitettävänä, mutta tämä on tavallista dekkaria huomattavasti kaunokirjallisempi ja keskittyy paljon enemmän kirjan henkilöiden mielenliikkeiden kuvaamiseen. Tapaukset tulevat ratkaistuksi melkein ohimennen.

Kirjan alku oli minusta äärimmäisen mielenkiintoinen. Tarina alkaa kolmella tapauskertomuksella, jotka kaikki ovat järkyttäviä ja psykologisesti mielenkiintoisia. Tässä vaiheessa olin todella innoissani, mutta sitten, seuraavat 200 sivua ovat rönsyileviä kuvauksia tapauksiin liittyvien ihmisten mielenliikkeistä. Tapahtumat ratkeavat niin ohimennen ja yhtäkkiä, että mulle jäi tästä vaan jotenkin hölmistynyt olo. Lopussa tapauksille annettiin ratkaisut ja ne olivat minusta alun tapauskertomusten tavoin todella mielenkiintoisia ja yllättäviäkin. Tykkäsin siis alusta ja tykkäsin lopusta, joka onnistui yllättämään minut, mutta välissä olevat 200 sivua olivat minusta vaan jotenkin epäkiinnostavia. Tai  ei epäkiinnostavia, mutta ei vaan tullut sellaista pakko lukea fiilistä, lukemiseen meni paljon kauemmin kuin odotin. 

Ei missään nimessä huono kirja ja kaikki löytämäni arviot tästä ovat jokseenkin ylistäviä, joten olen ilmeisesti vähemmistössä, kun en täysin lämmennyt tälle. Aion silti lukea sarjan seuraavat osat.

Loppuun laitan kirjasta lainauksen, joka tuntui uppoavan syvälle lukuhetkellä.

"Olisi pitänyt opiskella luonnontieteitä eikä istua päivät pitkät nenä romaanissa. Romaaneista sai aivan väärän kuvan elämästä, niissä valehdeltiin ja annettiin ymmärtää, että oli olemassa loppuja, vaikka tosiasiassa mitään loppuja ei ollut, kaikki vain jatkui ja jatkui ja jatkui."

Saarnaaja

Predikanten
Camilla Läckberg
Schildts Kustannus (Atschi Pokkari)
2. painos 2011

Pikkupoika löytää alastoman nuoren naisen ruumiin kuilun pohjalta. Kaikkien yllätykseksi ruumiin alta löytyy vielä 24 vuotta aiemmin kadonneiden kahden nuoren naisen luurangot. Mitä yhteistä 70-luvun lopussa kadonneilla nuorilla naisilla ja nyt löytyneellä naisella on? Onko murhaaja aktivoitunut uudelleen vuosikymmenien jälkeen vai onko liikkeellä kopiomurhaaja? 

Tanumsheden poliisilaitoksen konstaapeli Patrik Hedström viettää kesälomaa kahdeksannella kuukaudella raskaana olevan avovaimonsa Erican kanssa, kun hänen hätyytetään johtamaan tutkintaa. Pian tutkinta kalvaa Patrikia päivin ja öin ja paineet kasvavat kun neljäs nuori nainen katoaa. 

Ärsyttävän Beckyn kohellusten jälkeen halusin jotain täysin erilaista ja tämä sopi siihen tarkoitukseen hyvin. Luin sarjan ensimmäisen osan, Jääprinsessan, jo yli neljä vuotta sitten ja muistikuvat siitä olivat jokseenkin hatarat. Se ei sinänsä haitannut lukukokemusta, mutta silti jotenkin sarjan ollessa kyseessä kivempi lukea kirja, kun muistaa vielä edellisen osan tapahtumat ja ihmiset. En oikein voi verrata tätä siihen ekaan osaan, kun en muista sitä niin hyvin, mutta olen Jääprinsessasta näköjään kirjoittanut, että "aika surullinen tarina siitä, miten kauan aikaa sitten tapahtunut tragedia on muuttanut pysyvästi ihmisten elämän eikä kukaan ole päässyt vapaaksi tapahtuneesta". Se pätee aika hyvin tähänkin, menneisyyden tapahtumat ovat jättäneet jälkensä ihmisiin ja kuilu ihmisten välillä on kasvanut kasvamistaan. 

Ihan kelpo dekkari. Tunsin erityistä tyytyväisyyttä itseeni, kun tajusin yhden jutun jo paljon ennen kirjan poliiseja, mutta en sitten kuitenkin kyennyt täysin arvaamaan loppuratkaisua. Seuraavan osan aion lukea vähän nopeammalla aikataululla kuin mitä näiden kahden ekan osan välissä vierähti. Kiinnostaa kovasti lukea miten Erican ja Patrikin perhe-elämä lähtee rullaamaan, mutta myös miten Martinia onnistaa naisrintamalla. Haluaisin myös uskoa, että Gösta pystyy vastustamaan Ernstin huonoa vaikutusta ja hoitaa hommansa kunnialla. Tarina päättyi myös Erican siskon Annan osalta kiinnostavasti ja toivon, että Anna vielä kykenee nousemaan väkivaltaista miestään vastaan. Siinäkin siis yksi sivujuonne, minkä eteneminen kiinnostaa. 

Sain muuten pitkästä aikaa yhden maan lisää.

Reading globally: Ruotsi          

Dead Man Waltzing

Ella Barrick 2012
Obsidian 2012

Tämä jatkaa Ballroom Dance Mystery -sarjaa, jonka ensimmäisen osan luin heinäkuussa. Tässä kirjassa murhatuksi tulee tanssisalien legenda Corinne Blakely. Stacy itse ei joudu tällä kertaa syytettyjen penkille, mutta Stacyn studiolla työskentelevä Maurice sen sijaan joutuu. Maurice oli Corinnen aviomies numero kaksi kauan aikaa sitten, mutta he ovat pysyneet läheisinä ystävinä vuosien saatossa. Kuolemansa aikoihin Corinne oli aikeissa julkaista elämäkertansa, joka olisi paljastunut arkoja asioita monista ihmisistä, ja näin ollen monellakin olisi motiivi murhata Corinne ja estää salaisuuksien julkitulo. Poliisi sen sijaan on vakuuttunut, että Maurice on syyllinen ja niinpä Stacy sekaantuu juttuun pelastaakseen ystävänsä ja työntekijänsä.

Tämä oli yhtä kepeä ja helppolukuinen kuin edeltäjänsäkin. Oikein oivallinen  aivojen nollauskirja Tuulen viemää jälkeen. Eipä tästä oikein muuta sanottavaa ole. Odotan innolla, miten Stacyn ja Tavin suhde etenee. Ilmassa on selkeästi romanssin siemeniä. Kirjan lopussa oli pieni näyte seuraavasta osasta ja epäilen, että joudun tilaamaan sen nettikirjakaupasta, kun se julkaistaan ensi keväänä

'

Huomasin muuten juuri, että Laura DiSilverio, jonka pseudonyymi Ella Barrick on, kirjoittaa useampaakin dekkarisarjaa. Pitääkin ehkä tutustua niihin lähemmin.

Tällä kirjalla valloitin Virginian. 

Quickstep to Murder

Quickstep to Murder

A Ballroom Dance Mystery

Ella Barrick

Obsidian 2011

Q-kirjaimella alkavia kirjoja ei ole hirveän helppo löytää. Päämotiivi tämän kirjan ostamiseen oli se, että saisin Q-kirjaimen pois aakkoshaaste-listaltani. Ja kansitekstin perusteella kirja kuulosti ihan mukiin menevältä. 

Tämä on siis tanssisalimysteeri (Olenko se vain minä vai kuulostaako vähän tökeröltä? Anteeksi, mutta en seuraa kilpatanssia enkä tiedä alan sanastoa.). Kilpatassija ja tanssinopettaja Stacy Graysin löytää tanssipartnerinsa ja entisen kihlattunsa Rafen heidän yhdessä omistamansa tanssistudion salista murhattuna. Koska Stacy on vain muutamaa kuukautta aiemmin saanut Rafen kiinni vieraista ja heillä on ollut erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan tanssistudiota tulisi lähteä viemään, Stacysta tulee nopeasti poliisin ykkösepäilty. Sitten kuvaan astuu vielä Rafen vieraantunut velipuoli, joka perii veljensä osuuden studiosta. Lopulta oikea murhaaja saadaan kiinni. 

Tätä on kuvailtu sanoilla cozy mystery ja kun tutkailin internetin ihmeellisyyksiä saadakseni selville, mitä sillä oikein tarkoitetaan, löysin tämän sivuston Cozy-Mystery.Com. Kuulostaa varsin sopivalta genreltä. Nokkela naispäähenkilö, joka ei ole poliisi tai muu viranomainen, kirjassa ei verta juuri vuodateta, tarinassa on useampia mutkia ja koukkuja ja se on humoristinen. Cozy mystery noin pähkinänkuoressa. Minä viihdyin hyvin tämän parissa ja suunnittelen jo sarjan toisen osan lukemista. Tämä on siis sarjan aloitusosa. Voisin kuvitella, että Stephanie Plumista pitävät tykkäisivät tästä.    

Karvat pystyssä

Karvat pystyssä
Nuuskijatutkimuksia

Dog On It
A Chet and Bernie Mystery

Spencer Quinn 2008
WSOY 2011


Karvaisten etsivien ja kovaksikeitettyjen dekkarien ystäville!

Ole hyvä, taputa Chetiä! Se on Nuuskijatutkimusten kaiken nähnyt ja siksi lakoninen mutta sitäkin rakastettavampi kertoja, joka tykkää hunajamuroista ja kovasta vauhdista. Se ymmärtää enemmän kuin antaa ymmärtää, ja vaikka se ei selvinnyt poliisikoirakoulusta, se työskentelee yksityisetsivä Bernien parina tämän etsivätoimistossa. Bernie taas on ihan oikea poliisi, joskin syystä, jota Chet ei vielä tiedä, hän on siirtynyt yksityisyrittäjäksi.

Bernie saa eronneelta Cynthia Chamblissilta tehtäväksi etsiä tämän kadonnut 15-vuotias tytär Madison. Chet on kuullut, että Berniellä on pahoja kassavirtaongelmia, ja vaikka se ei tiedäkään mitä ne ovat, se auttaa parhaansa mukaan. Chetin ja Bernien nenät näyttävät suunnan ja venäläiset grynderit vauhdin, kun etsiväpari yrittää saada teinityttöä kodin turvaan ja pysyä itsekin hengissä.

Myrkkypuun siemenen jälkeen piti saada jotain mahdollisimman erilaista luettavaa eikä oman kirjahyllyn antimet houkuttanut. Annoin itselleni luvan käydä vaihteeksi kirjastossa ja tämä herätti huomioni heti. Dekkari kerrottuna koiran näkökulmasta! Ajatus kuulosti niin hurmaavalta, että oli pakko lainata. Miten tätä nyt kuvailisi, venytti jonkin verran realistisuuden rajoja, mutta oli niin leppoisaa luettavaa, että lukukokemus oli hyvä. Ja tykkään niin paljon koirista, että jos tälle suomennetaan jatkoa, luen nekin. Chetin ja Bernien tutkimuksia on ilmestynyt tähän mennessä neljän romaanin verran ja tämä oli siis sarjan aloitus, ehkäpä jatkoa tulee suomeksikin jossain vaiheessa.

Kuva

Rei Shimura Havaijilla

(Shimura Trouble)

Sujata Massey

Gummerus 2009

Rei Shimuran pesti tiedusteluagenttina päättyy, ja Rei palaa kotiin Kaliforniaan, sillä sairas isä kaipaa hoivaa. Rauha rikkoontuu, kun koko Shimuran klaani saa oudon kutsun: suvun havaijilainen patriarkka viettää 88-vuotisjuhliaan! Kukaan Shimuroista ei ole tiennyt, että isotädin sukuhaara elää niinkin lähellä.

Pian Havaijille saavuttuaan Rei huomaa, että sukulaisilla on muutakin mielessään kuin pelkät kekkerit. Vastahankaisesti hän suostuu selvittämään sukua vuosikymmeniä vaivannutta maanomistuskiistaa. Tutkimukset pysähtyvät kuin seinään, kun maastopalo on viedä juhlavierailta hengen. Kaiken kukkuraksi serkkupoika saa syytteen tuhopoltosta. Onneksi hätiin rientää Rein entinen esimies Michael. Kun paikalle pölähtää vielä Rein vanha heila Hugh Glendenning, tiedossa on kuumaakin kuumempi viikko.

Rei Shimura Havaijilla on amatöörietsivästä kertovan suositun dekkarisarjan päätösosa. Leppeät pasaatituulet puhaltavat, ja vannoutuneille Shimura-faneille on tarjolla mukava yllätys.

Höh, nyt kyllä tulee ikävä Reitä. Viihdyttävä kirja niin kuin Rei Shimuran seikkailut ovat yleensäkin olleet. Rein seikkailuille tuli ihan mukava, joskin yllättävä päätös. Minusta päätös oli ehkä vähän epäuskottava, mutta en sano siitä sen enempää, etten paljastaisi liikaa.

Kuva

Syvyyden avaimet

Tuula Mai Salmela
Tammi 2005


Maana Santanen on juuri saanut valmiiksi geeniteknologiaa käsittelevän väitöskirjansa ja viettää lokoisia kesäpäiviä sateisessa Helsingissä. Työuupumuksen vuoksi sairauslomalle passitettu huippututkija keskittyy hoitamaan ystävänsä koiranpentua ja etsimään miesseuraa internetin deittipalstoilta. Kun tutkijakollega Rauli Renberg löydetään surmattuna Vanhankaupunginlahdelta, Maana ajautuu tahtomattaan keskelle murhatutkimuksia.

Samaan aikaan Maana ja hänen espanjalainen kollegansa Antonio Bustamente saavat rahakkaan tarjouksen: kyseenalaisista toimintatavoistaan tunnettu kansainvälinen yritys haluaa ostaa option heidän muuntogeenisiä papuja käsittelevään tutkimukseensa. Kilpailu apurahoista ja paikoista tutkimusprojekteissa on kovaa, ja salaperäinen oferta tulee kuin taivaan lahjana taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppailevalle Maanalle. Mutta isoille rahoille tuntuisi löytyvän muitakin ottajia: Vantaanjoen tulviessa kesäisessä Helsingissä uuden, käänteentekevän tieteenalan mukanaan tuomia rikkauksia hamuaa yllättävän moni ahnas käsi.

Syvyyden avaimet on Tuula Mai Salmelan toinen Maana Santanen -dekkari. Kirjailijan esikoisromaani Katajanokka kello kymmenen ilmestyi vuonna 2004.


Tykkäsin toisesta Maana Santanen -dekkarista enemmän kuin ensimmäisestä. Minusta tämä oli ehyempi kokonaisuus. Yksi juttu minua kuitenkin jäi vaivaamaan liittyen tuohon sivujuoneen ofertasta. En tiedä olenko vähän yksinkertainen, mutta minusta yksi juonenpätkä oli täysin turha tai ainakaan en tajunnut miten se liittyi mihinkään. Unohtiko kirjailija viedä ajatuksensa loppuun vai tuleeko asialle selitys kolmannessa osassa, joka näyttäisi liittyvän samaan asiaan? Jää nähtäväksi.


Kuva ja esittelyteksti

Katajanokka kello kymmenen

Tuula Mai Salmela
Tammi 2004


Kun biologi Maana Santanen liittyy ystäviensä painostuksesta paikalliseen orkideayhdistykseen, hän joutuu keskelle tapahtumasarjaa, joka kärjistyy murhaan.

Näky revittyjen valkoisten kukkien peittämästä Mirva Granqvistin ruumiista ei jätä häntä rauhaan. Vastoin murharyhmän poliisien varoitusta Maana lähtee ratkomaan arvoitukseksi jääneen diplomaatin lesken kohtaloa. Katajanokan jugendmiljöö muuttuu hiipivän uhkan näyttämöksi, jossa Maanan kaikki siihenastisen elämän perustukset alkavat horjua.

Tuula Mai Salmela esittelee kiinnostavan ja raikkaan uuden sankarittaren. Maana Santanen on paitsi kunnianhimoinen geenitutkija, myös akateeminen köyhä, joka sinnittelee kuolleen miehensä konkurssipesän veloissa. Yliopistollisen tulosvastuun ja sinkkuuden paineissa elävä kaupunkilaisnainen ei rohkeudestaan huolimatta ole palkkää terästä.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Helsingin Katajanokan lisäksi Kaisaniemen kasvitieteen laitokselle ja 1990-luvun laman jälkeisiin vuosiin. Katajanokka kello kymmenen on jännittävän rikosromaanin lisäksi kertomus suuresta menetyksestä, siitä toipumisesta ja yrityksistä saavuttaa niin sisäinen kuin ulkoinen rauha.


Maana Santanen oli varsin kiinnostava sankaritar. Minusta oli aika mielenkiintoista, että ihminen, joka selvästi tuntee vastahakoisuutta geenitekniikkaa kohtaan, tekee sitä kuitenkin työkseen. Ei ole nyt oikein mitään sanottavaa. Ihan ok dekkari. Luen kaksi seuraavaa osaa nyt heti perään, kun satuin lainaamaan kaikki osat kerralla.

Kuva

Stylesin tapaus

(The Mysterious Affair at Styles)
Agatha Christie

Agatha Christien esikoisdekkari, tragedia Essexissä. Rikas nainen myrkytetty. Vain harvassa murhatapauksessa syyllisehdokas on näin selvä: vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, tosi lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan naapuritalon kauniin rouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältäpäin teljettyjen ovien takana eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla? Ja entä kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että koko talo on täynnä ahneita haita, kaikki rahantarpeessa. Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon strykniiniä, liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kokoaa pikku ideoita kuin kortteja korttitaloon. Kunnes puuttuva rengas löytyy, suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialainen on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa.


Ensimmäinen Agatha Christie -dekkarini! Ei kyllä jää viimeiseksi. Mukavan leppoisa tunnelma ja kieputteli sinne tänne. En usko, että minusta tulisi kummoinen salapoliisi, niin huonosti seurasin johtolankoja. En vain oikein pitänyt Poirotista hahmona... Ärsytti se itsetyytyväisyys. Ja kertojana toiminut Hastings oli jotenkin lapsellinen. Mutta kiva perusdekkari kuitenkin.

Jääprinsessa

(Isprinsessan)
Camilla Läckberg
Loisto 2007


Talo oli tyhjä ja autio. Kylmyys tunkeutui sisään joka nurkasta. Kylpyammeeseen oli muodostunut ohut jääkerros. Iho oli alkanut muuttua aavistuksen sinertäväksi. Miehen mielestä nainen näytti prinsessalta maatessaan kylpyammeessa. Jääprinsessalta.

Mies istui jääkylmällä lattialla, mutta kylmyys ei haitannut häntä lainkaan. Hän ojensi kätensä ja kosketti naista. Naisen ranteista vuotava veri oli hyytynyt kauan sitten. Mies rakasti naista nyt enemmän kuin koskaan . Hän hyväili anisen kättä, aivan kuin olisi hyväillyt sielua, joka oli jo paennut ruumiista. Lähtiessään hän ei kääntynyt katsomaan taakseen. Hän ei halunnut hyvästellä, he tapaisivat vielä.

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat kuljettaneet Ericaa ja Alexandraa eri suuntiin; toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Onko kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt kaunotar voinut tehdä itsemurhan? Mikä hänen elämässään oli ollut näin pahasti pielessä? Oliko kyseessä sittenkään itsemurha? Talvihorroksessa uinuva Fjällbacka alkaa vähitellen paljastaa salaisuuksiaan. Tuttu ympäristö muuttuukin vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä.


Olipa kiva lukea pitkästä aikaa hyvä dekkari. Sujuvasti kirjoitettu eikä liian ennalta arvattava. Oikeastaan aika surullinen tarina siitä, miten kauan aikaa sitten tapahtunut tragedia on muuttanut pysyvästi ihmisten elämän eikä kukaan ole päässyt vapaaksi tapahtuneesta. Ilmeisesti näitä Erica Falck -dekkareita on suomennettu vielä kaksi lisää, jotka aion kyllä ehdottomasti lukea.

Rei Shimura yakuzan jäljillä

(Girl in a Box)

Sujata Massey

Gummerus 2008

Kroonisesta rahapulasta kärsivä amatöörietsivä Rei Shimura saa keikkatöitä tokiolaisesta Mitsutanin luksustavaratalosta. Kyseessä ei ole ihan tavallinen myyjättären pesti. Rein todellinen työnantaja on Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ja hänen tehtävänsä on selvittää Japanin mafian eli yakuzan hämäräpuuhia tavaratalossa.Mitsutanin myyjättäreksi päästäkseen

Tehtävä on vaativa ja vaarallinen, mutta tarjoaa Reille mahdollisuuden uudistaa garderobinsa designvaatteilla – työnantajan laskuun. Rei ja hänen napakorunsa kuitenkin herättävät Mitsutanin johtoportaassa ei-toivottua mielenkiintoa. Selättääkseen yakuzan kelmit Rein on turvauduttava sekä luovuuteensa että vähemmän tavanomaisiin keinoihin.

Vähän erilainen Rei Shimura -tarina, kun ei liikuttu antikkimaailmassa. Lähtötilannekin oli erilainen kuin yleensä, koska Rei oli tietoisesti lähtenyt suorittamaan vaarallista tehtävää. Jotenkin synkempi kuin aiemmat sarjan kirjat. En oikein tiedä pidinkö tästä muutoksesta vaikka ei tämä huono ollut. Kaipaan kai niitä antiikkijuttuja ja Neiti Etsivä-meininkiä, koska ne tekivät sarjasta niin omanlaisensa. Toisaalta vaihtelu virkistää ja odotan mielenkiinnolla mitä seuraavassa osassa tapahtuu. Muuta negatiivista sanottavaa ei ole, mutta lopussa oli kyllä yksi kohta, joka olisi kaivannut selvitystä.

Rei Shimura taifuunin silmässä

(The Typhoon Lover)

Sujata Massey

Gummerus 2007

Antiikkikauppias, amatöörietsivä Rei Shimura saa Yhdysvaltain tiedustelupalvelulta huippusalaisen toimeksiannon Japanissa.

Rein tehtävä on paikallistaa Bagdadin kansallismuseosta vohkittu antiikkiruukku. Jäljet johtavat Rein entisen rakastetun Takeon kesäasunnolle. Jälleennäkeminen on seurauksiltaan yhtä järisyttävä kuin Tokiota samaan aikaan ravisteleva taifuuni.

Pian Rein kintereillä kärkkyvät skandaalilehdistö, paikalliset gangsterit, turkkilainen antiikkikauppias sekä Japanin ympäristöministeri. Onnistuupa Rei suututtamaan epäjapanilaisilla käytöksellään myös tokiolaiset sukulaisensa. Lainsuojaton ja pennitön Rei ryhtyy uhkayritykseen joka voi tietää makeaa voittoa, elinikäistä porttikieltoa Japaniin – tai pikaista kuolemaa.

Vuosi alkoi mukavasti Rei Shimuran miellyttävässä seurassa. Tykkään kovasti Rei Shimurasta ja hänen seikkailuistaan, kun tapahtumapaikkana vielä on kiehtova Japani. En usko, että Japani pitemmän päälle minua kauheasti miellyttäisi, mutta olisihan siellä jännää käydä. Kirjasta sen verran, että ei mulla ole oikeastaan muuta kritisoitavaa kuin yksi kohta kirjassa, jossa Rein ja erään toisen henkilön käyttäytyminen oli minusta erittäin epäuskottavaa. En kerro mikä kohta se oli, mutta mietin vaan koko ajan, että come on people, ette te oikeasti voi käyttäytyä noin. Toisen henkilön käytökselle muka annettiin hiukan myöhemmin selitys, mutta minusta se oli aika huono ja Rein käytös oli ihan epäuskottavaa. Rein miesasiat muuten ärsyttivät. Varsinkin, kun minusta sama kuvio toistuu suunnilleen joka kirjassa: Rei salailee asioita ja yllätys yllätys, ongelmiahan siitä seuraa. Pöh, en jaksa lukea sellaista soutamista ja huopaamista joka kirjassa. Lukukokemuksena silti hyvinkin positiivinen. Jatkan heti sarjan seuraavaan osaan, jossa onkin sitten vähän muutoksia ilmassa...

S niin kuin synti

(S is for Silence)

Sue Grafton

Gummerus 2007


"Kun Liza Mellincamp muistelee sitä miten viimeistä kertaa näki Violet Sullivanin, elävimpänä hänen mieleensä piirtyy Violetin japanilaisen silkkikimonon väri..."

Yhdysvaltain kansallispäivänä vuonna 1953 kalifornialaisen pikkukaupungin kaunotar Violet Sullivan laittautuu parhaimpiinsa ja lähtee katsomaan juhlapäivän ilotulitusta. Häntä ei nähdä enää koskaan Jotkut sanovat hänen karanneen toisen miehen matkaan. Toiset uskovat aviomiehen surmanneen hänet. Äidin selvittämätön kohtalo ei ole koskaan jätänyt Violetin tytärtä Daisya rauhaan. Yli 30 vuotta tapahtuman jälkeen hän palkkaa ysityisetsivä Kinsey Millhonen saadakseen tietää totuuden. Kinseyn yllätykseksi moni kaupungin asukkaista tietää Violetista paljon enemmän kuin haluaa paljastaa.


Löysin nämä Sue Graftonin aakkosdekkarit jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten ja Kinsey on ehdoton suosikkietsiväni. Tunnen jokseenkin sielunsukulaisuutta häntä kohtaan. Luulen, että jos minulle olisi kirjallinen vastine, se olisi aika lailla Kinseyn kaltainen. Itse kirjasta sen verran, että minusta tämä oli oikein kelpo dekkari. Sujuvaa tekstiä ja kaikkiin olennaisiin kysymyksiin tuli vastaukset. Uutena puolena oli se, että minäkertojan eli Kinseyn lisäksi välillä tarinaa seurattiin muiden ihmisten näkökulmista vuonna 1953. En muista, että aiemmissa kirjoissa olisi käytetty tätä tekniikkaa. Itse olen varsin ihastunut tällaiseen kerrontaan, jossa tarinaa seurataan useamman ihmisen näkökulmasta, joten minusta se oli varsin piristävää. Tykkäsin.

Murha laitumella

Olipas kiva lukea suomenkielellä, kun on koko alkuvuoden lukuna pelkästään englanninkielellä. Mutta mennäänpä itse asiaan.

Murha laitumella

(Glennkill)

Leonie Swann

WSOY 2007

Yksikään lammas ei saa jättää laumaa… mutta koskeeko sama sääntö myös paimenia?

Eräänä kesäaamuna makaa George Glenn, irlantilainen lammaspaimen, kasteisella ruohikolla hengettömänä, lapio rinnassaan. Lammaslauma on aluksi poissa tolaltaan, mutta neiti Maple, Glenkillin ja ehkä koko maailman viisain lammas, ryhtyy pohtimaan tapausta. Onneksi Georgella oli tapana lukea elikoilleen ääneen kaikenlaisia kertomuksia, ja niinpä hänen lampaansa ovatkin jo kohtalaisen perillä ihmisten aivoituksista ja rikosten selvittelyn peruspulmista.

Murhaaja palaa aina rikospaikalle, sanotaan, mutta ongelmaksi osoittautuu, kun kohta kaikki epäillyt käyskentelevät murhaniityllä. Pienen takapajulan asukkaat ovat huolissaan lähinnä kylänsä katastrofaalisista matkailunäkymistä, mutta lampaita mietityttää myös, kuka veisi ne Eurooppaan. Sen George oli eläimilleen ehtinyt jo luvata. Kun neiti Maplen älykkölampaat ryhtyvät ratkomaan murha-arvoitusta ja vaatimaan oikeutta, ei puolivillainen totuus riitä.

Murha laitumella on humoristisen makaaberi rikosromaani. Leonie Swannin esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty jo yli kahteenkymmeneen maahan.

Selkeästi omaperäisin dekkari, jonka olen koskaan lukenut. Tykkäsin kyllä kovasti. Etukäteen ajatus lampaista päähenkilöinä tuntui ehkä vähän oudolta, mutta ei se sitä ollutkaan. Kaikilla lampailla oli oma persoonallisuutensa ja kun asioita katsottiin lampaiden silmin niin juoni sai siitä kovasti lisäpotkua. Ainakin minua huvitti useaan otteeseen kun asioita katsottiin lammasperspektiivistä. Pari asiaa minua jäi vähän vaivaamaan, en oikein tajunnut niiden merkitystä lopputuloksen kannalta, mutta muuten oli oikein antoisa lukukokemus. Kertoi lampaiden lisäksi vähintään yhtä paljon ihmisistä. Hauska kirja.