Stitch'n Bitch. Neulojan käsikirja

Stitch'n Bitch. The Knitter's Handbook

Debbie Stoller 2003

Nemo 2005

Yllätin itsenikin ennen joulua innostumalla neulomisesta. Tietenkin olen neulonut aiemminkin ja tuntenut aika ajoin ohimenevää halua neuloa jotakin, mutta nyt innostuin siinä määrin, että neulomishalu ei mennyt ohi yhtä nopeasti kuin viikonloppu. Osaltaan siihen vaikutti se, että tajusin, että neulominen ei ole läheskään niin vaikeaa, mitä olen ajatellut ja lisäksi se, että olen lopen kyllästynyt kaikkiin kaupassa myytäviin 100 % akryylia oleviin riepuihin. Opettelemalla neulomaan ja ostamalla mieleistäni lankaa, voin neuloa itse juuri sellaisia juttuja kuin itse haluan. Lisäksi neulominen on rentouttavaa ja sikäli tyydyttävää, että näkee kättensä jäljen. Kylläpäs tästä muuten tuli neulomisen ylistyspuhe... Tämän hetkinen saldoni on siis kolme huivia. Joo, mennään sieltä mistä aita on matalin.. En oikeastaan edes haaveile mistään monimutkaisesta neulontaprojektista, minusta on vaan rentouttavaa tehdä käsilläni jotain samalla kun katson esim. elokuvaa.

Neulontaherännäisenä lainasin sitten tammikuussa kirjastosta tämän Debbie Stollerin aloittelijoille sopivan neulontaoppaan. Ensimäisessä osassa käydään läpi kaikki olennainen tieto, joita aloitteleva neuloja tarvitsee ja toinen osa puolestaan on omistettu neulontaohjeille. Neulontaohjeista osa oli minusta vähän omituisia, esim. neulebikinit? Haloo? En voisi kuvitella neulovani kaikkia juttuja, joihin tässä oli ohjeet, mutta sain toki ideoita. Lisäksi neulontaohjeiden yhteydessä oli lyhyet esittelyt ihmisestä, joka ohjeen oli antanut ja niitä oli mukavaa lukea. Ylipäänsä kirja oli minusta viihdyttävästi kirjoitettu ja alun tarina siitä, miten kirjoittajasta tuli neuloja maailmanlaajuisen Stitch'n Bitch -liikkeen aloittaja, oli mielenkiintoinen. Minusta tämä oli hauskasti kirjoitettu neulontaopas aloittelijoille ja käypä perusteos neulojan kirjahyllyyn. Olen suunnitellut, että voisin ostaa tämän itsellekin omaksi. 

Kukoistavat huonekasvit

Kukoistavat huonekasvit

Kasvata hyvinvoivia ja terveitä huonekasveja

The Complete Guide to Houseplants

Valerie Bradley 2006

Karisto 2007

Kukoistavat huonekasvit on monipuolinen ja helppokäyttöinen huonekasvien hoito-opas, joka sisältää runsaasti tietoa kodin eri huoneisiin sopivien kasvien valinnasta, niiden hoidosta ja säilyttämisestä rehevänä. Teos sisältää yli 300 värikuvaa, täydelliset hoito-ohjeet kustakin kasvista ja ja paljon käteviä kasviluetteloita ja vihjelaatikoita.

OIKEAT KASVIT OIKEISIIN TILOIHIN JA TILANTEISIIN

Opit sijoittamaan erilaisissa olosuhteissa viihtyvät - rehevälehtiset, kukkivat, tuoksuvat, köynnöstävät tai eksoottiset -huonekasvit kaikiin kodin tiloihin: olohuoneen varjoisaan nurkkaukseen tai valoisaan viherhuoneeseen, vetoisaan käytävään tai ksoteaan kylpyhuoneeseen.

KÄYTÄNNÖLLISET JA YKSITYISKOHTAISET NEUVOT

Opit tunnistamaan terveet kasviyksilöt jo myymälässä, valitsemaan helppohoitoiset kasvit, sijoittelemaan ne parhaalla mahdollisella tavalla ja hoitamaan kasveja oikein - kastelemaan, leikkaamaan, torjumaan tauteja ja tuholaisia ja lisäämään kasveja pistokkaista.

LAAJA AAKKOSELLINEN KASVIHAKEMISTO

Löydät kirjasta kaiken tarvittavan tiedon 250 tavallisimmasta ja muutamasta hiukan eksoottisemmastakin huonekasvista - tutuista saniaisista ja murateista näyttävään loistotuliköynnökseen ja komeisiin orkideoihin.

Viimeisen puolen vuoden aikana herännyt huonekasvihulluus sai minut hankkimaan tämän kirjan itselleni ja lukemaan sen pikku hiljaa pitkin syksyä. Ihan kiva huonekasvikirja, mutta ei mikään huippu. Kirjan alussa on ihan mukavasti tietoa kasvien valinnasta ja hoidosta niiden lisäämiseen ja sijoitteluun. Sitten alkaa kasviesittelyt, missä oli mielestäni suurimat puutteet. Kun minusta ne ei todellakaan olleet mitään tavallisimpia. Siis joitakin tavallisia kasveja oli kyllä esitelty, mutta aika monet vaikuttivat minusta siltä kuin olisivat enemminkin puutarhakasveja meillä Suomessa. Ja aika monen kohdalla luki, että sopii viherhuoneeseen. Viherhuoneeseen? Monellako Suomessa on sellainen kukkia varten? Miellän ne itse enemmän tomaattin ja kurkkujen kasvatuspaikoiksi. Toinen juttu, mikä minua ärsytti, on kasvien järjestäminen aakkosjärjestykseen tieteellisen nimen mukaan. Tieteelliset nimet ovat minulle hyvinkin tuttuja, mutta minusta lukijaa olisi palvellut paljon enemmän kasvien järjestäminen esim. hoitovaatimusten mukaan tai jonkinlaisiin ryhmiin esim. mehikasvit, kaktukset... Nyt järjestys oli vähän sekava, vaikka lopun aakkosellinen hakemisto kyllä helpottaa jonkin tietyn kasvi löytämistä. Sain kuitenkin ihan hyviä vinkkejä ja ideoita mitä huonekasveja haluan kokeilla seuraavaksi. 

Kuva

Akvaariokäsikirja

Süsswasseraquaristik
Peter Beck 2001
Karisto 2011


Sukella sisään!
Akvaarion vedenalainen pienoismaailma

• Akvaarion perustaminen vaihe vaiheelta - tyhjästä altaasta lasin takaiseen vesimaailmaan
• Tarkat ja selkeät kuvaukset suosituimmista kalalajeista
• Mitkä kalalajit viihtyvät toistensa seurassa
• Terveys - tautien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy
• Retki akvaariokalojen luonnolliseen elinympäristöön                                                                                                                                  

Ongelmanratkaisu - nopea apu yhdellä silmäyksellä

• Ongelmien tunnistaminen
• Syiden löytäminen
• Parannuskeinot

Ihan kiva ja selkeä opaskirja aloittelevalle akvaarioharrastajalle, jollainen itsekin haluaisin olla. Tai omalla kohdallani voisi varmaan sanoa, että muutaman vuoden tauon jälkeen olisi kiva aloitella harrastusta uudelleen. Kaikki olennainen akvaarion perustamisesta on kerrottu ja aloittelijoille sopivia kalalajeja esitelty. Pidin myös noista ongelmanratkaisuoppaista. Ei mene kovin syvälle, mutta aloittelija pääsee varmaan hyvin tämän kanssa alkuun.   

Kuva

Koirani vai minä?

It's me or the dog
How to have a perfect pet
Victoria Stilwell 2005
Nemo 2006

Vetääkö koirasi hihnasta? Riehaantuuko se, kun ovikello soi? Karkaako koirasi, kun päästät sen vapaaksi? Kerjääkö se ruokapöydässä? Hyppiikö se vieraita vasten?

Koirasi on ihana! Mutta tuntuuko joskus siltä, että koira kuljettaa isäntäänsä?
    Tv:stä tuttu koirakouluttaja Victoria Stilwell ratkoo koiranomistajan arkisia ongelmia menemällä koteihin ja tutustumalla ongelmiin paikan päällä. Tässä kirjassa Stilwell opettaa sinua ajattelemaan koiraksi.   
    Yrittääkö koirasi purra, kun se joutuu kylpyyn, kynsienleikkaukseen tai muuhun epämiellyttävään tilanteeseen? Onko koirasi kateellinen perheen uudelle vauvalle? Uhkaako liittosi hajota, joudutko valitsemaan koirasi ja puolisosi välillä?
    Victoria Stilwell kieltää kohtelemasta koiraa kuin ihmistä. Kun koira käyttäytyy huonosti, vika on yleensä siinä, ettei ihminen osaa kommunikoida eläimen kanssa. Stilwell vakuuttaa, että kun opettelet johtamaan koirasi laumaa, sekä koirasi että läheisesi voivat paljon paremmin. Koira tarvitsee lapsen tapaan rajoja ja rakkautta. Stilwell opettaa, kuinka päästä eroon jatkuvasta haukkumisesta, selvitä pitkistä automatkoista ja ohjata lasten ja koiran välistä vuorovaikutusta.
    Koirani vai minä? -kirjasta on hyötyä kaikenlaisten koirien omistajille. Kirja käsittelee kaikkia koiran kouluttamisen perusasioita: tottelevaisuutta, oikeata ruokavaliota, sisäsiisteyttä, ulkoiluttamista, ihmisten kanssa olemsita ja hauskanpitoa.    

Olen katsonut satunnaisesti tv:stä Victoria Stilwellin koirankoulutusohjelmaa/ohjelmia ja olen tykännyt kovasti hänen otteestaan, joten halusin lukea kirjankin. Satuin löytämään kirjan kesällä huipputarjouksesta Suomalaisesta kirjakaupasta, joten mukaan lähti. Tykkäsin kirjasta. Kivoja koirakuvia ja simppeleitä ohjeita. Ei mene kovin syvälle, mutta toimii varmaan hyvin johdantona koiranomistajan arkeen. Olen Victorian kanssa samaa mieltä, että koiraa ei voi kohdella kuin ihmistä ja minusta tämä kirja toimii hyvänä lähtökohtana ihmisen ja koiran väliselle kommunikaatiolle. Harmi, että minulla ei ole vieläkään omaa koiraa, jonka kanssa kokeilla Victorian oppeja.. Yritin vertailla tätä Jan Fennellin Kuuntelen koiraani -teokseen, mutta en oikein muistanut mitään ja siitä onkin näköjään kaksi vuotta, kun olen lukenut Fennellin kirjan, luulin, että siitä olisi vain vuosi.. 

Kuva

Irlantia etsimässä

Ville Zilliacus
Tammi 1999

Irlantia etsimässä on Ville Zilliacuksen lähes puolivuosisataisen Irlanti-kiinnostuksen ja -kiintymyksen summa, kunnianosoitus vihreälle saarelle. Teoksen perusrungon muodostavat Zilliacuksen esseet, joissa tehdään tuttavuutta maan historiaan, kulttuuriin ja maantietoon ja samalla kiertomatka saaren ympäri.

Irlantia etsimässä ei ole matkakuvaus tai -opas sanan totutussa merkityksessa, mutta esseiden väliin on sijoitettu Irlannin matkatoimiston kanssa tuotettua ja kuvitettua Irlannin eri alueita koskevaa käytännön tietoa, joka auttaa lukijaa suunnistamaan niin maassa kuin kirjassakin.

Kirjan päättää viiden artikkelin sikermä, jossa tutkaillaan Irlannin ja Suomen välistä vilkastuvaa ja monipuolistuvaa kanssakäymistä, kirjoittajina Harri Holkeri, Dáithí O'Ceallaigh, Tiina Ripatti-Boyle, Pekka Ritvos ja Ulf-Erik Slotte.

Irlanti houkuttelee tulkintoihin. Aale Tynnin sanoin "totuus Irlannista vaihtaa väriä kuin Irlannin taivas, se vaihtelee kuin irlantilaisen mieliala". Siksi Irlanti on etsijälle ikuinen löytöretki.


Minä ihan todella rakastan Irlantia ja olen kiinnostunut kaikesta Irlantiin liittyvästä, mutta tästä kirjasta en kyllä saanut irti oikein mitään. Kyllä tämän luki, mutta ihan yhtä hyvin olisi voinut olla lukemattakin. Jäi vain jotenkin niin hajanainen kuva. Eniten tykkäsin värikuvista ja tuosta lopun viiden artikkelin sikermästä, muuten oli aika kuivaa.

Kuuntelen koiraani

(The Dog Listener)
Jan Fennell
Karisto 2000

Oppimista ja yhteiselämää koiran ehdoilla-
huippusuositun koiragurun perusteos

Englantilainen Jan Fennell on saavuttanut mitä melkoisinta mainetta koiranomistajien parissa, eikä ihme. Hänen koulutuoppinsa lähtevät liikkeelle perustotuudesta, jonka ihminen unohtaa kovin helposti koirien kanssa touhutessaan: koirat eivät ole pieniä ihmisiä, vaan koiria. Siksi niiden kanssa on kommunikoitava kuin koirien.

Fennellin koiraopit noudattavatkin koiran alkuperäisen ympäristön sääntöjä, susilauman käyttäytymistä. Niitä soveltamalla ihminen voi kertoa koiran kannalta ymmärrettävällä tavalla, mitä koiralta odotetaan. Vaikka koiranomistaja kuinka saattaisi olla eri mieltä, koira ei nimittäin kykene ymmärtämään ihmisen puhetta. Ja kun koulutus tapahtuu koirien tavalla, tulokset ovat nopeita ja yhteiselo ihmisen kanssa sujuvaa ja antoisaa. Fennell kertoo vallankumouksellisesta menetelmästään selkeällä kielellä ja käytännön esimerkkien kautta.


Olipas valaiseva teos. Minusta tämä Fennellin menetelmä vaikutti erinomaisen loppuun asti ajatellulta ja toimivalta. Jotenkin kuulostaa hirveän loogiselta käyttää koiran kouluttamiseen samoja periaatteita, millä susilauma toimii. Tunnistin kyllä häpeäkseni monta sellaista toimintamallia ongelmakoirien omistajissa, joihin itsekin olen syyllistynyt/vaarassa syyllistyä. Haluan ehdottomasti kokeilla käytännössä Fennellin menetelmää, kun oman koiran hankinta tulee ajankohtaiseksi.