Eedenistä vikaan

This Other Eden
Ben Elton 1993
WSOY 2005
385 s.

Maailma lähestyy loppuaan; ilma on pilalla, vettä ei voi juoda ja välttääkseen auringonvaloa ihmiset elävät öisin. Ne, joilla siihen on varaa ovat hankkineet yksityisen ekokuplan, klaustrosfäärin, johon voivat sulkeutua, kun loppu koittaa. Sitä ennen Muovi Tolstoy aikoo myydä mahdollisimman paljon klaustrosfäärejä, elokuvakäsikirjoittaja Nathan Hoddy saada elokuvaideansa toteutettua ja tyhjäpäinen näyttelijä Max Maximus siirtyä vakavasti otettavaksi näyttelijäksi. Toisaalla vihreän Natura-puolueen karismaatttinen johtaja Jurgen Thor ja ekoterroristi Rosalie taistelevat maailman pelastamiseksi ja FBI-agentti Judy Schwartz yrittää selvittää, kuka jouduttaa maailmanloppua terroriteoillaan. 

Jonnekin tulevaisuuteen sijoittuva satiiri on melkoista kohellusta. Sain tästä muutamat naurut, mutta enimmäkseen tämän lukeminen oli laahaavaa. Kaikki meni jotenkin liiallisuuksiin ja kääntyi lopulta tarinaa vastaan. Lisäksi välissä oli pitkiä pätkiä selittelyä, miksi jokin on niin kuin on, ja nämä pätkät kävivät jokseenkin puuduttaviksi, kun ne eivät varsinaisesti vieneet tarinaa eteenpäin. Itse asiassa tarina oli muutenkin heikonpuoleinen enkä välittänyt kirjan hahmoista. Ottaen huomioon, että kirja on kirjoitettu 20 vuotta sitten, se on kuitenkin kestänyt varsin hyvin aikaa. Mieleeni tuli, että tämä toimisi elokuvana paremmin kuin kirjana. Elokuvissa ei ole yleensä niin paljon turhaa jaarittelua. En tykännyt, mutta maalaa synkiä uhkakuvia maapallon tulevaisuudesta ja on siksi tärkeä.   

Eläinten vallankumous

Animal Farm
George Orwell 1945
WSOY Pokkari 2010

Jatkoin tätä tahattomasti yhteiskunnallista pääsiäistäni toisella Orwellin klassikolla. 

Kartano -nimisen maatilan vanha karju Majuri uneksii eläinten vallankumouksesta, irtiotosta ihmisten tyranniasta ja puhuu muut maatilan eläimet puolelleen. Eläimet aloittavat vallankumouksen, karkottavat maatilan omistajan Jonesin pois ja alkavat hoitaa maatilaa itsenäisesti. Hetken aikaa menee hyvin, kunnes viekkaat siat alkavat pelata omaan pussiinsa. Lopulta tilan eläimet eivät ole sen vapaampia kuin Jonesin aikaan. 

Tällainen sadun muotoon satiiri ei ollut ihan niin synkkä kuin Vuonna 1984, mutta aika paljon samaa niissä on. Miten helppoa se onkaan sopivalla karismalla tai oveluudella varustetun johtajan saada kansa puolelleen. Aika surullista ja kauhistuttavaa oikeastaan. Ja niin totta. Oikeastaan moni asia tässä kirjassa pätee edelleenkin. Vai mitä sanotte tästä:

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset." 

Pätee aika hyvin ihmisten maailmaankin, eikö?

Kannustaa tosiaan käyttämään omia aivojaan ja kyseenalaistamaan vallitsevia käsityksiä, mutta luulen, että olen nyt Orwellini lukenut.

Siilin eleganssi

L'Élégance du hérisson

Muriel Barbery 2006

Gummerus 2011

Halusin ihan oikeasti pitää rikkaiden asuttaman pariisilaisen hienostotalon jurosta, mutta sivistyneestä ovenvartijarouvasta ja itsetuhoisesta, mutta älykkäästä 12-vuotiaasta tytöstä, jotka löytävät toisistaan sielunsukulaisen talon uuden asukkaan myötävaikutuksella, mutta en vain pitänyt. Minusta kumpikin oli ihan yhtä ylimielisiä ja snobeja kuin mistä he syyttivät talon muita asukkaita. Reneen filosofiset pohdiskelut eivät myöskään erityisemmin lämmittäneet mieltäni enkä jaksanut lukea niitä kovin tarkkaan..

En minä silti tätä varsinaisesti inhonnut; Kakuron mukaantulo paransi lukukokemusta ja hymähtelin lempeästi Reneen huolella rakennetun ulkokuoren alkaessa murtua. Oli kovin inhimillistä, kun vuosikymmenien tunneköyhän elämän jälkeen uudenlaiset tuulet alkavat puhaltaa elämässä ja se hermostuttaa. Kirjan loppu yllätti minut enkä vieläkään tiedä, mitä ajatella siitä. Kai se jotenkin sopii kirjaan. 

Ei nyt ollut minun kirja, mutta olen ihan tyytyväinen, että luin loppuun. Sain samalla Ranskan pois listaltani. Annika luki tämän näköjään samaan aikaan kanssani ja myös Villasukka kirjahyllyssä on tämän lukenut. Annikalla on myös pitempi lista muista, jotka kirjan ovat lukeneet.

Reading globally: Ranska

P.S. Huomasiko kukaan muuten, että tähän perustuva elokuva tuli keskiviikkona Yle Teemalta? Minua se vielä odottaa digiboksilla, kun en halunnut katsoa sitä, ennen kuin saan kirjan luettua.

Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen 2007
Otava 2011 (5. painos)

Mikko Virtanen ei tahdo olla suomalainen mies. Omien sanojensa mukaan hän on kansallisuustransu ja tuntenut lapsesta asti syvää kaipuuta Ruotsia kohtaan. Tullakseen ruotsalaiseksi mieheksi Mikko on valmis tekemään ihan mitä vain. Mikosta sukeutuu Mikael Andersson huolehtivainen, keskusteleva perheenisä Göteborgista. Mitä sitten tapahtuu, kun huolella rakennetut kulissit alkavat sortua?

En voi kuin ihmetellä mistä Miika Nousiainen on keksinyt tähän romaaniin aiheen. Onneksi on keksinyt, sen verran huikeaa tekstiä tämä on. Alkuun Mikon ehdoton Ruotsin ja ruotsalaisuuden puolesta puhuminen huvittaa, sitten tarina alkaa saada synkempiä sävyjä, kun Mikko keinoja kaihtamatta tavoittelee unelmaansa ja, sen saavutettuaan, pitää kulisseja pystyssä. Miika Nousiaisen esikoisteos on kyllä osoitus kirjallisesta lahjakkuudesta. Samalla kerralla irvaillaan lempeästi sekä Suomelle että Ruotsille.  Näen tässä yhteyttä myös kirjailijan toiseen teokseen Maaninkavaaraan, molempien päähenkilöt ovat miehiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti (vai pakkomielteisesti?) johonkin asiaan ja menevät äärimmäisyyksiin tavoitellessaan haluamaansa, oli se sitten Suomen kestävyysjuoksun kulta-aikojen palautus tai kansalaisuuden vaihtaminen. Jännästi Nousiainen myös peilaa koko henkilön maailmankuvaa pakkomielteen kohteena olevan asian kautta. 

Tämä oli nyt toinen Miika Nousiainen minulle. Maaninkavaaran luin viime pääsiäisen aikaan ja näiden kahden jälkeen uskallan sanoa, että Miika Nousiainen on noussut yhdeksi suomalaisista suosikkikirjailijoistani. Tai ei pelkästään suomalaisista, koska luen niin vähän suomalaista, vaan yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Sitten pitäisi ottaa vielä Metsäjätti tähtäimeen... (Sivumennen sanoen olen myös hieman ihastunut kirjailijaan, koska hän on niin hauska Nelosen Hyvissä ja huonoissa uutisissa.) Ai niin ja ennen kuin unohdan, niin tällä kirjalla korkkasin vihdoin lukudiplomihaasteen ja pyyhin yli kategorian "Matkalla".