Ennen päivänlaskua ei voi

Ennen päivänlaskua ei voi
Johanna Sinisalo 2000
Tammi 2000

Muistan miten tämä kirja herätti keskustelua kun se julkaistiin, mutta muuten kirjasta en tiennyt paljoakaan. Juonesta tiesin ainoastaan, että kolmekymppinen homomies löytää peikonpoikasen, jonka hän ottaa omakseen. Mitään suuria odotuksiakaan ei ollut, kirjan lukeminen tuntui hyvältä ajatukselta, koska tarvitsin jotain lukudiplomin fantasia-kategoriaan ja tämä vaikutti sopivan lyhyeltä (pelkäsin hieman, että jään jumittamaan johonkin paksumpaan fantasiaopukseen ja epäonnistun haasteessa).  

Ja sitten tämä olikin todella positiivinen yllätys! Eräänlainen Pessi ja Illusia -tarina. Luin ensi-istumalta (tai makuulta, koska luin sängyssä) reilut 50 sivua ja olin innoissani. Tykkäsin ihan hirmuisesti lyhyistä, sivun parin mittaisista, pätkistä, joita kerrottiin eri henkilöiden näkökulmasta ja tekstin väliin ujutetuista peikkomytologiaa käsittelevistä "tietoiskuiskuista" tai runonpätkistä yms. Ihan kuin peikko olisi suurpeto karhun ja suden ja kumppaneiden kanssa. Todella oivaltavaa! Ja minusta oli myös hauskaa, että kirjassa oli peikkoja koskevia "lausuntoja" oikeilta, eläviltä petoasiantuntijoilta.

Kirjassa oli vähän henkilöitä ja mietin, että mikä merkitys sillä oli, että hahmoilla oli lempinimiä kuten tohtori Spiderman, Martes, Ecke ja päähenkilö Enkeli eli Mikael. Enkeli on noista yksiselitteisin, koska Mikael kuvattiin epätavanomaisen vaaleana ja jotenkin enkelimäisenä. Tohtori Spiderman selitettiin myös, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä Ecke tarkoittaa ja Martes on myös vähän kysymysmerkki. Minulla tosin on Martesille oma tulkintani, koska Martes tarkoittaa näätien sukua ja minusta näätä kalskahtaa ikävältä, luihulta, ja kirjan Martes oli minusta tosi luihu jätkä...  Eckestä sen sijaan tykkäsin, koska ihmiset, jotka ovat rakastuneita ihmisiin, joita he eivät voi saada, ovat minusta niin ihanan traagisia ja herättävät poikkeuksetta sympatiani. Ecken kohtalo oli kyllä muutenkin surullinen.  

Tästä tuli sitten taas yksi rasti lukudiplomiin ja suosittelen ehdottomasti lukemaan. Miinusta annan kuitenkin siitä, että kirjan lopussa tarina lähti kyllä vähän lapasesta ja peikot saivat jo vähän turhankin mielikuvituksekkaita ominaisuuksia... Johanna Sinisalolta kyllä haluaisin lukea jotain muutakin, Linnunaivot -kirjasta olen joskus ajatellut, että voisi olla mielenkiintoinen.

Morren arvion voi lukea täältä ja vaikuttaa siltä, että hyvin samoilla linjoilla hän on ollut kansssani.

Kuin viimeistä päivää

Before I Fall

Lauren Oliver 2010

WSOY 2010

Samantha Kingstonilla on kaikki; hän kuuluu koulun parhaisiin piireihin, hänellä on kolme luottoystävää, ihana poikaystävä ja koko maailma käsissään. Sitten yksi perjantai-ilta muuttaa kaiken. Sam kuolee. Samin suureksi yllätykseksi hän herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää uudelleen ja uudelleen. Päivä toisensa perään kumoaa edellisen tai vaihtaa suuntaa, kun Sam yrittää pelastaa itsensä. Seitsemän vaihtoehtoista totuutta paljastavat Samille yllättäviä asioita sekä hänestä itsestään, että hänen lähipiiristään ja vaikuttavat kaikkien tulevaisuuteen.

Tämä oli rankka lukukokemus; äärettömän kaunis ja äärettömän surullinen, mutta todella rankka. Jos tämä kirja olisi ilmestynyt silloin kun olin itse Samin ikäinen, 17-vuotias, en todennäköisesti olisi kirjaa lukenut, koska kuolevaisuuden kohtaaminen edes kirjallisessa muodossa olisi ollut itselleni liian vaikea käsitellä. Nyt reilun vuosikymmenen vanhempana pystyn asettamaan asiat paremmin perspektiiviin, mutta aihepiiri on silti pysäyttävä. Oman kuolevaisuutensa hyväksyminen on varmaan vaikeimpia asioita ihmiselämässä, sen miten rajallista aika on. Erityisesti, kun kyseessä on nuori ihminen. 

Synkästä aiheesta huolimatta tämä ei ole synkkä tai masentava kirja. Ainakaan minun mielestä. Ennen kaikkea tämä on kasvutarina. Ei tarvitse montaa sivua lukea, kun tajuaa, että Sam ja hänen ystävänsä ovat melkoisia narttuja. Todella, todella pinnallisia, itsekeskeisiä, ilkeitä ja vastenmielisiä tapauksia. Eläessään uudelleen ja uudelleen elämänsä viimeistä päivää Sam alkaa tajuta miten suuret vaikutukset pienellä teolla voi olla ja hän todella yrittää muuttua. Ja muuttuukin. Kirjan lopun Sam on aivan eri ihminen kuin kirjan alun.

Voin tunnustaa, että kirjan loppu sai minut vollottamaan ihan holtittomasti. Vähän monitulkintainen, mutta ehdottomasti hieno. Jos loppu olisi ollut erilainen, onnellisempi, niin se olisi pilannut kirjan, tehnyt siitä "kesyn". Tuli kuitenkin todella surullinen olo niiden vuoksi, jotka jäivät henkiin.  

Tästä ei nyt tullut yhtään semmoinen arvio, minkälaisen olisin halunnut kirjoittaa, koska en vain pysty ilmaisemaan itseäni niin kuin haluaisin, mutta tällä nyt vaan on mentävä. Lukekaa! Haluaisin ihan hirveästi keskustella tästä.

Ai niin, tällä valloitan sekä Connecticutin, että lukudiplomin Ihmisiä -kategorian.