Breakfast at Tiffany's

Breakfast at Tiffany's
Truman Capote
Abacus

Miss Holiday Golightly, Travelling

Holly Golightly, glittering socialite traveller, generally upwards, sometimes sideways and once in a while down. She's up all night drinking cocktails and breaking hearts. She's shoplifter, a delight, a drifter, a tease. She hasn't got a past. She doesn't want to belong to anything or anyone. Not to 'Rusty' Trawler, the blue-chinned, cuff-shooting millionaire man about women about town. Not to Salvatore 'Sally' Tomato, the Mafia sugar-daddy doing life in Sing Sing. Not to a starving writer. Not even to her one-eyed rag-bag pirate of a cat. One day Holly might find somewhere she belongs. Until then she's travelling.

BREAKFAST AT TIFFANY'S is Truman Capote's most lucid and sparkling work. Published with thee exceptional short stories - HOUSE OF FLOWERS, A DIAMOND GUITAR and A CHRISTMAS MEMORY - it is athe finest example of the flawless style and glittering wit of Capote's earlier writing.


Takana ehkä painajaismaisin kuukausi opintojen suhteen, joten eipä ole juuri jäänyt aikaa lukea romskuja. Kevät ei tule varmaan muutenkaan olemaan kaikkein suotuisinta aikaa lukea, kun pitäisi aloitella gradua. You have been warned. No tahkosin tätä tosiaan kuukauden päivät ja vaikka luin englanniksi, niin melkoisen onneton suoritus, kun sivuja oli vain 157. Luen kyllä suhteellisen sujuvasti englantia ja käytännössä luen kaiken opintoihin liittyvän kirjallisuuden englanniksi, koska sitä ei vaan ole suomeksi saatavilla. Ongelma ei siis ole siinä, etä ymmärtäisin englantia huonosti. En lue kovin paljon kaunokirjallisuutta englanniksi syystä, että haluan ymmärtää tekstin sanasta sanaan, ja tämä taas johtaa siihen, että minun on pakko pitää sanakirjaa vieressä, jotta voin tarkastaa sieltä sanoja ja ilmaisuja, joita en ymmärrä. Sanakirjan selaaminen taas hidastaa vauhtia melkoisesti. Toinen syy miksi en lue paljon kaunokirjallisuutta englanniksi on se, että tekstiin pitää keskittyä ihan eri tavalla kuin suomenkieliseen tekstiin, ja haluan tehdä sen ajan kanssa. Haluan leikitellä kielellä mielessäni ja nautiskella siitä. Pidän todella englanninkielestä. Jossain mielessä jopa enemmän kuin äidinkielestäni. Mutta siis, minulla ei ole aikaa keksittyä englanninkieliseen tekstiin siinä määrin kuin haluaisin, joten luen aika vähän romskuja englanniksi. Opintoihin liittyvää kirjallisuutta lukiessa minulle on tärkeintä, että ymmärrän asian ytimen, mutta kaunokirjallisuudesta haluan nautiskella.

Okei mennään nyt sitten itse kirjaan. Aamiainen Tiffanylla on varmaan suunnilleen kaikille tuttu, jos ei kirjana niin ainakin elokuvana. Itse katsoin sen viime syksynä ja Audrey Hepburn on niin ihana. Sivuhuomautuksena, oli muuten todella vaikeaa löytää kirjan kannesta kuvaa ilman miljoonia Audrey Hepburn kuvia. Tuo kuva ei edes ole lukemani painoksen kannessa ollut kuva, mutta eipä sillä kai niin väliä. Elokuva noudatteli aika hyvin kirjan juonta, mutta kirja on vähemmän romanttinen ja kirjan Holly Golightly on jotenkin synkempi kuin elokuvan. Holly Golightlyn persoona on ilman muuta kirjan vangitsevin osa. Tarina itsessään on melko pinnallinen, mutta Holly on monimutkainen olento. Aika vaikea sanoa mitään tästä. Lukukokemus kärsi siitä, kun lukeminen oli niin hidasta. Joka tapauksessa pidin tästä ja kolmesta novellista, jotka myös sisältyivät kirjaan. Voisin lukea Capotea myöhemminkin.

Plumfieldin pojat (ja mitä heistä tuli)

(Jo's Boys)
Louisa M. Alcott
WSOY 1986


Tähänkään ei ole kannen kuvaa tarjolla saati sitten takakannen tekstiä. Jatkaa siitä mihin Pikku miehiä jäi. Tai jos tarkkoja ollaan niin kymmenen vuotta ihmiset ovat tässä välissä vanhenneet ja Plumfieldin poikakoulu on muuttunut jatko-opistoksi (en oikein tiedä minkätasoinen oppilaitos se nykyisillä stantardeilla olisi, toisen asteen oppilaitos?). Opiskelijoina on sekä nuoria neitoja että nuoria miehiä ja koulu on laajentunut huomattavasti. Lisäksi sisarukset perheineen asuvat nyt kaikki opiston tiluksilla. Tässä siis seurataan jo Pikku miehistä tuttujen poikien (ja tyttöjen) aikuistumista ja rakastumisia jne.


Ärsyttävä ja naiivi kirja! Sinänsä ihan ok, mutta suomennos oli tehty lyhentäen ja siinä on yksi asia mitä en ymmärrä. Valittujen palojen kirjavaliot on kamalinta käännöskirjojen raiskausta mitä tiedän. En vaan ymmärrä, mitä järkeä on tehdä koko käännöstä jos siinä lyhennetään alkuperäisteosta. Tehdäänkö se säästösyistä vai mistä? Miksei voi kääntää sellaisenaan tai sitten ei ollenkaan? Pitäisi varmaan kysyä tästä asiasta ystävältäni, josta tulee kääntäjä... Harhauduin vähän sivupoluille, koska ei ollut tarkoitus ruveta kitisemään lyhentämisestä sinänsä vaan todeta, että minusta teksti oli melkoisen töksähtelevää ja pomppi asiasta toiseen malttamatta oikein keksittyä kunnolla mihinkään. Ja tästä syytän lyhentäen tehtyä käännöstä, koska en ole lukenut tätä alkuperäiskielellä. Jäi kyllä vähän pintapuoliseksi kuvaukseksi mitä kullekin tapahtui. Kirjan loppu, jossa kirjan oikeasti mielenkiintoisimman henkilön kohtalo sai syvällä minussa asuvan romantikon nyyhkimään pettymyksen kyyneliä viime yön tunteina, pilasi lopulta fiilikseni tämän kirjan suhteen. Siksi tuomitsen tämän sanoilla ärsyttävä ja naiivi. Piste.


Nyt olen sitten lukenut koko Marchin perheen tarinan alusta loppuun ja pitäisi kai kirjoittaa jonkinlaista mielipidettä sarjasta. No joo, jos haluaa paeta todellisuutta niin siihen tarkoitukseen nämä ovat ihan hyviä. Melkoisen imeliä ja opettavaisia. Naiiveja. Kai tämä sarja lopulta jäi ihan positiiviseksi lukukokemukseksi vaikka ei näistä mitään suosikkeja tullut. Vähän liian herttaisia ja vanhanaikaisia tavalla, joka ei niin vetoa minuun. Tekeekin mieli jo lukea jotain muuta. Sinänsä oli ihan hauskaa lukea lähes koko sarja yhteen menoon, koska näki jotenkin tarinan ja henkilöiden kehityksen kokonaisuutena paremmin.