Irlantia etsimässä

Ville Zilliacus
Tammi 1999

Irlantia etsimässä on Ville Zilliacuksen lähes puolivuosisataisen Irlanti-kiinnostuksen ja -kiintymyksen summa, kunnianosoitus vihreälle saarelle. Teoksen perusrungon muodostavat Zilliacuksen esseet, joissa tehdään tuttavuutta maan historiaan, kulttuuriin ja maantietoon ja samalla kiertomatka saaren ympäri.

Irlantia etsimässä ei ole matkakuvaus tai -opas sanan totutussa merkityksessa, mutta esseiden väliin on sijoitettu Irlannin matkatoimiston kanssa tuotettua ja kuvitettua Irlannin eri alueita koskevaa käytännön tietoa, joka auttaa lukijaa suunnistamaan niin maassa kuin kirjassakin.

Kirjan päättää viiden artikkelin sikermä, jossa tutkaillaan Irlannin ja Suomen välistä vilkastuvaa ja monipuolistuvaa kanssakäymistä, kirjoittajina Harri Holkeri, Dáithí O'Ceallaigh, Tiina Ripatti-Boyle, Pekka Ritvos ja Ulf-Erik Slotte.

Irlanti houkuttelee tulkintoihin. Aale Tynnin sanoin "totuus Irlannista vaihtaa väriä kuin Irlannin taivas, se vaihtelee kuin irlantilaisen mieliala". Siksi Irlanti on etsijälle ikuinen löytöretki.


Minä ihan todella rakastan Irlantia ja olen kiinnostunut kaikesta Irlantiin liittyvästä, mutta tästä kirjasta en kyllä saanut irti oikein mitään. Kyllä tämän luki, mutta ihan yhtä hyvin olisi voinut olla lukemattakin. Jäi vain jotenkin niin hajanainen kuva. Eniten tykkäsin värikuvista ja tuosta lopun viiden artikkelin sikermästä, muuten oli aika kuivaa.

Järki ja tunteet

(Sense and Sensibility)
Jane Austen

Jane Austen (1775-1817) on varakkaan englantilaisen keskiluokan kuvaaja. Säätytietoista ja tärkeilevää ympäristöään hän tarkkailee romaaneissaan satiirikon silmin huvittuneesti hymyillen. "Englannin hilpeimmän klassikon" viisaat ja sydämelliset romaanit ovat mestaruudessaan ajattomia.

Järki ja tunteet on kahden sisaruksen, järkevän Elinorin ja tunteellisen Mariannen, toisiinsa kietoutuneiden rakkaustarinoiden kuvaus. Taustana on vanhan hyvän ajan pikkuporvarillinen seurapiiri. Romaaniin perustuva, palkittu uusi elokuvaversio esitettiin elokuvateattereissa vuonna 1996.


Ensiksikin mietin koko ajan, että olenko lukenut tämän aiemmin. En millään muista. Jos olen, niin siitä on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Olen lisäksi nähnyt tästä kaksikin filmatisointia, joten juoni oli ennalta tuttu enkä senkään takia saanut ratkaistua, olenko tämän aiemmin lukenut.

Toiseksi, olen vuosien varrella lukenut yhden jos toisenkin neiti Austenin teoksen, mutta rupesin vasta nyt tosissani miettimään olenko ennen osannut arvostaa Jane Austenin romaaneja asiaankuuluvalla tavalla. Tajusin nimittäin, miten uskomattoman taitava ihmiskuvaaja Jane Austen oli. Hänen ihmistuntemuksensa oli ihan häikäisevää. Hänen kirjoistaan on aina jäänyt vähän raskas vaikutelma; kieli on vanhanaikaista ja asiat sanotaan jotenkin hirvittävän monimutkaisesti. Niin että saa ihan tosissaan miettiä, mitä sanotaan. Nyt tajusin yhtäkkiä miten paikkansapitävä tuo termi "Englannin hilpein klassikko" oikein on. Tekee oikeastaan mieli lukea nyt Austenin koko tuotanto. Satun omistamaan yhteisniteen, joka sisältää sekä Järjen ja tunteet että Ylpeyden ja ennakkoluulon, joten luen Ylpeyden nyt tähän heti perään. Sen tiedän varmuudella lukeneeni aiemmin. Rakastan lisäksi BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo filmatisointia vuodelta 1995, joten aika mielenkiintoista lukea se nyt vuosien tauon jälkeen uudestaan...

Täyttymysten kesä

(Prodigal Summer)
Barbara Kingsolver
LIKE 2004


Kojootteja tappava mies jäljittää kojootteja suojelevaa naista. Tästä alkaa Täyttymysten kesä, joka maalaa aistivoimaisen kuvan Applakkien vehreästä vuoristosta tuoksuineen, makuineen ja äänineen. Vuoristo ja pieni kylä sen liepeillä tarjoavat näyttämön kertomukselle rakkauden ja elämänilon kyllästämästä kesästä.

Romaani käsittelee rakkauden monia muotoja kolmen yhteen kietoutuvan kertomuksen kautta. Deanna Wolfe, ihmisiin tympääntynyt metsänvartija, elää vuorella täplärastaitten ja kojoottien naapurina. Herkkä tasapaino häiriintyy, kun vaelteleva nuori metsästäjä ilmestyy paikalle. Yliopistoviran maatalon emännyyteen vaihtanut Lusa Maluf Landowski yrittää toipua miehensä kuolemasta ja pitää paikkansa ahdasmielisessä maaseutuyhteisössä. Garnett S. Walker III on sammuvan mahtisuvun vanheneva vesa, joka kiistelee naapurin luomuviljelijän kanssa aseinaan Raamattu ja hyönteismyrkkyruisku.

Kingsolver punoo kolmesta tarinasta mestarin ottein värikylläisen kudelman, jossa hilpeät ja synkät sävyt vuorottelevat, mutta pääväri on rehevän luonnon syvä vihreä.


Tämä on ollut luettavien kirjojeni listalla ja useamman vuoden, mutta sain vasta nyt luettua. Kirjan alku teki vähän epäluuloiseksi, että onko tämä ihan mun kirja, mutta pidin loppujen lopuksi kirjasta ihan älyttömästi. Etukäteen minua kiinnosti eniten Deannan tarina, mutta ihastuin sitten vielä enemmän Lusaan ja Garnettiin. Garnett tarjosi kirjan hilpeimmät hetket, vanha mies, joka yrittää sinnikkäästi pitää kiinni omista periaatteistaan ja pelkää menettävänsä kasvonsa ja ajautuu juuri siksi huvittaviin tilanteisiin.

Kirjan luontokuvaus oli uskomattoman hienoa! Barbara Kingsolver on toiminut ennen kirjalijan uraansa biologina ja sen huomaa. Tämä voisi melkein toimia ekologian oppikirjana.

Jos kuvailisin tätä yhdellä sanalla, se sana olisi täyteläinen.

Kuva