Palele porvari!

Palele porvari! ja muita kertomuksia
Anna-Leena Härkönen
Otava 2008


Millaisia ovat Hötkyilijän ja Hetken lapsen erot? Miksi itkeminen nolottaa ja selkiyttää, jos selkiyttää? Mitä voimme päätellä ihmisestä, jonka nimi on Heljä-Marjatta Hepo-oja-Tarvainen? Millaista on superseksi ja mistä sitä saa? Miten hukataan vanhemmuus ja miten sanotaan toisin?

Kirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä Anna-Leena Härkönen kommentoi riemukkaan epäkorrektiin tapaansa tämän hetken ilmiöitä. Kun tartut tähän Image- ja Anna-lehtien kolumneista koottuun kirjaan, ymmärrät, että et ole yksin. Kaikki muutkin ovat.

"Aiheuttaa lukijalle ratikassa mielipuolisen kohtauksen, jossa pidätelty nauru turisee hytkyvästä naisesta enemmän kuin tolkullista olisi." - Kotiliesi


En lukenut tätä ratikassa, joten ei tarvinnut pidätellä naurua. Hyvät naurut kirja kyllä sai aikaan. Tykkään Anna-Leena Härkösen kirjoitustyylistä.

Yhdellä sanalla: elämänmakuinen.

Kuva

Jäniksen vuosi

Arto Paasilinna
Gummerus 1997
(7 p.)

Toimittaja Vatanen on saanut tarpeekseen työstään, vaimostaan, koko kaupunkilaisesta elämänmenostaan. Yhtenä päivänä, ilman varoituksia, hän jättää kaiken taakseen ja hyppää suureen seikkailuun: suunnistaa tiepuolesta löytynyt jänis seuranaan luontoon, todelliseen vapauteen.

Vatasen ja jäniksen ihmeellinen seikkailu läpi Suomen on riemastuttava lukukokemus, hauska ja haikea. Kirjan pohjalta teki Risto Jarva yhden unohtumattomimmista elokuvistaan.


Tällä romaanilla on ilmeisesti jonkinlainen klassikon asema ja pelkäsin siitä syystä, että tämä olisi vähän, hmm... kuiva. Tämä osoittautui onneksi harhaluuloksi ja todisti, että Paasilinna on Paasilinna. Muutamaan aiemmin lukemaani Paasilinnaan verrattuna tämä alkoi hieman, pitäisikö sanoa hillitymmin. Minun mielestäni Paasilinnan tarinoita leimaa eräänlainen absurdius ja vaikka se, että kiertää ympäri Suomea metsäjänis mukanaan on älytöntä sinänsä, niin oikeastaan absurdin tästä tekee se, mitä matkalla tapahtuu. Minusta se on jotenkin paasilinnamaista, että lähtökohdat ovat ihan älyttömät, mutta oikeastaan se onkin sitten tarinan järkevin osuus. Hulvaton tarinankertoja tuo Arto Paasilinna! Iskee kyllä kympillä.

Tuli itse asiassa mieleen, että tämä on vähän samanlainen kuin Erlend Loen Doppler, jossa mies myös hylkää sovinnaisen elämäntavan ja muuttaa metsään orvoksi tekemänsä hrvenvasan kanssa. Hienoja romaaneja molemmat.

Ai niin ja sitten vielä yksi juttu, joka aiheutti melkoisen repeämisen. Kirjan ehkä hirtehisin kohtaus tapahtui synnyinkaupungissani... Se on aina yhtä hienoa, jos ulkomaisessa kirjassa mainitaan Suomi tai kotimaisessa kirjassa oma (pieni) synnyinkaupunkini.

Sooloilua

Katja Kallio
Otava 2002


Emma Huilu on tottunut huolehtimaan vain itsestään - ja kenties ystävästään Idasta, mikäli he ovat sattuneet nauttimaan liian monet yhdet kaupungin kulttuuripiirien tilaisuuksissa.

Kunnes Emma tapaa kapellimestari Joel Abrahamssonin ja rakastuu hillittömästi.

Huuma ja nahkeissa lakanoissa vanuttunut tukka kyllä pukevat Emmaa, mutta rakkaussuhteissa on painolastinsa: tässä tapauksessa kohtalokkaita ex-naisystäviä, tärähtäneitä äitejä - ja vauva.

Kun läpimurrön kynnyksellä oleva Joel johtaa orkestereitaan ympäri maailmaa, jää Emma sooloilemaan keskelle hässäkkää, joka riistäytyy pahan kerran käsistä.


Ihan viihdyttävä kirja, mutta mun mielestä jotenkin keskeneräinen vähän joka suhteessa. Päähenkilöt Emma ja Joel olivat kummatkin aika ärsyttäviä ja olisivat kaivanneet lisää uskottavuutta. Kirjassa Emma pitää työkseen lehden ihmissuhdepalstaa, jossa hän vastailee ihmisten ihmissuhteita koskeviin ongelmiin. Näitä "ongelmia" oli sitten laitettu lukujen väliin ja minusta ne olivat aika kiva lisä.

Kuva

Kaikki evoluutiosta

Toim. Ilkka Hanski, Ilkka Niinikoski & Ilari Hetemäki
Gaudeamus 2009

Kaikki evoluutiosta juhlistaa 200 vuotta sitten syntynyttä Charles Darwinia ja 150-vuotiasta teoriaa luonnonvalinnasta. Teoksen kirjoittajat ovat suomalaisia eturivin tutkijoita, jotka käsittelevät luonnon, ihmisen ja kulttuurin evoluutiota omien erikoisalojensa näkökulmista. Yleistajuisissa ja innostavissa kirjoituksissa selvitetään evoluutioteorian peruskäsitteitä, oiotaan yleisiä väärinkäsityksiä evoluutiosta ja esitellään aihetta sivuavaa uutta tutkimusta.

Kaikki evoluutiosta kokoaa samoihin kansiin ihmiskuntaa askarruttavia suuria kysymyksiä, niiden mahdollisia vastauksia ja - vielä lisää kysymyksiä. Millainen on ihmisen ja maailman tulevaisuus? Lisääkö globalisaatio ihmisten hyvinvointia ja vapautta? Entä mikä on luonnon monimuotoisuuden kohtalo globalisoituvassa maailmassa? Asuttavatko maailmaa joskus keinotekoiset eliöt?


Ennen kuin luin tämän kirjan, ajattelin että "Kaikki evoluutiosta" on aika mahtipontinen nimi. Näin jälkeenpäin ajatellen se on itse asiassa aika kuvaava. Olen itse niin ehdollistunut (onkohan ehdollistunut oikea sana tässä yhteydessä?) ajattelemaan, että sana evoluutio tarkoittaa evoluutiota nimenomaan biologisessa mielessä, että oli oikeastaan aika silmiä avaava kokemus tajuta, että sana evoluutio voidaan käsittää myös laajemmassa mittakaavassa ja sitä voidaan käyttää useammassa yhteydessä. Hetkellisestä valaistumisesta huolimatta, sana evoluutio tarkoittaa minulle, ja tulee aina tarkoittamaankin, nimenomaan biologista evoluutiota.

Mielenkiintoinen kirja noin yleensä, osa jutuista meni kyllä aika pahasti yli hilseen. Ensinnäkin siksi, että aihepiiri ja sanasto eivät olleet yhtään tuttuja ja toiseksi siksi, ettei aihepiiri kiinnostanut yhtään. En millään vaan pysty kiinnostumaan mistään, mikä esim. liippaa läheltä taloustiedettä tai oikeustiedettä.

Kuva

Tyypit

Katja Kallio
Otava 2004

Lapsuudenystävä, Aviomiehen ex-tyttöystävä, Kampaaja, Italialainen poikaystävä, Diplomi-insinööri, Lapsenvahti ja Peto. Katja Kallio kirjoittaa elämämme tyypeistä, niistä, joiden rooli pysyy, vaikka näyttelijä vaihtuu.


Lainasin tämän, kun ajattelin, että kirja olisi kiva välipala. No niin tämän olikin, mutta ylitti vielä reippaasti odotukseni. Minusta tämä oli suorastaan riemastuttava! Tämä kirja sai nauramaan ääneen ja tunnistin myös useita tyyppejä omasta elämästäni. Kirjoitettu ihastuttavalla keveydellä, mutta jos ajattelee tarkemmin niin moniin tyyppeihin kätkeytyy kuitenkin pieni surumielinen sävel.

Kuva.