Blogissa on tällä hetkellä hiljaista, koska tein sellaisen hölmön päätöksen, että en lue toistaiseksi romskuja, kun on niin paljon muutakin tekemistä (gradu). Se oli ihan typerä päätös, koska a) kaipaan kirjojen lukemista ihan älyttömästi b) romskut eivät edes ole se suurin ongelma vaan pikemminkin internet. Olen ihan addikti. Yritän vieroittaa itseni ja lukea enemmän romaaneja, sillä rupean kaipaamaan kirjoja paljon nopeammin kuin nettiä, mutta en vaan pysty olemaan netistä poiskaan. Sen sijaan, että lukisin kirjoJA, luen kirjoISTA, olen nimittäin ihan koukussa kaikkiin kirjoihin liittyviin blogeihin ja sivustoihin (ynnä muuhun miljoonaan sivustoon). Lisäksi olen onnistunut keräämään kiitettävän määrän aikakausilehtiä, joita en ole lukenut, mutta, joita olen nyt epätoivon vimmalla kahlannut läpi. No onhan sekin painettua sanaa... Projektissa menee vielä pari päivää ja sen jälkeen ajattelin palata romaanien maailmaan, jos vain onnistun vieroittamaan itseäni vähän netin houkutuksista.
Asiasta toiseen, en tiedä tuleeko kenellekään muulle stressi siitä, että olisi niin hirveästi hyviä kirjoja luettavana, mutta tuntuu, että aika ei koskaan riitä ja sitten jo kirjaan tarttuminen on työn ja tuskan takana. Niin kuin kirjan ja minun välissä olisi valtava kynnys. Ei pysty hyödyntämään sitä vähäistäkään käytettävissä olevaa aikaa lukemiseen. En tajua miten lukemisesta on tullut näin ongelmallista, ei se ole koskaan aiemmin sitä ollut. Nuorempana luin aina, kun siihen oli tilaisuus. Missä on se vaivattomuus ja lukemisen riemu? Kaipaan sitä suunnattomasti. Osittain siitä syystä perustin tämän bloginkin. Että löytäisin kirjojen maailman uudelleen.
Huh, jopas helpotti tämä avautuminen. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla aiheuttaako kirjojen lukeminen ja/tai lukemattomuus stressiä muillekin, vai olenko ainoa sekopää, joka keksii itselleen tästä(kin) stressinaiheen?
Asiasta toiseen, en tiedä tuleeko kenellekään muulle stressi siitä, että olisi niin hirveästi hyviä kirjoja luettavana, mutta tuntuu, että aika ei koskaan riitä ja sitten jo kirjaan tarttuminen on työn ja tuskan takana. Niin kuin kirjan ja minun välissä olisi valtava kynnys. Ei pysty hyödyntämään sitä vähäistäkään käytettävissä olevaa aikaa lukemiseen. En tajua miten lukemisesta on tullut näin ongelmallista, ei se ole koskaan aiemmin sitä ollut. Nuorempana luin aina, kun siihen oli tilaisuus. Missä on se vaivattomuus ja lukemisen riemu? Kaipaan sitä suunnattomasti. Osittain siitä syystä perustin tämän bloginkin. Että löytäisin kirjojen maailman uudelleen.
Huh, jopas helpotti tämä avautuminen. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla aiheuttaako kirjojen lukeminen ja/tai lukemattomuus stressiä muillekin, vai olenko ainoa sekopää, joka keksii itselleen tästä(kin) stressinaiheen?