Anne Fortier
Tammi 2010
Julian isotäti Rose kuolee ja jättää jälkeensä merkillisen perinnön: kaksossisko Janice saa talon ja kaiken omaisuuden ja Julia pelkän kirjekuoren, joka sisältää avaimen, passin ja kirjeen. Kirjeen mukaan Julia onkin oikealta nimeltään Giulietta Tolomei ja häntä odottaa Sienassa äidin jättämä perintö.
Perintö osoittautuu kasaksi vanhoja papereita, jotka eivät ensi näkemältä vaikuta kovinkaan arvokkailta. Pikkuhiljaa papereiden merkitys kuitenkin selviää, ja Julian eteen avautuu 1300-luvulla eläneen Giulietta Tolomein koskettava tarina - sama tarina, josta on vuosisatojen saatossa kirjoitettu useita versioita ja jonka tunnetuin muoto on William Shakespearen Romeo ja Julia.
Yllättävän moni ihminen on kiinnostunut Julian asioista. Häntä varjostetaan Sienan yössä, ja hänen hotellihuoneeseensa murtaudutaan. Italian-matkasta tulee lopulta melkoinen tunteiden vuoristorata, kun Julia törmää mieheen nimeltä Romeo.
Vauhdikas Julian rakkaus vie lukijan
jännittävälle ja romanttiselle seikkailulle
Sienan palatseihin, torneihin ja tunneleihin!
Romantiikan nälkäiselle lukijalle, jollaiseksi itsekin välillä tunnustaudun, tämä toimii hienosti. Tykkäsin kirjan sankarittaresta tai sankarittarista, miehet olivat tietenkin ah niin ihania ja pidin kirjan rakenteesta, jossa nykyhetki ja 1300-luku vuorottelivat. Tapahtumapaikka oli kiehtova Siena, jonka olemassaolosta hädin tuskin tiesin ennen tätä ja nyt haluan matkustaa sinne. Vähän harmitti, että Shakespearen Romeo ja Julia ei ole minulle tutumpi, mutta ei sitä tarvitse tuntea nauttiakseen romaanista. Tätä lisää, kiitos.