Hairahdus ja haaste

Hairahdin ostamaan vielä kaksi kirjaa Suomalaisen kirjakaupan alesta. Ei hyvä. Mutta ei niitä voinut sinne jättää! Ian McEwanin Sementtipuutarhaa katselin jo aiemmin ja nyt se oli vielä 40 % lisäalessa, joten mukaan lähti. Alan Drew'n Vesipuutarhat pokkarina lähti myös mukaan, sitäkin olen katsellut jo aiemmin. Varsinaisen ostosysäyksen antoi se, että se oli pöydällä ainoa laatuaan. Iski kauhea paniikki, mitä jos se onkin oikea kirjojen kirja ja ikuisesti saavuttamattomissa, jos en sitä nyt osta. Niin siinä sitten kävi, en voinut olla ostamatta. Uusien kirjojen ostonopeuteni ylittää lukunopeuteni, tarvitsisin porttikiellon kirjakauppoihin... Tajusin muuten juuri, että molempien kirjojen nimessä esiintyy sana puutarha. Se oli kyllä ihan tahatonta.

Sitten se haaste, en muista ketkä bloggaajat ovat mukana kirjallisessa maailmanvalloituksessa, ja olen liian laiska tarkistamaan, mutta päätin itsekin lähteä leikkiin mukaan. Oikeastaan olen harrastanut sitä jo Librarythingin Reading Globally -ryhmässä, mutta koska en ole saanut lisättyä uutta maata listaani varmaan yli vuoteen, päätin nyt aloittaa alusta täällä blogissa. En aseta itselleni mitään aikarajoja, joten katsotaan nyt miten tässä edetään vai edetäänkö lainkaan. Tavoitteena on kuitenkin lukea yksi kirja jokaisesta YK:n tunnustamasta maasta, joita on 192. Jotta kirja täyttäisi vaatimukseni, kirjoittajan täytyy olla kotoisin ko. maasta tai olla vähintään asunut siellä pitempään. Ja kirjan tapahtumien tulee sijoittua ko. maahan. Tarvittaessa voin joustaa säännöistä, mutta vain jos on pakko.

Eipä sitten muuta. Taidan mennä nyt lukemaan.

Keskipäivän polte

(High Noon)
Nora Roberts
Gummerus 2009

Herraskaisessa perintötalossa syvän etelän paahteessa asuvan Phoebe McNamaran elämä ei ole juhlahumua - hän on paitsi yksinhuoltajaäiti myös Savannahin paras panttivanki- ja kriisineuvottelija. Työlleen omistautuneen Phoeben työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun hän kohtaa upporikkaan baarinpitäjän, Duncan Swiftin, jonka entinen alainen uhkaa hypätä katolta. Duncan ihastuu väistämättä neuvokkaaseen sankarittareen.

Phoeben yksityisyyden rajat murtuvat entisestään, kun hän alkaa saada uhkailuviestejä ja hänen kimppuunsa hyökätään. Piileksiikö vihamies tuttavien joukossa? Suhdepeliä pelaaviin, juoniviin työkavereihinkaan ei voi aina luottaa. Piinaaja koventaa pian otteitaan. Selviääkö Phoebe uransa kovimmasta koetuksesta tunteiden myrskytessä?

Kai se kertoo kirjasta jotakin, jos sivuhenkilöiden kohtalo kiinnostaa enemmän kuin itse päähenkilöiden? Näin kuitenkin kävi. Selasin välillä kirjaa eteenpäin, koska halusin tietää mitä kirjan muille henkilöille tapahtuu. Phoebe ja Duncan olivat minusta kohtuullisen epäkiinnostavia ja sokerisia. Kirja ei missään vaiheessa tempaissut kunnolla mukaansa. Luin myös melko epäimartelevan arvion kirjasta netistä ja se varmaan osaltaan vaikutti. Kolme Nora Robertsia peräjälkeen näköjään koettelee sietokyvyn rajoja, kirjamakuni on ilmeisesti kokenut jonkinasteista muutosta. Romantiikan nälkäinen teini-ikäinen minäni ei varmaan olisi pitkästynyt tämän kanssa, aikuinen minäni kyllä.

Kuva