Tyttö peilissä

Girl in the mirror
Cecelia Ahern 2011
Gummerus 2012

Kaksi aikuisten satua, joista ensimmäinen on lähes kauhun mittapuut saavuttava tarina vapauden hinnasta ja toinen haikea tarina menetetystä rakkaudesta ja muistojen merkityksestä. 

Löysin tämän Anttilan poistohyllystä lauantaina viiden euron hintaan ja pakko oli tietysti ostaa. Samalla reissulla tein myös pari muuta erittäin edullista kirjalöytöä ja niistä lisää joskus myöhemmin sitten. Mutta siis itse kirjaan. Päätin lukaista tarinat eilen iltasaduksi itselleni, koska sivuja oli molemmissa yhteensä vain vähän päälle sata ja takakannessa tarinoita mainostettiin aikuisten saduiksi. Olihan nämä satuja, mutta ensimmäinen tarina oli sen verran kauhistuttava, että ei ollut varsinaisesti mitään iltasatumateriaalia. Tykkäsin tavallaan molemmista, mutta en ihan päässyt niihin sisälle. Enkä ole oikein sillä tuulella, että jaksaisin ruveta miettimään näitä syvällisemmin. Ainakin tarinat olivat erilaisia aiemmin lukemiini Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua ja Ihmemaa -romaaneihin verrattuna. Ja tuo kansi on jotenkin niin tyttömäisen söpö, että kontrasti tarinoihin on ihan valtava. Maija tykästyi tähän kovasti.   

Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen 2007
Otava 2011 (5. painos)

Mikko Virtanen ei tahdo olla suomalainen mies. Omien sanojensa mukaan hän on kansallisuustransu ja tuntenut lapsesta asti syvää kaipuuta Ruotsia kohtaan. Tullakseen ruotsalaiseksi mieheksi Mikko on valmis tekemään ihan mitä vain. Mikosta sukeutuu Mikael Andersson huolehtivainen, keskusteleva perheenisä Göteborgista. Mitä sitten tapahtuu, kun huolella rakennetut kulissit alkavat sortua?

En voi kuin ihmetellä mistä Miika Nousiainen on keksinyt tähän romaaniin aiheen. Onneksi on keksinyt, sen verran huikeaa tekstiä tämä on. Alkuun Mikon ehdoton Ruotsin ja ruotsalaisuuden puolesta puhuminen huvittaa, sitten tarina alkaa saada synkempiä sävyjä, kun Mikko keinoja kaihtamatta tavoittelee unelmaansa ja, sen saavutettuaan, pitää kulisseja pystyssä. Miika Nousiaisen esikoisteos on kyllä osoitus kirjallisesta lahjakkuudesta. Samalla kerralla irvaillaan lempeästi sekä Suomelle että Ruotsille.  Näen tässä yhteyttä myös kirjailijan toiseen teokseen Maaninkavaaraan, molempien päähenkilöt ovat miehiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti (vai pakkomielteisesti?) johonkin asiaan ja menevät äärimmäisyyksiin tavoitellessaan haluamaansa, oli se sitten Suomen kestävyysjuoksun kulta-aikojen palautus tai kansalaisuuden vaihtaminen. Jännästi Nousiainen myös peilaa koko henkilön maailmankuvaa pakkomielteen kohteena olevan asian kautta. 

Tämä oli nyt toinen Miika Nousiainen minulle. Maaninkavaaran luin viime pääsiäisen aikaan ja näiden kahden jälkeen uskallan sanoa, että Miika Nousiainen on noussut yhdeksi suomalaisista suosikkikirjailijoistani. Tai ei pelkästään suomalaisista, koska luen niin vähän suomalaista, vaan yhdeksi suosikkikirjailijoistani. Sitten pitäisi ottaa vielä Metsäjätti tähtäimeen... (Sivumennen sanoen olen myös hieman ihastunut kirjailijaan, koska hän on niin hauska Nelosen Hyvissä ja huonoissa uutisissa.) Ai niin ja ennen kuin unohdan, niin tällä kirjalla korkkasin vihdoin lukudiplomihaasteen ja pyyhin yli kategorian "Matkalla".          

Takaisin luontoon

Nature Girl
Carl Hiaasen 2006
Helsinki-Kirjat 2011

Haksahdin teini-ikäisenä pahemman kerran Carl Hiaasenin tuotantoon. Välissä meni useampi vuosi, etten herran tuotantoa lukenut eikä sitä ole taidettu kääntääkään kovin aktiivisesti. Niinpä joululomalla riemastuin, kun löysin tämän herkkupalan kirjastosta. Tosin alkuun tuntui vähän siltä, että aika on kullannut muistot ja minusta on tullut tosikko, mutta sitten aavistuksen ehkä hitaan alun jälkeen pääsin tarinaan mukaan ja hihittelin vienosti lukiessani. Oli tämä nyt aika taattua Hiaasen-kamaa, (puoli)hulluja hahmoja, outoja, mutta hupaisia vammautumisia, kummallisia rikoksia ja vahva kannanotto luonnon puolesta.

Puhelinmyyjä soittaa Honey Santanalle kesken päivällisen ja miehen hävytön käytös saa Honeyn sotapolulle. Eronnut Honey elää asuntovaunualueella poikansa kanssa ja yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa pojalleen. Ikävä kyllä Honey ei ole ihan tasapainoisimmasta päästä ja tuppaa menemään äärimmäisyyksiin. Ero entisestä miehestäkään ei ole ihan selvä vielä. Toisaalla puoliseminoleintiaani Sammy Tigertail haluaa paeta hetkeksi pois valkoisten maailmasta, mutta yritykseksi se jää ja Sammy saa pian riesakseen takertuvaisen opiskelijatytön. Lisäksi soppaan sekaantuu puhelinmyyjän vaimon palkkaama yksityisetsivä, hygieniaongelmista kärsivä pakkomielteinen kalakauppias ja puhelinmyyjän rakastajatar. Seuraa sarja absurdeja tapahtumia ennen kuin eriskummallinen seurue päätyy selvittelemään välejään syrjäiselle saarelle. 

Suosittelen. 

(En tykkää tuosta kannesta, aiemmin julkaistuissa Hiaasenin romaaneissa oli räikeän väriset ja kornit kansikuvat. Ei tämä uusinkaan varsinaisesti ole mitenkään tyylikäs, mutta niissä vanhoissa on niin mauttomat kannet, että ne ovat jo hienoja. :D)     

Edit: 26.1.2013 Unohdin aiemmin kirjoittaa, että valloitin tällä Floridan Yhdysvaltain osavaltiot haasteessani.

Kadonnut

Still Missing
Chevy Stevens 2010
Bazar 2012

Annie O'Sullivan on kolmikymppinen kiinteistönvälittäjä, jolla on ihana poikaystävä, kaunis talo ja kiltti koira. Tavallinen asuntonäyttö muuttuu kuitenkin painajaiseksi, kun taloa katsomaan tullut mies sieppaa Annien. Mies pitää Annieta vankinaan syrjäisessä vuoristomökissä ja pakottaa Annien elämään omien kieroutuneiden pelisääntöjensä mukaan. Alkaa kuukausia kestävä painajainen, joka ei pääty edes vapauden myötä.

Huh, olipa tämä aika kamalaa luettavaa. Pelottavaa ajatella, että tuollaisia ihmisiä, kuin Annien sieppaaja, löytyy oikeastakin elämästä. Tarina imaisi hyvin mukaansa ja tykkäsin kirjan rakenteesta. Jokainen luku on ikään kuin terapiaistunto, jossa Annie kertoo tarinaansa vankeudesta ja siitä toipumisprosessista. Goodreadsissa oli kirjasta joitakin melko kärkeviä arvioita, mutta minusta tämä oli ihan jees. Ei mitään huippukirjallisuutta, mutta hyvä idea ja ihan mukiinmenevä toteutus. Lopun huipennus oli melko epäuskottava, mutta annan anteeksi, koska viihdyin kirjan parissa. Ainoa asia, mikä minua ihan oikeasti häiritsi alusta saakka, oli Annien "kovisasenne", mikä oli minusta melko päälleliimattu. 

Ainakin Järjellä ja tunteella -blogissa tämä on myös luettu.  

Vaeltajat

Bieguni
Olga Tokarczuk 2007
Otava 2012

Olin aika innoissani tästä kirjasta, koska takakansi sanoi "Nykyajan juurettomien tarinoita yhdistää lähteminen, matkustamisen filosofia ja ruumiillisuus." Tuntui jotenkin itseä puhuttavalta, mutta hyvin pian petyin kyllä pahasti. En löytänyt paljoakaan yhteistä omien matkakokemusteni ja tämän kirjan tarinoiden väliltä. Suoraan sanoen en oikein ymmärtänyt mitä tekemistä monilla tarinoilla oli matkustamisen kanssa ja kirjassa oli myös kummallisen paljon tarinoita ruumiiden preparoimisesta, mitkä meni minulta pahasti ohi, vaikka tavallaan kiinnostavia olivatkin. Ei ihan minun kuppini teetä, mutta Anita Konkka on kirjoittanut tästä paljon syväluotaavamman analyysin, jos kiinnostaa.

Vuoden 2012 muistelua

Vuosi 2012 oli melkoisen vähälukuinen. Yhteensä 30 kirjaa eli keskimäärin 2,5 kirjaa per kuukausi. Näistä 16 oli englanninkielisiä ja 14 suomenkielisiä mikä menee mukavasti yhteen sen kanssa, että vietin puolet vuodesta ulkomailla. Ulkomailla tuli myös luettua vähemmän, osittain koska luen englanniksi hitaammin kuin suomeksi ja aika paljolti siksi, kun oli vaan niin paljon muuta ohjelmaa. Epäonnistuin suunnilleen kaikissa haasteissani viime vuonna, joten en aio haastaa itseäni tänä vuonna. :D Aioin lukea yhteensä 40 kirjaa ja luin nihkeästi sen 30.. Maailmalla matkailin ainoastaan Kanadassa enkä myöskään onnistunut vähentämään omassa hyllyssä lukemista odottavien kirjoje määrää. Loppujen lopuksi määrä taisi vähän kasvaakin. Aakkoshaastekin jäi yhdeksän kirjaa vajaaksi. Ups. So American haasteeseen luin yhteensä 20 yhdysvaltalaisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa. Yllätyin vähän miten paljon niitä oikeastaan oli. Lukemiseni on pahasti Yhdysvaltain suuntaan vinoutunut... Haasteen aloitettuani valloitin Georgian ja Virginian ja ennen haastetta vierailin useampaan otteeseen New Yorkissa ja myös muutamassa muussa, joiden tarkka tapahtumapaikka on vähän mysteeri (Hunger Games, The Raising, The Story of Beautiful Girl). Vuonna 2012 olin ihan koukussa kahteen kirjasarjaan, Ann Godbersenin Huumaa -sarjaan ja Suzanne Collinsin Hunger Games-trilogiaan. Yksittäisistä romaaneista suosikeikseni kohosivat Miika Nousiaisen Maaninkavaara, Elizabeth Gilbertin omaelämäkerrallinen Eat, Pray, Love, Ami McKayn The Virgin Cure, Margaret Mitchellin klassikko Tuulen viemää ja Lori Lansensin upea The Girls, joka saa kunnian olla paras kirja, jonka luin vuonna 2012. Heli Laaksosen kolumnikokoelma Pursu oli myös ihastuttava. Vuodelle 2013 en ole tehnyt mitään suunnitelmia, luen sitä mikä tuntuu hyvältä. Lukudiplomin aion suorittaa, pitäisi ryhdistäytyä se suhteen. Oman hyllyn kirjoja lueskelen toivottavasti vähän aktiivisemmin kuin aikaisemmin. Maailmalla matkailen kirjojen siivin toivottavasti myös vähän aktiivisemmin, mutta stressiä en aio ottaa. Sen verran haastan itseäni, pyrin lukemaan 35 kirjaa tänä vuonna.   

Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille! Ja kiitos, kun olette jaksaneet lueskella raapustuksiani vuonna 2012. :)