Vuonna 1984

Nineteen Eighty-Four
George Orwell 1949
WSOY 2008

Enpä tiedä olisinko koskaan tullut lukeneeksi tätä ilman lukudiplomi -haastetta. Toki tämä on mielessä pyörinyt jo useampia vuosia, lähinnä nimensä vuoksi, vuosi 1984 kun sattuu olemaan syntymävuoteni. Luultavasti tämä olisi silti vajonnut yhä alemmas ja alemmas tbr-listallani ellen olisi nyt varta vasten kirjastosta käsiini etsinyt. Ei tätä huvikseen lukenut sen verran synkkä tarina on yhteiskunnasta, jossa Isoveli valvoo kansalaisiaan "teleruutujen" ja mikrofonien välityksellä, vähentää kielestä sanoja ja korvaa olemassaolevia ilmauksilla, jotka tekevät puolueen vastustamisen, ajatusrikoksen, mahdottomaksi. Puolue myös muuttaa historiaa muokkaamalla painettua sanaa vastaamaan nykyhetkeä. 

"Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta: joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä."

Totuusministeriön virkamies Winston Smith väärentää työkseen historiaa ja epäilee järjestelmän toimivuutta. Sitten hän kohtaa Julian, puolueen mallikansalaisen, joka salaa kapinoi järjestelmää vastaan. Yhdessä Winston ja Julia ja ryhtyvät vastustamaan puoluetta, mutta eihän siitä tietenkään mitään hyvää seuraa.

Oli kyllä niin synkkä kuvaus totalitaristisesta maailmasta, että vaikea tätä on pistää paremmaksi, vai pitäisikö sanoa pahemmaksi. Kamalaa mitä poliittinen valta voi ihmisille tehdäkään. Olin koko kirjan hämmentynyt siitä, että onko todella niin, että puolueen valta yli kansalaisten on puolueelle niin tärkeää, että se voittaa ihan kaiken. Niin kuin esimerkiksi ilon ja onnen, oikeastaan kaiken muun paitsi pelon, raivon, voitonriemun ja nöyryytyksen. Iloton kirjan maailma kyllä on, en usko että olen koskaan lukenut synkempää kirjaa.    

Lukudiplomin Tulevaisuuden taruja tuli sitten kuitattua tällä. 

When in Rome

Nicky Pellegrino 2012
Orion 2012

Käsi ylös, joka kannen perusteella ajattelee, että kyseessä on pinnallinen ja höpsö chicklit romaani? 

Väärin. Kyseessä on pikemminkin nuoren naisen kasvutarina. Vaatimattomista oloista peräisin oleva Serafina elää 50-luvun Trasteveressä, Roomassa äitinsä ja kahden nuoremman sisarensa kanssa. Isästä ei ole tietoa ja äiti tekee öisin töitä, kukin voi tahoillaan päätellä, miten äiti rahat ansaitsee... Serafina on jättänyt koulun 15-vuotiaana voidakseen huolehtia sisaristaan ja kodista ja unelmoi amerikanitalialaisesta tenorista ja näyttelijästä, Mario Lanzasta. Serafinan elämä ottaa täysin uuden suunnan, kun Mario Lanza perheineen saapuu Roomaan kuvaamaan uutta elokuvaansa ja Serafinan ja Lanzan perheen tiet kohtaavat. Serafinasta tulee tavallaan osa perhettä Betty Lanzan henkilökohtaisena avustajana.

Kauniin Hollywood-pariskunnan ulospäin loistelias elämä kätkee kuitenkin taakseen alkoholiongelmaa ja masennusta ja monenlaisia muitakin ongelmia, jotka vaikuttavat myös Serafinaan. Oman vaatimattoman tausta ja Lanzan perheen maailman yhdistäminen ei ole Serafinalle helppoa, mutta lopulta hän löytää oman paikkansa maailmassa ja onnen.

Ostin kirjan Roomasta matkalukemiseksi, kun Alkulukujen yksinäisyys tuli luettua loppuun. pääasiallisesti kirjan nimen takia, mutta kyllä juonikin kuulosti mielenkiintoiselta. Hurmaava pikku tarina ja 50-luvun Rooma vaikutti juuri niin ihanalta kuin vuoden 2013 Roomakin. Harmi, että kirjassa on sivuja vain 276, olisin viihtynyt tarinan parissa kauemmin ja joiltain osin olisin ehkä kaivannutkin perusteellisempaa kerrontaa. Vasta kirjan lopussa olevat kiitokset luettuani minulle selvisi, että Mario Lanza perheineen ovat ihan todellisia henkilöitä. Tietysti kirjailija on ottanut joitain vapauksia, esim. Serafinan hahmo on kuvitteellinen, mutta vaikuttaa siltä, että kirjailija on lukenut kotiläksynsä ja Lanzan perheen tarina on hyvin todenmukainen. 

Alla vielä näyte Marion laulutaidoista. Tämä on kirjan Serafinan suosikki, Be My Love.

Alkulukujen yksinäisyys

La solitudine dei numeri primi
Paolo Giordano 2008
WSOY 2010

Maaliskuun alkupuolen olin matkoilla ja tämä oli minulla matkalukemisena. Luin tämän loppuun jo melkein kaksi viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa mitään ja matkalta ostamani kirja on sekin jo melkein loppuun luettu niin pitää hoitaa tämä ensi alta pois.

Ihastuin alussa kauniiseen ja kuulaaseen (aika monissa lukemissani arvioissa on kirjasta käytetty sanaa kuulas ja niin käytän minäkin, koska se pitää niin paikkansa tässä tapauksessa) kieleen ja tarinaan. Alice ja Mattia ovat molemmat yksinäisiä sieluja, lapsuuden traumojensa henkisesti rampauttamia. Molemmat purkavat tuskaansa satuttamlla itseään; Alice näännyttämällä itseään nälkään ja Mattia viiltelemällä itseään. Toisistaan he löytävät sukulaissielun, mutta riittääkö se? 

Minulle tuli tästä mieleen David Nichollsin Sinä päivänä, ehkä siksi, että kummankin kirjan päähenkilöt eivät oikein osaa tarttua rakkauteen, vaikka se on ihan nenän edessä. Muuten näillä ei paljon yhteistä ollut. Ja itse asiassa pidin Nichollisista enemmän. Tämä oli surumielinen ja kauniisti kirjoitettu, mutta loppu ärsytti minua ihan suunnattomasti ja sen takia, kirja ei täyttä hyväksyntääni saanut. Liian paljon jäi sanomatta matkan varrella.      

Reading globally: Italia

Maria & José

Maria & José
Erlend Loe 1994
Like 2002

Lukaisin tämä perjantai-iltana, kirja on ohut ja lukemiseen menee maksimissaan vartti, koska joka toinen sivu on kuvitettu. Mitä ihmettä tästä nyt sanoisi.. Erlend Loe kynänjälki on selkeästi tunnistettavissa ja Kim Hiorthøyn piirrosjälki on taitavaa, mutta mitä ihmettä minä oikein luin?! Eräänlainen rakkaustarina vai pitäisikö sanoa erikoinen rakkaustarina Mariasta ja Josésta. Lukekaa itse, olen vieläkin hämmentynyt. Ei tämän lukemiseen ainakaan kauan mene.   

Äidin pikku pyöveli

Insecte
Claire Castillon 2006
Gummerus 2007

Jo ensimmäinen novelli sai tajuamaan, että nyt ei tosiaan ole luvassa mitään pikkusieviä ja sovinnaisia tarinoita äiti-tytär -suhteista. Hyvä juttu sinänsä, koska sellaiset eivät varmasti olisi ravisuttaneet ja herättäneet tunteita siinä määrin, kun nämä novellit herättivät. Ja aika tylsää niitä olisi ollut lukea. Oma äitisuhteeni ei ole (onneksi!) raadollinen niin kuin nämä tarinat, mutta erittäin karmivia ja kiehtovia novellien äidit ja tyttäret kyllä olivat. Ehdottomasti taitava kirjailija, haluan lukea myös muut suomennetut teokset. 

Tällä suoritin lukudiplomin lyhytproosaa kategorian.