Kon-Tiki

Kon-Tiki - Lautalla yli Tyynenmeren
(Kon-Tiki ekspedisjonen)
Thor Heyerdahl 1948
Tammi 2013 (35. painos)

Norjalaisella Thor Heyerdahlilla on teoria. Polynesian saaret ovat asutettu Etelä-Amerikasta, Perusta, käsin. Valitettavavasti Heyerdahl on eläintieteilijä eivätkä vakavasti otettavat kansatieteilijät usko hänen teoriaansa. Heyerdahlilta ei kuitenkaan rohkeutta puutu eikä luovuttaminen tule mieleenkään. Hän onnistuu hankkimaan tarvittavat rahat ja varusteet ja viisihenkisen miehistön ja papukaijan ja heittäytyy balsapuutukeista kootulla lautalla merivirtojen vietäväksi huhtikuussa 1947. Matkaa on 8000 kilometria ja 101 päivän ajan Heyerdahl ja kumppanit seilaavat Tyynenmeren armoilla ennen kuin osuvat maihin Raroian riutalle.

Tarina oli etäisesti tuttu ja olen joskus lukenut Erlend Loen romaanin L, joka on Kon-Tikin inspiroima. En kuitenkaan ollut suunnitellut lukevani kirjaa. Itse asiassa tyrkytin sitä kaverilleni, joka oli kirjastossa kanssani, kun sattumalta löysin kirjan. Hänellä ei kuitenkaan ollut kirjastokorttia mukana ja hänen yllytyksestään lainasin kirjan. Olipa muuten hyvä päätös! Olin ihan fiiliksissä tästä tarinasta. Uskomatonta, että se on tositarina. Kerronta oli niin elävää, että meren pystyi haistamaan ja maistamaan ja tuli hirveä halu lähteä seilaamaan lautalla Tyynellemerelle. Thor Heyerdahlista tuli juuri sankarini. Mahtavaa mihin ihminen pystyy, jos on unelmia ja tahtoa toteuttaa niitä. Yhtä asiaa kyllä jäin miettimään; miten miehet onnistuivat pysymään optimistisina ja urheina tietämättä mihin rantautuisivat tai astuisivatko enää koskaan kuivalle maalle? Jos olisin itse ollut tuolla lautalla, olisin varmasti joutunut pakokauhun ja pelon valtaan jo hyvin varheisessa vaiheessa. Heyerdahlin kerronta on kuitenkin hyvin positiivista eikä hän juuri kirjoita negatiivisista asioista. En tiedä onko se tietoinen valinta.

Kon-Tiki museo on muuten ehdoton käyntikohde jos ja kun joskus Osloon pääsen. Ja nyt haluan ehdottomasti nähdä myös viime vuonna valmistuneen Kon-Tiki -elokuvan, joka oli muuten Norjan Oscar-ehdokkaana Parhaan ulkomaisen elokuvan -kategoriassa tänä vuonna.

Herra Darwinin puutarhuri

Kristina Carlson 2009
Otava 2009

Tämä kirja on kiinnostanut jo jonkin aikaa, aihe on kiehtova ja lisäksi olin todella yllättynyt, kun minulle selvisi, että kirjailija on suomalainen.

Kirjan nimihenkilö on puutarhuri Thomas Davies, outo lintu pienessä kentiläisessä kylässä. Mies ei usko Jumalaan, hän on leski ja yksin vastuussa kahdesta lapsestaan. Kyläläisten mielestä mies on mielipuoli ja itsetuhoinen. 

Tiesin ennalta, että tämä on haastava luettava, joten varasin kirjan junalukemiseksi, kun tiesin, että pystyn keskittymään siihen kunnolla. Ja se olikin hyvä, koska pienestä sivumäärästään huolimatta, 176 sivua, kirja ei ole nopealukuinen. Kieli on poukkoilevaa ja uhmaa kielioppisääntöjä, henkilöitä on paljon ja teksti maalailevaa. Tapahtumia kirjassa on vähän ja niidenkin kohdalla  tuntuu, että tapahtumat joutuu etsimällä etsimään tekstistä.

Herra Darwinilla itsellään on tarinassa olematon osa, hän elää vain ihmisten puheissa. Oikeastaan tämä on pikemminkin tarina pienestä kylästä, jossa usko kohtaa tieteen ennalta kokemattomalla tavalla. Tämä kaikki jotenkin kulminoituu Thomas Daviesin hahmossa.

Jännä kirja, ei noussut suosikiksi, mutta oli ihan hyvä lukukokemus, erilainen, mutta hyvä.   

Jos saat tämän kirjeen

Postmistress
Sarah Blake 2010
Bazar 2013

Ilahduin suunnattomasti, kun löysin tämän kirjaston vastapalautettujen hyllystä. Katselin tätä(kin) viime vuonna Jenkeissä  enkä tiennyt, että tämä on käännetty suomeksi.

Kirjan keskiössä on kolme naista, jotka kukin kohtaavat toisen maailmansodan eri tavoin. Emma Fitch, nuoren lääkärin vaimo, odottaa miestään palaavaksi Lontoosta, jonne mies on paennut auttamaan pommitusten uhreja tehtyään kohtalokkaan virheen työssään. Iris, pikkukaupungin postinhoitaja, jonka käsien kautta kulkevat viestit rintamalle ja takaisin. Frankie Bard, nuori toimittaja, "radiotyttö", jonka radiolähetykset Lontoosta tuovat sodan ihmisten koteihin.

Kasassa on mielenkiintoinen tarina, ehdottomasti. Kieli on kaunista ja miellyttävää lukea. Ja silti olo jäi tyhjäksi. En tiedä, mikä tästä jäi puuttumaan, mutta ei vain iskenyt. Tai jäi sellaiseksi mitättömäksi "ihan kiva"-lukukokemukseksi. Lisäksi Frankien osa tarinasta oli minusta kaikista vähiten kiinnostava, vaikka sen kai oli tarkoitus olla "se juttu" tässä tarinassa. 

Minun kanssani samoilla linjoilla, että jotenkin vajaaksi jäi ovat olleet Annika Rakkaudesta kirjoihin -blogista ja Kirjakammarin Jenni K. Kirjasähkökäyrän Mai tykkäsi enemmän. Muissa blogeissa oli jo puhetta tästä, mutta minunkin on pakko kehua kantta. Todella kaunis.  

Sain tästä uuden osavaltion So American -haasteeseen: Massachusetts.

Nuoruuteni Dublin

44 - A Dublin Memoir

Peter Sheridan 1999

WSOY 2000

Aika kauan sai Peter Sheridanin nuoruusmuistelmat odottaa lukuvuoroaan ennen kuin siihen tartuin. Juhannuksen jälkimainingeissa se tuntui hetken aikaa jo hieman väärältä valinnalta, mutta alkukankeudesta eroon päästyäni ihastuin kirjaan suuresti. Peter Sheridan oli minulle ennalta tuntematon ihminen ja lainasin kirjan nimen perusteella, Nuoruus Dublinissa kuulosti vastustamattomalta vanhan Irlanti-fanin korvissa. 

Muistelmat alkavat uudenvuodenaatosta 1959 ja päättyvät vuoden 1969 alkupäiviin. Kymmenen vuoden aikana päästään mukaan Peter Sheridanin perheen ala- ja ylämäkiin ja seurataan miten kirjailija varttuu nuorukaiseksi ja saa alkusysäyksen teatteriuralle. 

Kirjan kantavin teema on varmaan perhe, mutta myös Peterin suhde omaan isäänsä. Kirja maalaa värikkään kuvan Sheridanin perheestä; isästä, joka työskentelee rautatieaseman lippumyymälässä viitenä päivänä viikossa ja kolmena iltana vinttikoiraradalla. Näitä töitä hän teki muille ihmisille. Sen sijaan kotona, hän rakentelee ja nikkaroi asioita. "Omassa valtakunnassaan hän teki kutsumustyötä. Siellä hän pönkitti rintavarustuksia." Isä on monimutkainen persoona, joka säätelee muun perheen elämää. Perheen äiti on perheen selkäranka, paha suustaan, mutta pitää huolta perheestään. Äidittä kasvaminen  oli tehnyt hänestä sitkeän, pärjääjän. "Kääntöpuoli oli se, että hän halusi olla äiti koko maailmalle." Isoveli Shea, äidin lellikki, "äiti kertoi Shealle asioita, joita hän ei kertonyt edes isälle", sisko Ita, joka on pieni fyysisesti, "oli kuin hän ei olisi halunnut vallata liikaa tilaa maailmasta, koska hän halusi jättää tilaa toisille" ja näkee asioita ennalta. Pikkuveli Frankie, joka näkee televisiossa kotinsa kuun ja kotiutuu sinne. "Me näimme Takaa-ajetun pakenevan paikasta toiseen ympäri Amerikkaa, Frankie näki kuun tanssivan." 

Kirjassa on myös hyvin raskaita teemoja, jotka hieman yllättivätkin minut; seksuaalista hyväksikäyttöä ja veljen kuolema. Näistä huolimatta, minulle ei jäänyt kirjasta raskas olo vaan hyvin elämänmakuinen iloineen ja suruineen. Sheridan on kirjoittanut useita näytelmiä, saanut kirjallisuspalkintoja ja näytellyt televisiossa ja hänen draaman tajunsa näkyy hyvin tässä kirjassa. Hieno satunnainen löytö.