Säkenöivät tytöt

Säkenöivät tytöt 
The Shining Girls
Lauren Beukes 2013
Schildts & Söderströms 2013
361 s.

Tässä tarinassa on jännittävät lähtökohdat; Harper Curtis löytää vuonna 1931 avaimen merkilliseen taloon, jonka kautta hän pystyy matkustamaan ajassa. Harper alkaa liikkua ajasta toiseen metsästäen säkenöiviä tyttöjä, jotka loistavat hänen silmissään kirkkaammin kuin muut. Vuonna 1989 yksi uhreista, Kirby Mazrachi, jää henkiin ja alkaa jahdata syyllistä. 

Odotukset olivat korkealla, koska takakannessa oli Gillian Flynnin ylistävä arvio ja Flynnin Gone Girl oli ehkä koukuttavin kirja, jonka luin viime vuonna. Gone Girl oli intensiivinen ja tajunnanräjäyttävä, mutta tämä sen sijaan.. ei ollut. Tarina ei antanut minkäänlaista selitystä sille miksi talo oli sellainen kuin oli ja miksi tytöt näkyivät säihkyvinä Curtisille. Curtisin teoille ei annettu mitään motivaatiota. Asiat vain todettiin. Lisäksi henkilöt olivat melko yksiulotteisia. Jotta ei nyt menisi ihan lyttäämiseksi, niin aikahyppelystä huolimatta tämä ei ollut sekava ja tarinaa oli melko vaivatonta seurata. Summa summarum, ei jäänyt suuremmin mieleen.

Tapahtumapaikkana oli Chicago, joten So American -haasteeseen tuli uusi osavaltio, Illinois.

Museon kulisseissa

Museon kulisseissa
Behind the Scenes at the Museum
Kate Atkinson 1995
WSOY 1997
333 s.

Tarina Ruby Lennoxista ja hänen perheestään. Tarina alkaa 1800-luvun lopusta, kun Rubyn isoisoäiti Alice, jättää perheensä kiertävän ranskalaisen valokuvaajan vuoksi. Rubyn vanhempien avioliitto ei ole järin onnellinen, Rubyn äiti Bunty nai Georgen, koska ei saanut rakastamaansa miestä. Rubyn syntyessä George oli pubissa iskemässä toista naista ja toinen nainen myös koituu Georgen kohtaloksi. Rubylla on kaksi vanhempaa siskoa, Patricia, jonka mielen valtaa pimeys ja itsekäs Gillian.

Tarina etenee rinnakkain nykyhetken ja siihen johtaneiden taphtumien kanssa, mitä yleensä rakastan. Tässä tapauksessa henkilöitä ja tapahtumia eri aikakausissa oli kuitenkin niin paljon, että en oikein pysynyt kärryillä. Se, että en oikeastaan pitänyt yhdestäkään henkilöstä ei helpottanut asiaa.

Tämä oli nyt toinen Kate Atkinsonin kirja, minkä luin ja alan saada jonkinlaisen käsityksen hänen kirjoitustyylistään. Väliin mahtui lauseita, jotka olivat todella viiltävän osuvia ja joissakin kohtaa nauroin tapahtumille ääneen, joten lähtökohdat olivat hyvät, mutta loppujen lopuksi tämä oli hirvittävän työläs lukea. Sellainen sujuvuus, mistä pidän, puuttui. Tunnen silti edelleen jonkinasteista kiinnostusta Jackson Brodieta kohtaan, joten saatan lukea Atkinsonin dekkareita vielä jonain päivänä.