Kodin suojassa

(No Place Like Home)
Mary Higgins Clark Tammi 2006

Liza Barton on vain 10-vuotias, kun hän ampuu vahingossa äitinsä yrittäessään suojella tätä isäpuolensa hyökkäykseltä. Vaikka Liza todetaan oikeudessa syyttömäksi, hänet leimataan tunteettomaksi tappajaksi. Jotta Liza pääsisi uden eläm alkuun, hänet adoptoidaan toiselle paikkakunnalle ja hänelle annetaan uusi nimi, Celia.

Ehdittyään 28 vuoden ikään Celia on menestynyt sisustussuunnittelija ja asuu NewYorkissa. Hän on naimisissa vanhemman leskimiehen kanssa, ja heillä on pieni Jack-poika. Traagisen menneisyytensä Celia pitää visusti salassa.

Paria vuotta myöhemmin Celian aviomies on kuollut ja hän on löytänyt uuden kumppanin. Celian uusi aviomies. Alex Nolan yllättää hänet ostamalla hänelle syntymäpäivälahjaksi talon New Jerseystä. Kun he menevät katsomaan uutta kotiaan, Celia kokee järkytyksen: hän huomaa seisovansa lapsuudenaikaisen kotitalonsa pihalla - saman talon, jossa hän tappoi äitinsä.

Celia perheineen muuttaa taloon. Pikkuhiljaa alkaa ilmaantua merkkejä siitä, että joku tietää Celian synkän salaisuuden. Pian paikkakunnalla alkaa tapahtua murhia, ja Celia on yksi epäillyistä. Yrittäessään todistaa syyttömyyttään hän ei huomaa olevansa itsekin vaarassa.

Että semmoinen tapaus. Tuli vähän sellainen olo, että olen tainnut lukea vastaavanlaisen tarinan Higgins Clarkilta aiemminkin. Ihan ok, ei mitenkään piinaavaa jännitystä, mutta muuten ihan kelpo tarina. Yksi asia minua kyllä ärsytti suunnattomasti. Nimittäin se, että Celian osalta tarinaa kerrottiin ensimmäisessä persoonassa, minä-kertoja, mutta muiden osalta kolmannessa persoonassa. Luen yleensä kirjaa ihan tyytyväisenä oli kyseessä sitten minä-kertoja tai kaikkitietävä(?) kertoja, mutta nyt kyllä häiritsi tuo kertojan vaihtuminen. En tiedä onko se vaan minä, mutta minusta Celia jäi jotenkin hengettömäksi vaikka lukija pääsikin hän "päänsä" sisään. Kokonaisuutena ihan ok kirja.

Ostoksilla

Päätin tänään käydä Suomalaisessa kirjakaupassa kun siellä oli joku -30 % lisäale. Oikeastaan menin etsimään keittokirjaa, mutta lähdin pois Louisa M. Alcottin Pikku naisia -romskun kanssa. Oikea heräteostos, mutta hintaa kertyi 5,60 kun normaali hinta oli 27,30, joten varmaan minä sellaista tarjousta jätän käyttämättä. Sehän on klassikko ja kaikkea. En edes muista olenko sitä lukenut, luulen kyllä, että joskus ala-asteikäisenä luin sen Pieni runotyttö -kirjojen ja Vihervaaran Annojen ohella. Pitää kuitenkin lukea uudestaan nyt, kun se on omassa hyllyssä.

Vapaata riistaa

(Open Season)
Linda Howard WSOY 2005

Räiskyvää menoa, kirpakkaa jännitystä, säkenöivää huumoria ja mehevää seksiä.

Daisy Minor, pikkukaupungin kirjastonhoitaja, saa 34-vuotispäivänään tarpeekseen tylsästä elämästään, tanttamaisista vaatteistaan ja asumisesta äitinsä kanssa. Hän haluaa olla tanssipaikan kaunein ja halutuin tyttö, iskeä miehen ja perustaa perheen.
Muodonmuutos onnistuu yli odotusten: Daisyn ensimmäinen ilta Buffalo Clubilla päättyy tappeluun ja neiti itse joutuu vasten tahtoaan poliisipäällikkö Jack Russon syliin. Pahempaa on tulossa: Daisy on tietämättään nähnyt murhan, joka liittyy kansainväliseen naisten salakuljetukseen. Keinoja kaihtamattomat rikolliset haluavat vaientaa avaintodistajansa. Silmukka kiristyy, murhaajat lähestyvät, Daisyn ja Jackin välillä kipunoi…

Jännitysviihteen uusi kuuma nimi Linda Howard valloittaa lukijansa.

Voi luoja, mistähän aloittaisin. Mietin useampaan otteeseen, että kehtaanko tunnustaa lukevani näin käsittämätöntä höttöä, jonka harlekiinipokkarista erottaa vain kovat kannet ja kustantaja, mutta tulin sitten siihen lopputulokseen, että kaipa minun pitää paljastaa kaikki kirjalliset luurangot tässä blogissa eikä teeskennellä jotain muuta kuin mitä on. Oletan olevani ihan normaalin ÄÖ:n omaava akateemista tutkintoa suorittava ihminen, joten minua nolottaa, että oikeasti luen tämän sepustuksen kaltaista pötyä. Olen lukenut kirjailijalta pari muutakin romaania, mutta en muista että ne olisi ollut näin nolostuttavia lukukokemuksia. No ehkä aika kultaa muistot tässäkin tapauksessa... Siis joo, olihan tämä nopea lukea ja sujuvasti kirjoitettu, mutta siitä huolimatta... Juoni oli ihan järkyttävän ennalta arvattava ja henkilöt jokseenkin epäuskottavia. Toivottavasti en pilaa kenenkään "lukunautintoa" tällä huomautuksella, mutta siis oikeasti kuka rakastuu ja paukkasee naimisiin about kaksi viikkoa ensitapaamisen jälkeen? Tai no onhan niitäkin ihmisiä, mutta ei siinä ole kyllä minun mielestä mitään romanttista ja suhtaudun sellaiseen lähinnä epäuskoisesti. Lust not love. Ja nyt päästäänkin sitten takakannen mainostamaan "mehevään" seksiin. Aww, kiemurtelin sisäisesti lukiessani niitä pätkiä enkä suinkaan siksi että, se olisi ollut niin kuumaa luettavaa. Onneksi näitä kohtia ei ollut kovin montaa... Jännitystä tämä kirja ei ole nähnytkään ja mun mielestä kirjan oikeasti mielenkiintoisin lause oli romaanin viimeinen lause. Kannesta ja suomenkielisestä nimestä en edes sano mitään. Kaikista nolointa tässä jutussa kuitenkin on se, että jos törmäisin kirjastossa muihin kirjailijan "teoksiin", niin saattaisin hyvinkin lainata...

Kadotettu

(Faithless)
Karin Slaughter
Helmi 2007


Iltakävely metsässä saa karmean käänteen, kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver ja patologi Sara Linton löytävät nuoren tytön ruumiin. Selviää, että tyttö on haudattu elävänä maahan.

Johtolangat viittaavat suljettuun uskonnolliseen yhteisöön, joka piilottelee hirvittäviä salaisuuksia. Saran kauhuksi hänen kovia kokenut sisarensa Tessa on jäänyt lahkon pauloihin.


Huh, Slaughter kirjoittaa kamalia tarinoita ja kamalammaksi asian tekee se, että todellisuus ei ole yhtään tarinoita mukavampi. Hyvä kirja, ei siinä mitään. Alan ilmeisesti tosiaan tuntea sympatiaa Lenaa kohtaan. En tiedä miksi, ehkä siksi, että Lenan kuori alkaa vihdoinkin säröillä. Vai olenko itse muuttunut? Loppuun vielä lainaus Me Naiset lehden arviosta. Ilmaisee aika kivasti omat ajatukseni. "Karin Slaughter on mestari luomaan tiivistä tunnelmaa. Tapahtumien raadollisuus saa jollain tavalla selityksen, vaikka sitä ei haluaisikaan hyväksyä. Käteen jää totuus siitä, että elämä ei ole turvallista. Silti se on loppuun asti arvokasta."

Merkitty

(Indelible)
Karin Slaughter
Helmi 2006


Päivä alkaa kuin mikä tahansa arkiaamu Heartsdalen pikkukaupungissa, mutta ilmassa väreilee jännitys. Lena Adams palaa työhönsä etsiväksi pitkän poissaolon jälkeen. Samaan aikaan kaupungin patologi ja lastenlääkäri Sara Linton on päättänyt vihdoin kertoa tunteistaan poliisipäällikkö Jeffrey Tolliverille. Hän saapuu poliisiasemalle, jossa konstaapeli Brad Stephens kierrättää meluisaa koululaisryhmää. Äkkiarvaamatta heidän ympärillään alka silmitön tulitus... Väkivallan kierre johtaa suoraan Saran ja Jeffreyn menneisyyteen.


Olipa hyytävä tarina. Mielestäni paras tähän mennessä tässä Slaughterin Grant County-sarjassa. En nyt muista kirjoitinko tästä jo tuossa S niin kuin synti -kirjan kohdalla, mutta tykkään tarinoista, joissa ikään kuin useampi tarina sulautuu yhteen. Tässähän siis seurattiin nykyhetken tapahtumia ja menneisyyden tapahtumia, jotka lopulta yhdistyivät. Karin Slaughter kyllä onnistui kirjoittamaan niin koukuttavan kirjan, että oksat pois. Oli pakko ahmia luku toisensa jälkeen, että saisi selville mitkä tapahtumat johtivat raakaan väkivaltaan. Saran ja Jeffreyn suhteeseen saatiin myös mielenkiintoista lisävaloa. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun Lena ei ärsyttänyt minua koko aikaa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä naista.

Punainen lilja

(Red Lily)
Nora Roberts
Gummerus 2007

Rosalie "Roz" Harperin lempeällä kädellä hallitsemassa taimitarhassa eletään syvän etelän läkähdyttävää kesää. Harper Housen laajaan ruokakuntaan tuo lisävipinää Rozin siipien suojiin saapuneen Hayley Philipsin tyttövauva Lily, josta tulee pian kaikkien suosikki.

Erityisen kiintynyt lapseen – ja tämän äitiin – on Rozin aikamiespoika Harper Ashby. Kun intohimoisen puutarhurin tunteet räiskyvää, tummaveristä Hayleytä kohtaan syvenevät, Harperin kartanon rauha rikkoutuu. Harper Housen kotikummitus, vinksahtaneita tuutulauluja hyräilevä Amelia tekee kaikkensa estääkseen pariskuntaa saamasta toisensa.

Entistä hyökkäävämmäksi muuttunut haamu ottaa aika ajoin Hayleyn valtaansa. Älykkään ja lempeän naisen äkilliset raivonpuuskat koettelevat kaikkia, eivät vähiten Harper Ashbya. On aika selvittää piinatun Amelian arvoitus, lopullisesti.

Punainen lilja on Nora Robertsin suositun puutarhatrilogian viimeinen osa. Sarjan aiemmat osat, Sininen daalia ja ja Musta ruusu ovat ilmestyneet vuonna 2006.


Jos haluan lukea hyvin kirjoitettua romanttista viihdettä, valitsen Nora Robertsin tuotannon. Siis eihän nämä mitään korkeakirjallisuutta ole, mutta täytyy tunnustaa, että opintojen ohessa (ja muutenkin) lukee toisinaan paljon mieluummin hyvää viihdettä kun maailmankirjallisuuden klassikoita (joita kyllä myös pyrin lukemaan aina välillä). Minusta tämä oli ihan sujuvaa romanttista viihdettä ja lajissaan kelpo teos. En ole ihan varma mitä pidän tuosta yliluonnollisesta aspektista, mutta toisaalta se tuo koko trilogiaan uudenlaista potkua, mitä Robertsin varhaisemmissa romaaneissa ei välttämättä ollut, joten kai se sitten on ihan hyvä lisä. Ai niin, tuli mieleeni tuosta takakannen tekstistä, että onko vähän liioiteltua kutsua 30-vuotiasta miestä aikamiespojaksi? No joo, niin kuin tämä olisi hirveän merkittävä kysymys, mutta vähän huvitti, kun ei Harper minun mielestä täytä "aikamiespojan" kriteereitä.

Varsinainen talousihme

(The Undomestic Goddess)
Sophie Kinsella
WSOY 2007

Ylikireä uraohjus Samantha Sweeting ei erota vispilää munankeittimestä, mutta kuinka ollakaan, tästä huippujuristista tulee niiata niksauttava taloudenhoitaja perheeseen, joka luulee häntä tähtikokiksi.
Kodin hengettäremme ryhtyy hommiin – ja käryttää, roiskii ja rikkoo. Pinteestä voi selvitä vain yhdellä tavalla: pitopalvelu paikalle ja äkkiä! Samantha päättää kuitenkin oikeasti oppia keittämään, puunaamaan ja puleeraamaan, jotta saisi jäädä taloon. Sen väkeen kuuluu näet hyvännäköinen puutarhuri, jonka kanssa olisi mukava järjestää pientä sutinaa.
Miksi sitten älykäs lakinainen on päätynyt vessaharjan valtiattareksi? Syynä on niljakas petos, jonka jäljille Samantha pääsee kesken muusin ja moussen laiton. Varokaa siis Cityn pukuherrat! Samantha on terävämpi kuin koskaan ja vaatii oikeutta vaikka kädet taikinassa.


Minulla oli vähän ennakkoluuloja tämän kirjan suhteen. En tiedä miksi. Olen lukenut myös Kinsellan Himoshoppaajat ja ihan viihdyttäviä ne ovat, vaikka Becky minusta onkin melkoisen ärsyttävä hahmo. Pelkäsin ehkä vähän samaa tältä, mutta olin väärässä. Tämä oli mitä erinomaisinta aivojen nollaus -luettavaa. Minusta Samantha oli oikein mukava päähenkilö. Mukava on ehkä väärä sana, mutta en keksi nyt parempaakaan. Kirja oli hauska, siis nauroin oikeasti ääneen monta kertaan. Vähän ennalta arvattava, mutta ei kyllä haitannut yhtään. Tärkeintä on matka eikä määränpää ja siihen malliin. Tulin hyvälle tuulelle.