perjantai 1. huhtikuuta 2011

Day 01 – Best book you read last year

Päivä numero yksi 30 days of books -haasteessa.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset voisi olla aika ilmeinen valinta, mutta en halua sanoa sitä, koska en näe sitä erillisenä kirjana vaan nimenomaan osana sarjaa. Dickensin Saiturin joulu oli myös hyvä, mutta tällä kertaa vaaka kallistuu tattadadaa, Ruotsin suuntaan!

Paras kirja, jonka luin viime vuonna on mielestäni Håkan Nesserin Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä. Se oli minusta erittäin taidokkaasti kirjoitettua psykologista jännitystä, joka todella piti otteessaan.

Twilight

Stephenie Meyer


When Isabella Swan moves to the gloomy town of Forks and meets the mysterious, alluring Edward Cullen, her life takes a thrilling and terrifying turn. With his porcelain skin, golden eyes, mesmerizing voice, and supernatural gifts, Edward is both irresistible and impenetrable. Up until now, he has managed to keep his true identity hidden, but Bella is determined to uncover his dark secret.

What Bella doesn't realize is that the closer she gets to him, the more she is putting herself and those around her at risk. And it might be too late to turn back...

Deeply seductive and irressistibly compelling, Twilight is an extraordinary love story that will stay with you long after you have turned the final page.


Armoitettu perässä hiihtäjä kun olen, luin tämänkin vasta kun kaikki muut ovat lukeneet koko sarjan noin viisi miljoonaa kertaa, olettaisin. En edes pilaile, vaikka on aprillipäivä, kun sanon, että olin melko ikävystynyt tätä lukiessani. Bella: "Ooh, Edward sinä olet niin kaunis ja sulavaliikkeinen ja minä olen tällainen kömpelö suohirviö." Edward: "En voi pysyä poissa luotasi vaikka olen vaaraksi sinulle." Tämän tyyppistä vuoropuhelua reilut 400 sivua. Huhhuh. Hemmetti, ei kukaan voi olla niin kömpelö nahjus kuin Bella tässä kirjassa on ja Edward on pelkkä pelottava stalkkeri koko jätkä.

Oikeastaan ainoa hyvä puoli mitä nyt äkkiä keksin on se, että englanti oli niin helppoa, että ei tullut ymmärtämisvaikeuksia vaikka ihan jokaista sanaa ei tiennyt. Arvelin etukäteen, että tämä voisi olla suomeksi liian tuskastuttavaa luettavaa, joten lainasin kirjastosta alkuperäiskielellä. Tulipahan ainakin treenattua englanninkieltä...

Kuva

torstai 31. maaliskuuta 2011

30 days of books

Ääh, löysin Kuuttaren blogista sellaisen haasteen, johon on ihan pakko osallistua. 30 days of books. Tästä tulee hankalaa, kun joka päivälle on oma aiheensa, pitää varmaan opetella käyttämään Bloggerin ajastus -toimintoa. Oikeastaan pursuan jo intoa, että pääsen miettimään näitä juttuja! Jotkut näistä ovat kyllä aika vaikeita...

Tässä aiheet:

Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Kuka, mitä, missä, milloin, mitä mielessä nyt?

Meri heitti minulle monessa muussakin blogissa nähdyn haasteen. Kiitos kovasti!

Kuka?


Marja, melkein 27 vuotias (apua) tohtorikoulutettava luonnontieteiden alalla. Neuroottinen, synkkyyteen taipuvainen, omalla tavallaan hassun hauska, teenjuoja, (wannabe-)travelleri, eläinten ystävä, viherpiipertäjä, tv-sarja-addikti, elokuvien katsoja. Kirjaholisti.


Mitä?

(Surullisen vähän) Luettuja kirjoja, ajoittain jotain muutakin kirjoihin liittyvää.


Missä?

Bloggaan työpöydän ääressä.

Luen sängyssä, sohvalla, joskus lattialla, autossa, junassa, bussissa, lentokoneessa, ulkona.


Milloin?

Bloggaan kun saan jonkun kirjan luettua tai iskee muuten vaan tarve kirjoittaa jotain.

Nykyisellään luen enimmäkseen vaan illalla sängyssä. Haluan tehdä tähän muutoksen!


Mitä mielessä nyt?

Pitäisi lukea Twilight loppuun, mitä ruokaa ostaisi viikonlopuksi, pitäisikö osallistua 30 days of books -haasteeseen, miksi tämä kurkkukipu ei mene pois ja olenko työpaikan sisäilmaongelmien uusin uhri. Miksi vietän niin paljon aikaa netissä vaikka lukisin mieluummin kirjoja. Miksi lukemisesta on tullut niin hirveä stressinaihe...


Olen tylsä ja laiska enkä jaksa tarkistaa kuka tämän on jo tehnyt, joten en haasta ketään henkilökohtaisesti. Kaikki halukkaat saavat tarttua haasteeseen Ja minulle saa linkata jos niin tekee. :)

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Hurmaava mies

(This Charming Man)
Marian Keyes
Tammi 2008


Uutinen hurmuripoliitikko Paddy de Courcyn kihlauksesta kohahduttaa koko maata, mutta neljälle naiselle asia on erityisen merkityksellinen.

Stylisti Lolalla on toden totta syytä olla kiinnostunut siitä, kenet Paddy nai, sillä vaikka hän on tämän tyttöystävä, hän ei todellakaan ole tuleva morsian. Murheen murtama Lola pakenee Dublinista pieneen rannikkokylään toipumaan. Lomaidylli kuitenkin rikkoutuu, kun paikalle päristelee helikopterilla piinkova toimittaja Grace. Hän on päättänyt kirjoittaa paljastusjutun de Courcysta ja uskoo, että Lolalla on hallussaan tarinan ainekset. Marniella, Gracen kaksoissisarella, saattaisi myös olla Paddysta paljon kerrottavaa. Paluu menneisyyteen uhkaisi kuitenkin romahduttaa Marnien huolella rakentaman täydellisen elämän kulissit. Entäpä tuleva rouva de Courcy, Alicia? Hän on odottanut tätä hetkeä kauan ja päättänyt ryhtyä täydelliseksi poliitikon vaimoksi. Mutta tunteeko hän todellisen, kamalan hurmaavan Paddy de Courcyn?


Minusta tämä poikkesi Marian Keyesin aiemmista romaaneista. Keyes ei ole aiemminkaan kaihtanut rankkoja aiheita eikä alkoholismi ja parisuhdeväkivalta poikkea tästä mitenkään, mutta minusta tämä ei ollut lainkaan niin kepeästi kirjoitettu kuin aiemmat romaanit. Aika ajoin jopa varsin ahdistava. Erityisesti silloin kun oli Lolan ja Marnien vuoro kertoa tarinaa. Kaikki neljä naista siis vuorottelivat ja kertoivat tarinaa eteenpäin valottaen samalla menneisyyttä. Olen aiemminkin maininnut pitäväni tämäntapaisesta kerronnasta eikä tämä ollut poikkeus. Toimi minusta hyvin. Keyesille tyypillistä kepeää kerrontaa päästiin lähimmäs Lolan ollessa kerrontavuorossa, joka muistutti itse asiassa myös vähän Bridget Jonesin päiväkirjaa, katkonaista päiväkirjanomaista kerrontaa. Luin jonkun arvion kirjasta, missä moitittiin juuri näitä Lolan osuuksia, mutta minusta ne olivat parasta antia. Näennäisen keveyden piili melko viiltävä tarina. Lolan osuudet myös irrottivat parhaat naurut. Sen sijaan Alicia jäi kyllä melkoiseen statistin rooliin, ei tuonut mielestäni tarinaan oikein mitään.

Reading globally: Irlanti

Kuva

lauantai 5. helmikuuta 2011

Hairahdus ja haaste

Hairahdin ostamaan vielä kaksi kirjaa Suomalaisen kirjakaupan alesta. Ei hyvä. Mutta ei niitä voinut sinne jättää! Ian McEwanin Sementtipuutarhaa katselin jo aiemmin ja nyt se oli vielä 40 % lisäalessa, joten mukaan lähti. Alan Drew'n Vesipuutarhat pokkarina lähti myös mukaan, sitäkin olen katsellut jo aiemmin. Varsinaisen ostosysäyksen antoi se, että se oli pöydällä ainoa laatuaan. Iski kauhea paniikki, mitä jos se onkin oikea kirjojen kirja ja ikuisesti saavuttamattomissa, jos en sitä nyt osta. Niin siinä sitten kävi, en voinut olla ostamatta. Uusien kirjojen ostonopeuteni ylittää lukunopeuteni, tarvitsisin porttikiellon kirjakauppoihin... Tajusin muuten juuri, että molempien kirjojen nimessä esiintyy sana puutarha. Se oli kyllä ihan tahatonta.

Sitten se haaste, en muista ketkä bloggaajat ovat mukana kirjallisessa maailmanvalloituksessa, ja olen liian laiska tarkistamaan, mutta päätin itsekin lähteä leikkiin mukaan. Oikeastaan olen harrastanut sitä jo Librarythingin Reading Globally -ryhmässä, mutta koska en ole saanut lisättyä uutta maata listaani varmaan yli vuoteen, päätin nyt aloittaa alusta täällä blogissa. En aseta itselleni mitään aikarajoja, joten katsotaan nyt miten tässä edetään vai edetäänkö lainkaan. Tavoitteena on kuitenkin lukea yksi kirja jokaisesta YK:n tunnustamasta maasta, joita on 192. Jotta kirja täyttäisi vaatimukseni, kirjoittajan täytyy olla kotoisin ko. maasta tai olla vähintään asunut siellä pitempään. Ja kirjan tapahtumien tulee sijoittua ko. maahan. Tarvittaessa voin joustaa säännöistä, mutta vain jos on pakko.

Eipä sitten muuta. Taidan mennä nyt lukemaan.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Keskipäivän polte

(High Noon)
Nora Roberts
Gummerus 2009

Herraskaisessa perintötalossa syvän etelän paahteessa asuvan Phoebe McNamaran elämä ei ole juhlahumua - hän on paitsi yksinhuoltajaäiti myös Savannahin paras panttivanki- ja kriisineuvottelija. Työlleen omistautuneen Phoeben työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun hän kohtaa upporikkaan baarinpitäjän, Duncan Swiftin, jonka entinen alainen uhkaa hypätä katolta. Duncan ihastuu väistämättä neuvokkaaseen sankarittareen.

Phoeben yksityisyyden rajat murtuvat entisestään, kun hän alkaa saada uhkailuviestejä ja hänen kimppuunsa hyökätään. Piileksiikö vihamies tuttavien joukossa? Suhdepeliä pelaaviin, juoniviin työkavereihinkaan ei voi aina luottaa. Piinaaja koventaa pian otteitaan. Selviääkö Phoebe uransa kovimmasta koetuksesta tunteiden myrskytessä?


Kai se kertoo kirjasta jotakin, jos sivuhenkilöiden kohtalo kiinnostaa enemmän kuin itse päähenkilöiden? Näin kuitenkin kävi. Selasin välillä kirjaa eteenpäin, koska halusin tietää mitä kirjan muille henkilöille tapahtuu. Phoebe ja Duncan olivat minusta kohtuullisen epäkiinnostavia ja sokerisia. Kirja ei missään vaiheessa tempaissut kunnolla mukaansa. Luin myös melko epäimartelevan arvion kirjasta netistä ja se varmaan osaltaan vaikutti. Kolme Nora Robertsia peräjälkeen näköjään koettelee sietokyvyn rajoja, kirjamakuni on ilmeisesti kokenut jonkinasteista muutosta. Romantiikan nälkäinen teini-ikäinen minäni ei varmaan olisi pitkästynyt tämän kanssa, aikuinen minäni kyllä.

Kuva