Ensiksikin ja toiseksi

Daniil Harms

Koonnut ja suomentanut Katja Losowitch

Desura 2002

En ihan oikeasti edes halua kirjoittaa tästä mitään, koska kirjanen herätti lähinnä kiukkua. En ymmärtänyt tätä yhtään. Millään tasolla. Ja minä en suhtaudu hyvin jos en ymmärrä jotain. Ja nyt kun olen purkanut pahimman angstini tämän viehättävän alkukirjoituksen muodossa voin ehkä keskittyä kirjaan vähän neutraalimmin. 

Voin varmuudella sanoa, että en olisi lukenut tätä ilman lukudiplomi-haastetta ja oikeastaan toivon, että olisin mieluummin valinnut sen Arto Paasilinnan täyttämään huumori-kategorian. Kirja koostuu siis lyhyistä teksteistä, joiden pituus on muutamasta lauseesta muutamiin sivuihin. Yhteistä teksteille on, että niissä ei ole minkäänlaista päätä eikä häntää.

Tiedättekö sanonnan "thinking outside the box"? Minä tarvitsen ne laatikon laidat, että maailmani pysyisi kasassa ja Daniin Harmsin tekstit menevät jossain hyvin kaukana laatikon ulkopuolella.

   

Spoon River antologia

Spoon River Anthology
Edgar Lee Masters 1915
Tammi 1991 (11. painos)

Tästäkin tiesin etukäteen vain teeman, vainajat kertovat tarinoita hautakirjoitusten muodossa, vapaassa runomitassa. Runot käsittelevät vainajien elämää, kuolemaa, politiikkaa, ja vähän kaikkea, kuolemaa kuitenkin ihmeen vähän. Tykkäsin runoista itse asiassa aika paljon, niistä muodostui mielenkiintoinen kuva kuvitteellisesta Spoon Riverin kaupungista ja sen ihmisistä. Erityisesti tykkäsin jos samasta asiasta sai kuvan useamman vainajan näkökulmasta, esim. molemmat aviopuolisot kuvasivat avioliittoaan ja yhteiselämäänsä. 

Täytyy kyllä tunnustaa, että loppua kohden alkoi vaivata jonkinlainen väsymys runoja kohtaan, vaikka välissä oli pidempiä taukoja, että en runoja lukenut. Ja jotenkin ne alkoivat hukkua massaan. Yksi runo nousi kuitenkin ylitse muiden ja sen luinkin useampaan otteeseen, koska sen viimeiset kuusi riviä ovat niin väkevät. Niistä huokuu jotenkin ihan huikean hieno elämänasenne. Laitan sen nyt tähän kokonaisuudessaan. 

Lucinda Matlock

Kävin tansseissa Chandlervillessä;
leikimme viimeistä paria Winchesterissä.
Kerran vaihdoimme paria
kotimatkalla keskikesän kuutamossa -
ja niin löysin Davidin.
Menimme naimisiin
ja elimme yhdessä 
seitsemänkymmentä vuotta,
iloiten, tehden työtä, kasvattaen kaksitoista lasta,
joista menetimme kahdeksan
ennen kuin täytin kuusikymmentä.
Minä kudoin, minä kehräsin,
minä huolehdin taloudesta ja hoidin sairaita,
minä pidin puutarhan kunnossa, ja pyhäpäivinä
vaeltelin leivosten laulua helisevillä kedoilla
ja Spoon-virran rannoilla
näkinkenkiä, kukkia ja lääkekasveja keräillen -
huhuilin metsäisillä rinteillä, laulelin vihreissä laaksoissa.
Yhdeksänkymmenen ikäisenä tunsin eläneeni tarpeeksi -
                                                              ja siinä onkin kyllin
siirtyä suloiseen lepoon.
Mitä on kuulemani puhe
surusta ja väsymyksestä,
vihasta, tyytymättömyydestä ja pettyneistä toiveista?
Te heikentyneet pojat ja tyttäret,
elämä on liian väkevä teille -
elämää rakastetaan eläen.

Ja tällä tietysti suoritin Runoja ja näytelmiä -kategorian lukudiplomista.

Ennen päivänlaskua ei voi

Ennen päivänlaskua ei voi
Johanna Sinisalo 2000
Tammi 2000

Muistan miten tämä kirja herätti keskustelua kun se julkaistiin, mutta muuten kirjasta en tiennyt paljoakaan. Juonesta tiesin ainoastaan, että kolmekymppinen homomies löytää peikonpoikasen, jonka hän ottaa omakseen. Mitään suuria odotuksiakaan ei ollut, kirjan lukeminen tuntui hyvältä ajatukselta, koska tarvitsin jotain lukudiplomin fantasia-kategoriaan ja tämä vaikutti sopivan lyhyeltä (pelkäsin hieman, että jään jumittamaan johonkin paksumpaan fantasiaopukseen ja epäonnistun haasteessa).  

Ja sitten tämä olikin todella positiivinen yllätys! Eräänlainen Pessi ja Illusia -tarina. Luin ensi-istumalta (tai makuulta, koska luin sängyssä) reilut 50 sivua ja olin innoissani. Tykkäsin ihan hirmuisesti lyhyistä, sivun parin mittaisista, pätkistä, joita kerrottiin eri henkilöiden näkökulmasta ja tekstin väliin ujutetuista peikkomytologiaa käsittelevistä "tietoiskuiskuista" tai runonpätkistä yms. Ihan kuin peikko olisi suurpeto karhun ja suden ja kumppaneiden kanssa. Todella oivaltavaa! Ja minusta oli myös hauskaa, että kirjassa oli peikkoja koskevia "lausuntoja" oikeilta, eläviltä petoasiantuntijoilta.

Kirjassa oli vähän henkilöitä ja mietin, että mikä merkitys sillä oli, että hahmoilla oli lempinimiä kuten tohtori Spiderman, Martes, Ecke ja päähenkilö Enkeli eli Mikael. Enkeli on noista yksiselitteisin, koska Mikael kuvattiin epätavanomaisen vaaleana ja jotenkin enkelimäisenä. Tohtori Spiderman selitettiin myös, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä Ecke tarkoittaa ja Martes on myös vähän kysymysmerkki. Minulla tosin on Martesille oma tulkintani, koska Martes tarkoittaa näätien sukua ja minusta näätä kalskahtaa ikävältä, luihulta, ja kirjan Martes oli minusta tosi luihu jätkä...  Eckestä sen sijaan tykkäsin, koska ihmiset, jotka ovat rakastuneita ihmisiin, joita he eivät voi saada, ovat minusta niin ihanan traagisia ja herättävät poikkeuksetta sympatiani. Ecken kohtalo oli kyllä muutenkin surullinen.  

Tästä tuli sitten taas yksi rasti lukudiplomiin ja suosittelen ehdottomasti lukemaan. Miinusta annan kuitenkin siitä, että kirjan lopussa tarina lähti kyllä vähän lapasesta ja peikot saivat jo vähän turhankin mielikuvituksekkaita ominaisuuksia... Johanna Sinisalolta kyllä haluaisin lukea jotain muutakin, Linnunaivot -kirjasta olen joskus ajatellut, että voisi olla mielenkiintoinen.

Morren arvion voi lukea täältä ja vaikuttaa siltä, että hyvin samoilla linjoilla hän on ollut kansssani.

Anne Frank Päiväkirja

 

Het Achterhuis. Dagboekbrieven 12 juni 1942 - 1 augustus 1944. Herziene en vermeerde editie ilmestyi Alankomaissa 1991.

Tämä uudempi ja pidempi laitos ilmestyi ensimmäisen kerran 2002. Aiemmin se on ilmestynyt nimellä Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja.

Toimittanut Otto H. Frank ja Mirjam Pressler 

Mitä ihmettä voi sanoa kirjasta, josta jo niin monet minua paremmat kirjoittajat ovat kirjoittaneet jo niin paljon? Luin Anne Frankin päiväkirjaa hänen kahdelta viimeiseltä elinvuodeltaan kuin romaania, kunnes välilä havahduin siihen, että tämä ei ole pelkkä tarina vaan dokumentointia oikeiden ihmisten elämästä. Ihmisten, joilla on ollut unelmia ja haaveita, jotka ovat pelänneet ja rakastaneet niin kuin kuka tahansa ihminen nykyäänkin. Se vetää hiljaiseksi. Aihe tietenkin on raskas, kahdeksan ihmistä piilottelee kaksi vuotta toimistorakennuksen yläkerrassa, pelkää jatkuvaa paljastumista, kärsii nälkää, riitelee keskenään, toivoo parasta. Siitä huolimatta tämä ei lukukokemuksena ollut minusta hirvittävän raskas. Annen persoona ja kasvu nuoresta tytönhupakosta ajattelevaksi nuoreksi naiseksi tulee niin selvästi esiin joka sivulta. Varsinkin Annen viimeinen päiväkirjamerkintä on liikuttavaa luettavaa. Kirjassa myös pilkahtelee yllättävää huumoria, joka keventää kirjan tunnelmaa. 

Lopuksi mietin vain Annen isää. Annen isä on piilottelijoista ainoa, joka jää henkiin. Miten ihmeessä hän pystyi elämään kokemuksiensa kanssa yli 30 vuotta? Hän tietenkin omistautui tyttärensä päiväkirjan esille tuomiseen, ettei asia unohtuisi, mutta miten ihmeessä hän silti pystyi jatkamaan elämäänsä? Juutalaisvainot ja toinen maailmansota. Ei vaan pysty käsittämään millään tasolla.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ja sain taas yhden lukudiplomin kategorian suoritettua; Menneisyyden tarinoita. Sanna on muuten kirjoittanut Anne Frankin päiväkirjasta täällä. Ja Mike Pohjola on kirjoittanut hienon arvostelun täällä. Yllätyin muuten lukiessani itse varsin paljon Miken mainitsemasta seksuaalisesta sivujuonteesta kirjassa. Toisaalta päiväkirja on kirjoitettu iässä, jolloin oma seksuaalisuus alkaa etsiä muotoaan, että ei kai siinä sinänsä mitään ihmettemistä ole, mielenkiintoinen sivujuonne kuitenkin.  

Kysymyksiä ja vastauksia x11

Inna ilahdutti minua tällä blogeissa jo hetken pyörineellä haasteella (kiitos Inna!) ja pienellä viiveellä sain lopulta vastattua.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Säännöt ovat tässä:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta


1. Kävin sunnuntaina tapaamassa joulupukkia.
2. Minulla on ensi viikolla syntymäpäivä.
3. Olen kiinnostunut valokuvauksesta.
4. Kahteen edelliseen kohtaa liittyen, suunnittelen järjestelmäkameran ostamista itselleni synttärilahjaksi.
5. Minusta tulee kesäkuussa kolmannen kerran täti.
6. Rakastan matkustamista.
7. Viimeisten viiden vuoden aikana olen asunut neljässä kaupungissa, kolmessa eri maassa.
8. Inhoan ruoanlaittoa, mutta kerään silti jatkuvasti hyvältä vaikuttavia reseptejä.
9. Olen pelkästään tämän vuoden aikana ostanut jo 19 kirjaa, mikä hirvittää minua aika paljon.
10. Haluaisin lähteä ulkomaille vapaaehtoistyöhön, joka liittyisi jotenkin eläimiin.
11. Sain tänään töissä hanhenmunan.


Saadut kysymykset:


1. Minkä kirjan olet lukenut viimeisimpänä?
Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää

2.Minkä elokuvan olet katsonut viimeisimpänä?
Winter's Bone.

3.Millainen olisi unelmiesi vapaapäivä?
Tämä onkin paha.. Herään aikavälillä 10-12 (joo, en ole aamuihmisiä), lueskelen sängyssä kirjaa, joku toinen laittaa minulle aamupalan, juon monta kuppia teetä, surffaan netissä, jos sää on hyvä niin voisin mennä ulos lukemaan tai ehkä kahvilaan, söisin ravintolassa ja illalla voisin käydä vielä elokuvissa. Jotakuinkin noin se voisi mennä.

4.Oma auto vai joukkoliikenne? Miksi?
Joukkoliikenne. Yksityisautoilu on epäekologista ja olen epävarma auton ratissa.

5. Kerro yksi muisto lapsuudestasi?
Vietimme sisarieni kanssa kesiä mummon ja mummon siskon luona. Mummon siskolla ja sen miehellä oli ihana mökki, jonka ranta oli maailman paras uimaranta, loivasti syvenevä hiekkaranta, jonka toisessa reunassa oli lisäksi kalliota. Mummo ja sen sisko kielsivät sukeltamasta, joten mentiin siskojen kanssa piiloon katseilta kallioiden ja pienen niemenkärjen taakse ja sukelleltiin siellä. :D

6. Minkä alan ammattilaiseksi et haluaisi koskaan päätyä?
Joku yhteiskunnallinen ammatti ei kyllä voisi paljon vähempää kiinnostaa eikä lakikaan.

7. Unelma-ammattisi lapsena?
Kirjastontäti tai meribiologi (olen sisämaan lapsi, enkä ollut koskaan nähnytkään merta kun halusin meribiologiksi).

8. Mitä kaikkea olet elämäsi aikana harrastanu?
Olen huono harrastamaan mitään. Varsinkaan mitään liikunnallista. Lukeminen on aina ollut lempiharrastukseni (yllätys!), tykkään myös katsella elokuvia ja kuunnella musiikkia ja livemusiikki on tosi jees, eli käyn satunnaisesti keikoilla. Viime vuosina olen kiinnostunut enemmän ja enemmän valokuvauksesta ja viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut joogaamaan. Huonekasveista tykkään myös.

9. Onko sinulla ollut/onko lemmikkejä? Mitä?
Joo, koiria on kotona ollut siitä asti kun olin 7-vuotias. Ennen oli myös pari kissaa ja hamsteria sekä akvaario. Haluaisin itselleni koiran tai kissan ja akvaarion, mutta elämäntilanne ei oikein tunnu sopivalta.

10. Mikä päätös on muuttanut elämääsi suuresti?
Tämäkin on aika hankala.. Varmaan ainakin opiskelualan valinta.

11. Kirja, joka on vaikuttanut sinuun eniten?
Aapinen. Ilman Aapista kaikki muut kirjat olisivat jääneet vaille huomiota.


Kysymykseni sinulle:


1. Oletko koskaan asunut muualla kuin Suomessa ja/tai haluaisitko tulevaisuudessa?
2. Käytkö mieluummin suihkussa aamulla vai illalla?
3. Lempibiisisi tällä hetkellä?
4. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
5. Mistä pidät itsessäsi eniten?
6. Onko sinulla sisaruksia?
7. Kenen julkisuuden henkilön elämää haluaisit elää yhden päivän ajan jos se olisi mahdollista?
8. Onko sinulla lemmikkejä? Mitä?
9. Lempimatkakohteesi?
10. Mitkä kolme kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
11. Onko sinulla jotain erityistaitoja?


Haastan seuraavien blogien kirjoittajat. (Olipa muuten vaikea löytää blogeja, joissa tätä haastetta ei olisi vielä tehty!)

http://lemasquerouge.blogspot.fi/
http://kirjakasilaukussa.blogspot.fi/
http://kirjanurkkaus.blogspot.fi/
http://fiktiivi.blogspot.fi/
http://lukutuulia.blogspot.fi/
http://anuliini1975.blogspot.fi/  
http://kirja-kirppu.blogspot.fi/
http://lukemisenkartasto.blogspot.fi/ 
http://sarankirjat.blogspot.fi/ 
http://ammankirjablogi.blogspot.fi/
http://kirjanaisenblogi.blogspot.fi/

Kuin viimeistä päivää

Before I Fall

Lauren Oliver 2010

WSOY 2010

Samantha Kingstonilla on kaikki; hän kuuluu koulun parhaisiin piireihin, hänellä on kolme luottoystävää, ihana poikaystävä ja koko maailma käsissään. Sitten yksi perjantai-ilta muuttaa kaiken. Sam kuolee. Samin suureksi yllätykseksi hän herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä elämänsä viimeistä päivää uudelleen ja uudelleen. Päivä toisensa perään kumoaa edellisen tai vaihtaa suuntaa, kun Sam yrittää pelastaa itsensä. Seitsemän vaihtoehtoista totuutta paljastavat Samille yllättäviä asioita sekä hänestä itsestään, että hänen lähipiiristään ja vaikuttavat kaikkien tulevaisuuteen.

Tämä oli rankka lukukokemus; äärettömän kaunis ja äärettömän surullinen, mutta todella rankka. Jos tämä kirja olisi ilmestynyt silloin kun olin itse Samin ikäinen, 17-vuotias, en todennäköisesti olisi kirjaa lukenut, koska kuolevaisuuden kohtaaminen edes kirjallisessa muodossa olisi ollut itselleni liian vaikea käsitellä. Nyt reilun vuosikymmenen vanhempana pystyn asettamaan asiat paremmin perspektiiviin, mutta aihepiiri on silti pysäyttävä. Oman kuolevaisuutensa hyväksyminen on varmaan vaikeimpia asioita ihmiselämässä, sen miten rajallista aika on. Erityisesti, kun kyseessä on nuori ihminen. 

Synkästä aiheesta huolimatta tämä ei ole synkkä tai masentava kirja. Ainakaan minun mielestä. Ennen kaikkea tämä on kasvutarina. Ei tarvitse montaa sivua lukea, kun tajuaa, että Sam ja hänen ystävänsä ovat melkoisia narttuja. Todella, todella pinnallisia, itsekeskeisiä, ilkeitä ja vastenmielisiä tapauksia. Eläessään uudelleen ja uudelleen elämänsä viimeistä päivää Sam alkaa tajuta miten suuret vaikutukset pienellä teolla voi olla ja hän todella yrittää muuttua. Ja muuttuukin. Kirjan lopun Sam on aivan eri ihminen kuin kirjan alun.

Voin tunnustaa, että kirjan loppu sai minut vollottamaan ihan holtittomasti. Vähän monitulkintainen, mutta ehdottomasti hieno. Jos loppu olisi ollut erilainen, onnellisempi, niin se olisi pilannut kirjan, tehnyt siitä "kesyn". Tuli kuitenkin todella surullinen olo niiden vuoksi, jotka jäivät henkiin.  

Tästä ei nyt tullut yhtään semmoinen arvio, minkälaisen olisin halunnut kirjoittaa, koska en vain pysty ilmaisemaan itseäni niin kuin haluaisin, mutta tällä nyt vaan on mentävä. Lukekaa! Haluaisin ihan hirveästi keskustella tästä.

Ai niin, tällä valloitan sekä Connecticutin, että lukudiplomin Ihmisiä -kategorian.         

Kevytkenkäinen kummitus

Twenties Girl
Sophie Kinsella 2009
WSOY 2010

Ja sitten Orwellin jälkeinen totaalinen suunnanvaihdos ja kummituksella höystetty chick lit romaani.

Tarina Larasta, joka isotätinsä hautajaisissa huomaa olevansa ainoa, joka näkee isotätinsä haamun. Sadiella on Laralle tehtävä; Laran täytyy löytyy isotädille kuulunut kaulakorun ennen kuin Sadie voi jatkaa matkaansa tuonpuoleiseen. Sadien haamu on riehakas 23-vuotias neito, joka tykkää juoda shamppanjaa, tanssia charlestonia ja flirttailla miesten kanssa. Sadielle ei sanota ei ja niinpä Laran on pakko ryhtyä salapoliisiksi ja jäljittää kaulakoru. Laralla riittäisi murheita omastakin takaa, yhtiökumppani on häipynyt Intiaan ja jättänyt Laran pyörittämään vasta-alkajana firmaa, poikaystävä on vasta pistänyt poikki ja Laralla on vaikeuksia hyväksyä asiaa. Vaativa kummitus, jota kukaan muu ei näe, aiheuttaa Laralle harmia ja noloja tilanteita, mutta paljastuu lopulta varsin hyväsydämiseksi tapaukseksi. Ja tietysti kuvioon mahtuu pian myös uusi poikaystävä.

Olen toki aiemminkin maininnut, että fanitan ihan täysillä näitä Kinsellan ei-himoshoppaaja kirjoja. Tämäkin oli nokkela ja hauska tarina. Aluksi olin kyllä aika ärtynyt Sadien itsekkyyteen, mutta sitten tykästyin häneen paljon. Ihan suosikikseni tämä ei kuitenkaan noussut, en osaa ihan eritellä miksi. Välillä tuli sellainen olo, että kaulakorun takaisin saamisesta oli tekemällä tehty hankalaa eikä se tuntunut ihan uskottavalta. Jostain syystä en myöskään ihan heti tajunnut, että herra Oikea on herra Oikea, vaan odotin jotain muuta. Hauska tarina joka tapauksessa ja Sadie kyllä aiheutti Laralle runsaasti noloja tilanteita.

Nyt tätä kirjoittaessani muuten tajusin miksi kirja ei ollut ihan täysosuma. Kyllä mua sitten kumminkin häiritsi tämä kummitusjuttu ja miten helpolla Lara pääsi epäuskottavista juonenkäänteistä. (Ja miksi kukaan ei vienyt Laraa hoitoon vaikka selkeästi Laran on täytynyt vaikuttaa ulospäin harhaiselta! No ehkä siitä ei olisi tullut hyvää chick littiä..) Ihan kelpo genrensä edustaja silti.