Breakfast at Tiffany's

Breakfast at Tiffany's
Truman Capote
Abacus

Miss Holiday Golightly, Travelling

Holly Golightly, glittering socialite traveller, generally upwards, sometimes sideways and once in a while down. She's up all night drinking cocktails and breaking hearts. She's shoplifter, a delight, a drifter, a tease. She hasn't got a past. She doesn't want to belong to anything or anyone. Not to 'Rusty' Trawler, the blue-chinned, cuff-shooting millionaire man about women about town. Not to Salvatore 'Sally' Tomato, the Mafia sugar-daddy doing life in Sing Sing. Not to a starving writer. Not even to her one-eyed rag-bag pirate of a cat. One day Holly might find somewhere she belongs. Until then she's travelling.

BREAKFAST AT TIFFANY'S is Truman Capote's most lucid and sparkling work. Published with thee exceptional short stories - HOUSE OF FLOWERS, A DIAMOND GUITAR and A CHRISTMAS MEMORY - it is athe finest example of the flawless style and glittering wit of Capote's earlier writing.


Takana ehkä painajaismaisin kuukausi opintojen suhteen, joten eipä ole juuri jäänyt aikaa lukea romskuja. Kevät ei tule varmaan muutenkaan olemaan kaikkein suotuisinta aikaa lukea, kun pitäisi aloitella gradua. You have been warned. No tahkosin tätä tosiaan kuukauden päivät ja vaikka luin englanniksi, niin melkoisen onneton suoritus, kun sivuja oli vain 157. Luen kyllä suhteellisen sujuvasti englantia ja käytännössä luen kaiken opintoihin liittyvän kirjallisuuden englanniksi, koska sitä ei vaan ole suomeksi saatavilla. Ongelma ei siis ole siinä, etä ymmärtäisin englantia huonosti. En lue kovin paljon kaunokirjallisuutta englanniksi syystä, että haluan ymmärtää tekstin sanasta sanaan, ja tämä taas johtaa siihen, että minun on pakko pitää sanakirjaa vieressä, jotta voin tarkastaa sieltä sanoja ja ilmaisuja, joita en ymmärrä. Sanakirjan selaaminen taas hidastaa vauhtia melkoisesti. Toinen syy miksi en lue paljon kaunokirjallisuutta englanniksi on se, että tekstiin pitää keskittyä ihan eri tavalla kuin suomenkieliseen tekstiin, ja haluan tehdä sen ajan kanssa. Haluan leikitellä kielellä mielessäni ja nautiskella siitä. Pidän todella englanninkielestä. Jossain mielessä jopa enemmän kuin äidinkielestäni. Mutta siis, minulla ei ole aikaa keksittyä englanninkieliseen tekstiin siinä määrin kuin haluaisin, joten luen aika vähän romskuja englanniksi. Opintoihin liittyvää kirjallisuutta lukiessa minulle on tärkeintä, että ymmärrän asian ytimen, mutta kaunokirjallisuudesta haluan nautiskella.

Okei mennään nyt sitten itse kirjaan. Aamiainen Tiffanylla on varmaan suunnilleen kaikille tuttu, jos ei kirjana niin ainakin elokuvana. Itse katsoin sen viime syksynä ja Audrey Hepburn on niin ihana. Sivuhuomautuksena, oli muuten todella vaikeaa löytää kirjan kannesta kuvaa ilman miljoonia Audrey Hepburn kuvia. Tuo kuva ei edes ole lukemani painoksen kannessa ollut kuva, mutta eipä sillä kai niin väliä. Elokuva noudatteli aika hyvin kirjan juonta, mutta kirja on vähemmän romanttinen ja kirjan Holly Golightly on jotenkin synkempi kuin elokuvan. Holly Golightlyn persoona on ilman muuta kirjan vangitsevin osa. Tarina itsessään on melko pinnallinen, mutta Holly on monimutkainen olento. Aika vaikea sanoa mitään tästä. Lukukokemus kärsi siitä, kun lukeminen oli niin hidasta. Joka tapauksessa pidin tästä ja kolmesta novellista, jotka myös sisältyivät kirjaan. Voisin lukea Capotea myöhemminkin.

Plumfieldin pojat (ja mitä heistä tuli)

(Jo's Boys)
Louisa M. Alcott
WSOY 1986


Tähänkään ei ole kannen kuvaa tarjolla saati sitten takakannen tekstiä. Jatkaa siitä mihin Pikku miehiä jäi. Tai jos tarkkoja ollaan niin kymmenen vuotta ihmiset ovat tässä välissä vanhenneet ja Plumfieldin poikakoulu on muuttunut jatko-opistoksi (en oikein tiedä minkätasoinen oppilaitos se nykyisillä stantardeilla olisi, toisen asteen oppilaitos?). Opiskelijoina on sekä nuoria neitoja että nuoria miehiä ja koulu on laajentunut huomattavasti. Lisäksi sisarukset perheineen asuvat nyt kaikki opiston tiluksilla. Tässä siis seurataan jo Pikku miehistä tuttujen poikien (ja tyttöjen) aikuistumista ja rakastumisia jne.


Ärsyttävä ja naiivi kirja! Sinänsä ihan ok, mutta suomennos oli tehty lyhentäen ja siinä on yksi asia mitä en ymmärrä. Valittujen palojen kirjavaliot on kamalinta käännöskirjojen raiskausta mitä tiedän. En vaan ymmärrä, mitä järkeä on tehdä koko käännöstä jos siinä lyhennetään alkuperäisteosta. Tehdäänkö se säästösyistä vai mistä? Miksei voi kääntää sellaisenaan tai sitten ei ollenkaan? Pitäisi varmaan kysyä tästä asiasta ystävältäni, josta tulee kääntäjä... Harhauduin vähän sivupoluille, koska ei ollut tarkoitus ruveta kitisemään lyhentämisestä sinänsä vaan todeta, että minusta teksti oli melkoisen töksähtelevää ja pomppi asiasta toiseen malttamatta oikein keksittyä kunnolla mihinkään. Ja tästä syytän lyhentäen tehtyä käännöstä, koska en ole lukenut tätä alkuperäiskielellä. Jäi kyllä vähän pintapuoliseksi kuvaukseksi mitä kullekin tapahtui. Kirjan loppu, jossa kirjan oikeasti mielenkiintoisimman henkilön kohtalo sai syvällä minussa asuvan romantikon nyyhkimään pettymyksen kyyneliä viime yön tunteina, pilasi lopulta fiilikseni tämän kirjan suhteen. Siksi tuomitsen tämän sanoilla ärsyttävä ja naiivi. Piste.


Nyt olen sitten lukenut koko Marchin perheen tarinan alusta loppuun ja pitäisi kai kirjoittaa jonkinlaista mielipidettä sarjasta. No joo, jos haluaa paeta todellisuutta niin siihen tarkoitukseen nämä ovat ihan hyviä. Melkoisen imeliä ja opettavaisia. Naiiveja. Kai tämä sarja lopulta jäi ihan positiiviseksi lukukokemukseksi vaikka ei näistä mitään suosikkeja tullut. Vähän liian herttaisia ja vanhanaikaisia tavalla, joka ei niin vetoa minuun. Tekeekin mieli jo lukea jotain muuta. Sinänsä oli ihan hauskaa lukea lähes koko sarja yhteen menoon, koska näki jotenkin tarinan ja henkilöiden kehityksen kokonaisuutena paremmin.

Pikku miehiä

(Little Men)
Louisa M. Alcott
WSOY 1986


Tässä kirjassa ei ollut mitään takakannen esittelytekstiä enkä onnistunut edes löytämään mitään kansikuvaa. Juoni lyhykäisyydessään: tämä siis jatkaa siitä mihin Pikku naisia II kaksi jäi eli Jo miehineen pyörittää perustamaansa Plumfieldin poikakoulua. Osa pojista on köyhiä ja orpoja, jotka on pelastettu suoraan kadulta, osan on vanhemmat lähettäneet kouluun. Pojat tekevät kolttosia, oppivat virheistään ja kaikki kääntyy lopulta hyväksi.


Oli nyt vähän takkuista tämän lukeminen. Yltiöherttainen kirja, jossa kaikki ottavat opikseen virheistään ja lopussa kiitos seisoo ja muuta kliseistä. Jo ja muutkin aiemmista kirjoista tutut perheenjäsenet olivat tässä aika lailla sivuroolissa. Oikeastaan ärsytti miten paljon Jo oli muuttunut aiemmista kirjoista. Aiemmin Jo on vaikuttanut aikaansa edelläolevalta ja kunnianhimoiselta tytöltä, mutta nyt hänestä oli tullut tylsä perheen emäntä, jonka mielestä tyttöjen pitää osata ommella ja laittaa ruokaa ja koulunkäynti on tyttöjen kiusaksi. En löytänyt enää sitä kohtaa kirjasta missä Jo sanoi jotain tuollaista, mutta jotenkin noin se meni. Nyt pitäisi sitten lukea sarjan viimeinen osa, minkä jälkeen siirryn ihan mielelläni johonkin vähemmän vanhanaikaiseen maailmaan.

Pikku naisia II aka Viimevuotiset ystävämme

(Little Women)
Louisa M. Alcott
Art House 2005

Uusi suomennos rakastetusta tyttökirjaklassikosta!

Pikku naisia II jatkaa rakastettua Louisa M. Alcottin tyttökirjasarjaa Marchin sisarusten elämästä 1870-luvun Yhdysvalloissa.

On kulunut muutama vuosi sarjan edellisen osan tapahtumista. Sisarukset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja Meg on mennyt naimisiin. Jo jatkaa kirjoittamistaan, saa kertomuksiaan julkaistuiksi ja pääsee New Yorkiin. Taiteilijan uralle tähtäävä Amy saa mahdollisuuden matkustaa Eurooppaan. Vain Bethillä ei ole mitään kodin ulkopuolisia tavoitteita ja vaikka hänellä on tytöistä eniten vaikeuksia hän saavuttaa lopulta rauhan.

Suomennos on ilmestynyt aikaisemmin nimellä Viimevuotiset ystävämme ja se ilmestyy nyt uutena ja täydellisenä käännöksenä.

Luin nyt jouluna lukemani Pikku naisia-kirjan jatko-osan. Pidin tästä enemmän kuin ekasta osasta vaikka tämäkin oli melko imelä. Tytöt olivat jo aikuisia, joka teki minusta kirjasta mielenkiintoisemman vaikka en kyllä pystynyt oikein samaistumaan tyttöjen elämään. Kirja on julkaistu englanniksi myös nimellä Good Wives, mikä kertookin kaiken tarpeellisen. Kirja keskittyi hyväksi vaimoksi ja äidiksi tulemiseen. Minusta on jotenkin surullista, että tuohon aikaan, kasvettuaan aikuisiksi tytöistä tuli lähes väistämättä vaimoja ja äitejä, jotka sitten määrittivät koko identiteetin. Tai jos oli niin onneton ressukka, ettei onnistunut miestä saamaan niin sitten kohtalona oli jäädä vanhempiensa nurkissa eläväksi vanhaksi piiaksi. Monellekohan 2000-luvun länsimaissa elävälle naiselle sopisi, että oman identiteetin määrittäisi pelkästään se, että on jonkun vaimo ja äiti? Ei varmaan monelle. Minulle ei ainakaan.

Melkein unohdin sanoa, että en vieläkään pääse eroon siitä tunteesta, että olen joskus aiemminkin lukenut nämä Marchin perheestä kertovat kirjat. En muista mitään tapahtumia tai miten tytöille lopulta käy, mutta silti jonkinlainen "tuttuus" on läsnä. Pakko muuten sanoa, että en ole yhtään tyytyväinen siihen, miten tyttöjen miesasiat lopulta päätyivät. Kaipa se lopputulos oli lopulta paras kaikkien kannalta, mutta minä halusin erilaisen lopun. Yleensä minä arvaan jo alussa kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Jatkan tässä saman tien sarjan kolmanteen osaan vaikka olenkin vähän pettynyt siihen miten asiat päättyivät tässä kirjassa.

Wannabe bookcrossaaja

Kävin tänään kirjastossa ja löysin sieltä bookcrossing-hyllyn. Olen kuullut bookcrossing-liikkeestä aiemminkin ja ajatellut, että jos joskus satun törmäämään vapaana olevaan kirjaan jossakin niin voin ihan hyvin liittyä ko. yhteisöön tai miksi sitä nyt pitäisi tituuleerata ja kokeilla bookcrossausta. No, siinä hyllyssä oli neljä kirjaa, joista sitten valkkasin hetken harkittuani yhden kirjan mukaan otettavaksi. Sellaisen kirjan, mitä en varmasti olisi vilkaissutkaan tarkemmin jos olisin siihen kirjaston hyllyssä törmännyt. Kyseessä on siis Klaus Rifbjergin Oopperarakastaja (never heard about it). Tulin kotiin, rekisteröin itseni bookcrossingiin ja olin just kirjaamassa löytöni nettisivuille, kun tein nolohkon havainnon; ei mun hieno bookcrossing-kirjani oikeasti ollutkaan bookcrossing-kirja. Joku ystävällinen sielu vaan oli jättänyt kirjansa bookcrossing-hyllyyn muiden otettavaksi varustettuna "Vapaasti kiertoon, ole hyvä!" -post-it-tarralla. Koska olen jokseenkin puusilmä ja havaintojen tekokykyni (ja päättelykykyni) puutteet saa itsenikin toisinaan hämilleen, niin en minä tietenkään huomannut, että en ottanut mukaani mitään "oikeaa" bookcrossing-kirjaa vaan jonkun bookcrossing-wannaben. Tämä on ihan elämäni tarina-osastoa. Mun suunnitelmat ja tekoset ym. you name it, eivät koskaan mene niin kuin olen ne suunnitellut vaan niihin tulee aina joku outo lisäaspekti. Tilanteen ironiaa lisää se, että kaikki kolme muuta hyllyssä ollutta kirjaa taisi olla ihan bookcrossingiin rekisteröityjä, mutta silti onnistuin valitsemaan sen ainoan joka ei ollut. Heh. Pakko siteerata niitä ärsyttäviä DNA-mainoksia: elämä on. Taidan nyt rekisteröidä itse upean löytöni bookcrossingiin ja pistää sen kiertoon, kun jossain vaiheessa saan sen luettua.

Älä unta näe!

(Not What You Think)
Melissa Hill
Helmi 2006

Laura Fanningilla on ihana Neil, lahjakkuutta vaikka muille jakaa ja uusi ikioma korufirma. Hänen parhaalla ystävällään Nicola Petersillä on oma koti, mukava työ ja suklaasilmäinen Ken. Hohdokas Helen Jackson on saavuttanut kaiken.

Mutta asiat eivät aina ole sitä miltä näyttävät. Eikä aina ole helppo olla ystävä.

Älä unta näe! kertoo raikkaasti kolme nuoren naisen elämästä tuulisessa Dublinissa.


Nappasin tämän ihan sattumalta kirjaston hyllystä ja lainasin pelkästään sen takia, että tämä sijoittui Irlantiin. Ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Täytyy sanoa, että alkuperäinen "Not What You Think" on todella osuva nimi tälle kirjalle, koska oikeastaan mikään ei ole niin kuin olettaa. Siis aika perinteistä viihdettä tämä on, mutta rakenteeltaan toi mieleen jännärin. Juoni etenee ihan tavallisesti ja niin kuin voi olettaakin, jos on yhtään lukenut tämän genren kirjallisuutta, mutta sitten yhtäkkiä tapahtuukin jotain sellaista, joka laittaa asiat ihan uuteen valoon. Vau. Yllätti minut monta kertaa. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, mutta täytyy tunnustaa että kirjassa oli potkua! Ei ollenkaan huonoa viihdettä.

Rei Shimura yakuzan jäljillä

(Girl in a Box)

Sujata Massey

Gummerus 2008

Kroonisesta rahapulasta kärsivä amatöörietsivä Rei Shimura saa keikkatöitä tokiolaisesta Mitsutanin luksustavaratalosta. Kyseessä ei ole ihan tavallinen myyjättären pesti. Rein todellinen työnantaja on Yhdysvaltain tiedustelupalvelu ja hänen tehtävänsä on selvittää Japanin mafian eli yakuzan hämäräpuuhia tavaratalossa.Mitsutanin myyjättäreksi päästäkseen

Tehtävä on vaativa ja vaarallinen, mutta tarjoaa Reille mahdollisuuden uudistaa garderobinsa designvaatteilla – työnantajan laskuun. Rei ja hänen napakorunsa kuitenkin herättävät Mitsutanin johtoportaassa ei-toivottua mielenkiintoa. Selättääkseen yakuzan kelmit Rein on turvauduttava sekä luovuuteensa että vähemmän tavanomaisiin keinoihin.

Vähän erilainen Rei Shimura -tarina, kun ei liikuttu antikkimaailmassa. Lähtötilannekin oli erilainen kuin yleensä, koska Rei oli tietoisesti lähtenyt suorittamaan vaarallista tehtävää. Jotenkin synkempi kuin aiemmat sarjan kirjat. En oikein tiedä pidinkö tästä muutoksesta vaikka ei tämä huono ollut. Kaipaan kai niitä antiikkijuttuja ja Neiti Etsivä-meininkiä, koska ne tekivät sarjasta niin omanlaisensa. Toisaalta vaihtelu virkistää ja odotan mielenkiinnolla mitä seuraavassa osassa tapahtuu. Muuta negatiivista sanottavaa ei ole, mutta lopussa oli kyllä yksi kohta, joka olisi kaivannut selvitystä.