Ole luonani aina

Never Let Me Go
Kazuo Ishiguro
Tammi 2005


Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita kodikkaassa sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Lapsia varjellaan siellä tarkoin ulkomaailmalta, ja heidät kasvatetaan uskomaan että he ovat erikoisia. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä?

Vuosia myöhemmin, nyt 31-vuotiaan Kathyn muistoista rakentuu unohtumaton tarina siitä, miten he kolme vähitellen oivaltavat totuuden näennäisen onnellisesta lapsuudestaan ja heitä odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromaanien hurjimmille uhkakuville.

Näin oikeastaan kirjaan perustuvan elokuvan trailerin ennen kuin kuulin koko kirjasta. En tiedä mikä sai minut lukemaan kirjan. Luultavasti nimi, varsinkin englanninkielinen nimi on minusta kaunis, Never let me go. Sitten lähdin työmatkalle ja hajamielisyyksissäni unohdin silloin lukemani kirjan, edellisen postauksen "Call Girlin" kotiin. Lentokentällä lentoa odottaessani silmäni sattuivat ensimmäiseksi pokkarihyllyssä juuri tähän kirjaan ja se tuntui merkiltä, joten ostin tämän itselleni matkalukemiseksi.

Tykästyin heti alussa Ishiguron kirjoitustyyliin. Se eteni sujuvasti ja jotenkin luontevasti. Tarinaa oli haastavaa lukea, koska liikutaan niin monissa eri aikatasoissa, eikä tarina etene täysin kronologisesti. Helpolla tämä ei päästä, mutta itse tykkäsin. Kummallista miten näin järkyttävän tarinan voi kertoa niin vähäeleisesti, todentuntuisesti, niin kuin se voisi pitää paikkansa. En oikein tiedä minkälaista loppuhuipennusta odotin, mutta sitä ei koskaan oikeastaan tullut. Asiat vain jäivät roikkumaan, lukija saa itse päättää mitä sitten tapahtui. Kirja oli kuin kummallinen ohikiitävä hetki elämässä, jonka aikana ei varsinaisesti edetä mihinkään pisteestä A pisteeseen B, mutta jona aikana ehtii tapahtua valtavasti. Vähän outo vertaus ehkä, mutta en osaa oikein muutenkaan kuvailla tuntemuksiani kirjasta. Mieleenjäävä.

Kuva

The Intimate Adventures of a London Call Girl

Belle de Jour
Phoenix 2005

'It occurs to me that that in a world of twelve-year-olds in sexy boots and nans in sparkly minidresses, the surest way to tell the prostitute walking into a hotel is to look for the lady in the designer suit'

Belle de Jour is the nom de plume of a high-class call girl working in London. This is her story.

From the summer of 2003 to the autumn of 2004 Belle charted her day-to-day adventures on and off the field in a frank, funny and award-winning web diary. Now, in her Intimate Adventures, Belle elaborates on those diary entries, revealing (among other things) how she became a working girl, what it feels like to do it for money, and where to buy the best knickers for the job. From debating the literary merits of Martin Amis with naked clients to smuggling whips into luxury hotels, this is a no-holds-barred account of the high-class sex-trade, and an insight into the secret life of an extraordinary woman.

Tämä odotti hyllyssäni varmaan melkein kaksi vuotta ennen kuin lopulta luin tämän. Olihan tämä ihan ok, mutta olen kai sen verran romantikko, että tavallaan tätä oli vähän masentavaa lukea. Yhden illan jutut ja maksullinen seksi eivät oikein taida olla minun juttuja. Tykkäsin kuitenkin kirjan päiväkirjanomaisesta rakenteesta, minusta tuntuu, että minulla ei ole nykyään aikaa keskittyä pidempään lukuun. Luen mieluummin koko luvun kerralla ja jos minulla ei ole aikaa keskittyä kokonaiseen lukuun kerralla, se meinaa jäädä kokonaan lukematta. Tässä tykkäsin kuitenkin siitä, että kirjaa pystyi lukemaan lyhyissä pätkissä. Kielellisesti tämä ei ollut niin simppeli kuin esimerkiksi aiemmin lukemani Twilight, mutta pysyin suunnilleen kärryillä. Osa sanastosta oli vähän vierasta. Belle de Jour -pseudonyymin taakse kätkeytyvä nainen on muuten mielenkiintoinen tapaus.

Kuva

Day 30 – Your favourite book of all time

Margaret Atwoodin Sokea surmaaja. Siitä on muutama vuosi kun luin sen, mutta muistan, että rakastin sitä välittömästi. Sittemmin olen metsästänyt sitä divareista omaan hyllyyni. Vielä ei ole onnistanut.

Päivät 27, 28 & 29

Äh, unohdin tämän taas...


Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Joanne Harrisin Herrasmiehiä ja huijareita. En tosiaan arvannut mitään etukäteen. Minua vietiin kuin pässiä narussa, niin sanotusti.

Day 28 – Favourite title
Tässä nyt muutamia kirjoja, jotka tulee mieleen.

Her Fearful Symmetry (en tiedä mikä tuossa vetoaa)
Tuokio tuulessa
Tuulen viemää (joo, tykkään tuulesta)
Kukkien verellä kirjoitettu
Never Let Me Go
Missä kuljimme kerran


Day 29 – A book everyone hated but you liked

Ja nyt pääsimmekin koko haasteen ehkä vaikeimpaan kohtaan. Minulla ei ole tästä harmainta aavistusta. En ylipäänsä puhu kovin paljon kirjoista muiden ihmisten kanssa eikä tule blogimaailmastakaan mitään mieleen.. En pysty sanomaan mitään.

Day 26 – A book that changed your opinion about something

En ole ollut erityisen kiinnostunut runoista, mutta joku opettaja luki joskus runoja Hal Sirowitzin kokoelmasta Äiti sanoi ja runot olivat niin kiinnostavia, että minun oli lainattava se kirjastosta. Se oli ensimmäinen runokokoelma, jonka luin. Sen jälkeenkin luetut runokokoelmat voi varmaan laskea melkein yhden käden sormin, mutta ehkä tuo Äiti sanoi muutti jonkin verran käsitystäni runoista. Nykyään niitä on minusta välillä ihan mukavakin lukea runoja.

Päivät 24 ja 25

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Onko ihan tylsää sanoa jo aiemmin mainittu On the Origin of Species? Vaikka olisikin, niin sanon silti, minusta se on tärkeä kirja ja kuuluu yleissivistykseen.

Day 25 – A character who you can relate to the most

Ja tämäkin on tullut mainittua jo miljoona kertaa, mutta Sue Graftonin luoma Kinsey Millhone. Tunnen sielunsiskoutta Kinseytä kohtaan, vaikka en ole ihan varma olemmeko sittenkään niin samanlaisia.

Katen uusi elämä

Considering Kate
Nora Roberts
Harlequin Silk 2007


Kaiken piti olla täydellistä...

Kate Stanislaski käänsi selkänsä ballerinana hankkimalleen maineelle, kunnialle ja menestykselle. Hän palasi kotitanhuville aloittaakseen uuden uran baletinopettajana. Hän oli päättänyt, ettei tyytyisi vähempään kuin täydelliseen. Ja täydellisyyden tavoittelu koskisi sekä tanssikoulua että yksityiselämää. Tanssistudioksi sopiva rakennus löytyi, mutta ikivanha talonröttelö tarvitsisi perusteellisen remontin. Sen tekijäksi saapui täydellinen kirvesmies, kaikkien mahdollisten mittapuiden mukaan, eikä Katen elämässä mikään jäänyt ennalleen...

Tämä oli taas tämmönen harlekiini-pokkari Nora Roberts. Melkoista höttöä, mutta ihan luettava. Joiltain osin muistuttaa omaa tilannettani, joten sikäli ihan mielenkiintoinen, vaikka ei kyllä tarjonnut kovin syvällistä katsausta asiaan. Ei ole oikein mitään kommentoitavaa.